"Voimarumpujen" rakennuspäivä

Viime lauantaina ajoin aamulla aikaisin 7 jälkeen Kristiinankaupunkiin. Auton tavaratilassa keikkui erinäinen määrä kaikenlaista tarviketta. Siellä oli esim. valkoisia pesuvateja 8 kpl, sakseja, vinyylikäsineitä, lyijykyniä, erilaisia värijauhepusseja ... listasta tulisi loputon, mutta päällimmäisenä keikkui rullalla poronnahkoja. 

Oli rummunrakennus kurssipäivä tulossa. Päiväksi oli luvattu auringonpaistetta, sadetta ja salamoita, eli oikein oivalliset luonnonenergiat siis tiedossa. Innokkaan jännitynein mielin odotin päivää.

Rummun rakentaminen / synnyttäminen on monivaiheinen prosessi johon kuuluu osana myös rummunhengen ja energioiden miettiminen ja kutusuminen. Rumpu ja sen omistaja yhdistyvät prosessissa ja rummusta tulee käyttäjän tietoisuuden ja mielen jatke, portti alitajuntaan. Olin jo aiemmin lähettänyt kurssilaisille informaatiota ja herätellyt ajatuksia oman rummun roolista elämässä ja mitä kaikkea rumpu ja rummun kanssa työskentely voi olla.

 Päivä aloitettiin puhdistautumisella ja kiitoksilla. Kiitimme yhdessä luonnon elementtejä ja energioita, sekä tarvikkeita joista saimme rummun rakentaa. Sen jälkeen aloitimme varsinaisen rummun synnyttämisen, joka on aika hikinen prosessi.

Käytän tostaiseksi valmiita rumpukehikkoja, jotka on valmistettu koivuvaneerista ja nahkoja jotka on käsitelty juuri sopiviksi rumpunahkoiksi. Tänään rummunrakentajilla oli hyvin yhteneväiset väritoiveet. Väreihin ja kuvioihin voi jonkin verran vaikuttaa, mutta lopullinen tulos on joka kerralla yllätys.

Olen todennutkin, että rummulla on jo rakennusvaiheessa oma tahto ja se syntyy juuri sellaiseksi kuin on tarkoitettu. Käyttäjälleen täydelliseksi ja oikeanlaiseksi. 

Rumpu vihitään yleensä myöhemmin käyttöön ja silloin siitä tulee käyttäjänsä henkilökohtainen. Rummussa itsessään ei ole "taikavoimia" eikä sillä voi koskaan vahingoittaa kehtään, vihkimyksessä rumpu saa lopullisen voimansa, vaikka energia on jo kerääntynyt siihen jo ennen varsinaista rekentamista.

Vietimme yhdessä voimallisen ja työntäyteisen päivän, jonka aikana jälleen sain ihmetellä sitä ihmeellistä prosessia, kuinka jokainen rumpu syntyy juuri omanlaisekseen.

 Jokainen rumpu on yksilö, vaikka käytimme samoja värisävyjä, niistä tuli upeat, kauniit ja uniikit. Itsetehtyyn rumpuun syntyy heti voimakas yhteys. 

Saimme sadetta, salamointia ja aurinkoa, kaikki ne sopivat päivään täydellisesti.

 

Rummullla voi hoitaa, sekä kehoa, että mieltä ja sillä saa helposti yhteyden luontoon ja omaan mieleen.  Se rentouttaa ja hoitaa, sen avulla pääsee helposti rauhalliseen meditatiiviseen tilaan. 

Rummun parantava ja rentouttava vaikutus perustuu myötävärähtelyyn, jolloin aivot siirtyvät theta-taajuudelle jolloin ihminen siirtyy lähes unenkaltaiseen tilaan, jossa on helppo rentoutua ja päästää irti kaikistta jännityksistä, huolista ja häiritsevistä ajatuksista.

Rumpuja kutsutaan monenlaisilla eri nimillä esim: 

Shamaanirumpu, transsirumpu, voimarumpu, seremoniarumpu, meditaatiotumpu, sointurumpu, kehärumpu, lapinrumpu, noitarumpu ja kannus.

Iloisin mielin odottelen seuraavaa kurssia. Yhden uuden rummun aion valmistaa ehkä tällä viikolla. Sitä en tiedä tuleeko se itselle, vai löytääkö se ehkä jonkun toisen kodin ja omistajan.

-Asta-

 

Kotini

 
Kotiani ympäröivät isot puut. Kuuset, koivut ja haavat. Lehtipuiden suhina on rauhtoittavaa iltaisin, kuuntelen sitä ennen nukahtamista avoimesta ikkunasta. Se tuudittaa mukavasti uneen. Kotini seinät suojelevat minua, se on turvasatamani ja jokaisessa kodin sopessa on säilöttynä meidän elämää. Olen elänyt kotini suojissa kymmenet kesät, sateiset syksyt ja talvien vihmovat viimat. Koti on paikka, talo jonka ympärillä pala taivasta ja pala maata minulle ja rakkailleni,elää ja kokea tätä elämäämme.

Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Itse tunnen hyvin usein kaipuuta eri paikkoihin. Kaipaan syntymäkotiini kumisevalle mäelle, jossa punainen pieni tupa kököttää. Kotipuiden keskelle, järven rannalle, jossa lapsuuden viattomuus, ilo, naurut, leikit ja juoksuaskeleet voi vielä kuulla kun tarkkaan kuuntelee. Siellä äiti ja isä ovat vielä aina läsnä, yhteinen elämä ja lapsuus. Osa tästä kaikesta on jäänyt tuvan punamaalisiin seiniin, pihanurmikolle, rantapolulle ja ympäröiviin metsiin.

Kaipaan meidän omalle mökille, jossa karun kaunis soinen maisema avautuu kodan terassilta ja voin katsella kauas joka suuntaan. Siellä kotkien, haukkojen, joutsenten ja kurkien siivet halkovat ilmaa ja voin kuulla niiden elämän kiivaan rytmin. Taivaan eri sävyt peilautuvat laajan järven pintaan kerraten pilvet ja eri värit moninkertaiseksi. Rantasaunan savuntuoksu saa minut aina hyvälle tuulelle ja löylyissä rentous valtaa koko pienen ihmisen.

 

Kaipaan Lappiin, jossa luonnon jylhä kauneus saa nöyräksi ja sydän liikahtaa joka kerran, kun sieltä pitää lähteä pois. Pohjoisen syksyn värikirjon loistoa, kelojen hopeanhohtoisia kylkiä.  Tuntureiden uljaita rinteitä, polkuja joiden varsilla voin ihastella kirkkaina pulppuavia puroja ja hurjia kuohuvia koskia. Pohjoisen luonto ottaa omakseen ja merkitsee sydämeen oman paikkansa, jonne se jää.

 

Kaipaan Espanjaan, merenrannalle, jossa suolaiset tyrskyt iskevät rantavalleihin ja hyväilevät rannan pehmoista hiekkaa. Rakastan aavaa merta, jossa katse voi kulkea puhtaan valkeisiin veneiden purjeisiin ja kauas aina äärettömyyteen saakka. Meren sinisyys vaihtelee kirkkaan turkoosista, syvän siniseen ja mustan harmaaseen. Meri liittyy jotenkin vapauden tunteeseen, sen äärellä on helompi hengittää ja mieli kevenee. Rakastan aurinkoa, lämpöä, valoa ja iloisia ihmisiä. 

Aina kun olen joissain näistä kyseisistä paikoista kaipaan muihin. Mietin, miten ihminen kiinnittyy henkisesti niin vahvasti eri paikkoihin elämässään. Tekeekö niistä niin rakkaita kaikki hyvät ja vähemmänkin hyvät eletyt merkitykselliset hetket. Kun mietin kaikkia noita ihania paikkoja joita voin kaivata huomaan, että olen onnekas ihminen, koska voin usein viettää aikaa näissä rakkaissa maisemissa, rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Yhteistä niille kaikille on luonto, jossa vietän paljon aikaa. Luonnossa eheydyn, saan yhteyden itseeni ja osaan pysähtyä hetkien äärelle.

-Asta

Hoitavat tiibetiläiset äänimaljat

TIIBETILÄINEN ÄÄNIMALJAHOITO, mitä se oikein on?

Äänivärähtelyn terveyttä edistävä vaikutus on tunnettu jo pitkään ympäri maapalloa eri kulttuureissa. Esimerkiksi Intiassa äänen tervehdyttävä vaikutus tunnettiin Vedalaisessa parantamistaidossa jo 5000 vuotta sitten. Idän kulttuurit uskovat, että maailma luotiin alkuvärähtelystä ja he tiesivät, että harmonisilla äänillä on parantava vaikutus.

 

Musiikki kaikissa muodoissaan sisältää saman mahdollisuuden terveyden edistämiseen. Myös luonnon erilaisissa äänissä on rentouttavia ja harmonisia elementtejä: esim. puron solina, lehtien rahina tuulessa ja tuulen humina, laineiden liplatus rantahiekkaa vasten jne.

 

Äänimaljahoito on äärimmäisen syvärentouttava ja lempeästi hoitava hoitomuoto. Hoito perustuu myötävärähtelyyn ja ääniaaltoihin. Hoito on lempeää hoitaen ihmistä kokonaisuutena, sekä kehoa, että mieltä saman aikaisesti. 

 

Mikäli meillä on jokin ongelma tai normaalista poikkeava olotila, kehomme energia ei värähtele luonnollisella taajuudella. Hoidolla energiataajuutta saadaan tasapainottumaan.

 

Äänimaljahoito sopii monenlaisiin kehon ja mielen ongelmien helpottamiseen esimerkiksi stressi, ahdistus, univaikeudet, verenpaine, erilaiset jännitystilat, kun kaipaat kontaktia sisäiseen ääneesi tai kaipaat rentoutusta ja omaa hetkeä itsellesi. 

 

Hoito tapahtuu siten, että erilaisia maljoja soitetaan kehon ympärillä ja asettamalla myös keholle eri kohtiin hoidon aikana. Keholla voi olla useita maljoja samanaikaisesti. Äänimaljahoidossa ollaan makuulla hoitopöydällä. Äänet vaikuttavat meihin suoraan limbisen järjestelmän kautta. Maljojen tuottama ääni sisältää paljon ylä-ääniä eli äänet ovat harmonisia. Hoitoa voidaan käyttää myös yhdistettynä muihin hoitomuotoihin.

Äänivärähtelyt saavuttavat alueet minne muuten on vaikea päästä "käsiksi", näin voidaan tavoittaa kaikki kehon yli sata triljoonaa solua värähtelemään harmonisemmin, jolloin keho voi saavuttaa paremmin optimaalisen tasapainon, joka ylläpitää terveyttä ja edistää eri häiriötiloista palautumista.

Värähtely kulkee koko kehoon, edeten nesteissä jota ihmisessä on noin 45-75 %  ääniaallot kulkevat päästä varpaisiin, sekä kehoa ympäröivissä auran kerroksissa. 

Useat luonnolliset hoitomuodot perustuvat värähtelytason muutokseen, jolla pyritään tasapainottamaan kehon epätasapainoisesti värähteleviä soluja. Kuten esim. erilaiset energiahoidot, reiki, homeopatia, akupunktio, enkelihoito, shamanistinen parantaminen. 

Äänimaljahoidossa henkilö on täysin valvetilassa eli aivot värähtelevät 12-25 Hz taajuudella (Beta aallot) ja välillä aivot värähtelevät 8-12Hz, eli henkilö on kevyessä meditaatiotilassa, syvissä ajatuksissa, ehkä lähes nukahtamaisillaan (Alfa aallot) Aivoaallot laskevat ja nousevat hoidon aikana tasojen välillä. Tarkoitus on, että hoidettava kulkee tasojen välillä, jolloin soitetaan väliin korkeita sointuja, ettei vaivuta liian syvään unitilaan. Henkilö saattaa kyllä myös nukahtaa hetkellisesti. 45 min hoito saattaa vastata 3 tunnin unia.

Hoito soveltuu moniin kehon ja mielen ongelmiin, ennaltaehkäisee, edistää terveyden ylläpitämistä, parantaa tuntemusta omasta kehosta ja tukea omien voimavarojen tunnistamista ja käyttöönottoa. Mahdollistaa positiivisen vaikutuksen itseluottamukseen, luovuuteen ja itsensä toteuttamiseen. 

Hoitoa suositellaan useamman kerran kuureina, silloin kun halutaan pysyvämpää muutosta, mutta voidaan tehdä kertaluontoisena, kun halutaan oma hetki itselle ja rentouttava olo. Äänimaljoilla voidaan myös avata ja tasapainottaa chakroja, eli ihmisen energiakeskuksia. 

Äänimaljahoidon voi tehdä myös Sointukylpynä. Sointukylpy on ryhmille tehtävä äänimaljarentoutus.

Seinäjoella hoitoja antaa HoitolaValon Aminan Annemari, hän järjestää myös äänimaljahoitaja kursseja.  Kursseja ja ryhmä Sointukylpyjä häneltä voi tilata myös muille paikkakunnille.

https://www.valonamina.com/ 

Suosittelen tätä ihanaa ja lempeää hoitomuotoa ihan jokaiselle. Itse olen käynyt Annemarin kurssin, tehnyt jonkin verran hoitoja ja Sointukylpyjä, sekä rentouttanut itseäni lempeiden sointujen myötä. 

-Asta-

Vihreys ja kesä minussa

Vihreys ja kesä 

kasvavat minussa, 

lintujen laulut 

soivat puissa. 

 

 

 

 

 

Onnekas olen vaikka vaikeudet välillä päälle 

painoja laittaa,taittaa voin ne, poistopinoon pinota 

ja pois laittaa. Osa on jo mennyt, ei ehkä enempää 

anneta kuin tarve on?. 

Onneton mieli kalastelee helposti suurennuslasilla murheiden juoksevia kirppuja, jotka saavat aikaan ilkeää levottomuuden tunteen. 

Lehtivihreä parantaa katselen sitä ja sinistä, niin sinistä taivasta, jos en niin tee mieli patsastelee jossain ikävässä. Ratsastelee ja tikareita sisimpään pistelee. Kastelee turhaan monet tyynynliinat itkulla ja karvaalla mielen litkulla itseään kiusaa. Ei saa rauhaa ihminen, jos kuuntelee koko ajan ajatuksia jotka tauotta pauhaa.

Tyyneyttä ja rauhaa kaikkien mieliin :)

© Asta Gyldén-Lahtinen

Elämän reunalla

Eämällä voi olla isot, harvat ja haperat reunat. Sisältö voi yllättäen hajota, pettää, muuttua sietämättömäksi tai kadota jo ennenkuin tavoitat sen. Kun mielen, arvojen ja elämän virheelliset naamiot putoavat, voit huomata kiinnittyneesi vääriin asioihin jotka eivät kannattele sinua. Ihmisiin jotka eivät ole sinulle hyväksi. Valintoihin jotka eivät johda haluamaasi lopputulokseen. Silloin sinut voi vallata tunne irrallisuudesta, kuin leijuisit ulkopuolisena tyhjyydessä ymmälläsi.

 

Kun maailmasi reunat tuntuvat repeävän ja kaikki hajoaa, kiinnitä itsesi sisimpääsi. Sydämesi ohjaa sinua. Silloin kun elät sydämesi kautta, sinulla on aina kaikki mitä tarvitset, riippumatta ulkoisista olosuhteista. 

-Asta-

Mansikkapäivä

Tänään on mansikkapäivä, makea täydellinen ja kaunis. Tavoita ei huolenhäivä, kun maistelen kesän täyteläiset maut. 

Ensin pitää vain ihailla marjan ulkomuotoa ja kiittää luontoa tästä nautinnollisesta makuhetkestä, retkestä marjaisen maun taivaisiin. Vaivaisiin huolimurheisiin ei nyt ole aihetta tai aikaa, kun makeat punaiset pirskahdukset täyttävät aistit. Nam ja maiskis!! 

 

Onko mansikka sinun ykköskesämarjasi, vai joku muu?

Makeita marjamakuja kaikille!

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Maisema on musiikkia

Maisema on musiikkia. Kedolla kukan terälehdet ovat valkoiset keskusta keltainen, se huojuu vaimeasti nummella tuulessa. Maisema antaa katsoa kauas, hengittää syvään, sulautua auringon, tuulen sekä ruohon tanssiin. Valssiin sopii keveämpi maisema, kukkaniitty jossa perhoset tanssivat hennoissa kukissa ja korsien päissä joihin aurinko piirtää kultakuvioita. Keveän keinunnan niityn yllä ohut usva piirtää kaiken pehmeäksi kuvaksi.

Väkeväksi sinfonian maisemaksi valkoisen kukan nummi sopii. Sen reunoilla aallot lyövät jykeviä kallioita vasten, soittaen kumeaa sointia. Voimakkaat sävelet kulkevat ylös ja alas, polveilevasti kulkevassa ruohomaisemassa. Muutama matala pensasrykelmä kyyhöttelee vieri vieressä toisistaan turvaa hakien.

Tuulista sinfoniaa tämä maisema soittaa, yltyen välillä rajuun pauhuun, sitten vaimeten ja muuttuen lempeämmäksi. Maiseman nuotit sotkevat hiukseni ja tuulettavat ajatukseni. Sulaudun sen sointiin ja mieleni keinuu korkealla jyrkänteen tuulissa, joissa haukat leijuvat keveästi ilman siiveniskuja. Kaukana horisontin ääriviivat pehmenevät ja väreilevät. Mieli muuttuu hiljalleen yhtä keveäksi kuin haukan liito. Kaikki huolet ovat vaeltaneet utuiseen horisonttiin. 

Keveyttä, aurinkoa ja kukkasia päiviinne !

©Asta Gyldén-Lahtinen

-

 

"Huono päivä"?

 

Niinä aamuina kun avaat silmäsi, näet päivän ryöppyävän ylitsesi ja ensimmäinen ajatus on ” voi ei uusi paska päivä, olen väsynyt ja kaikki vastustaa” Suussa maistuu kissankakka ja pää on kuin kurpitsakilpailun palkintoyksiö. Jää toviksi vuoteeseen paina pääsi takaisin tyynylle ja aloita päivä alusta.

Hengitä hitaasti sisään ja vielä hitaammin ulos, sillä on ihmeellinen tulos. Tee näin useamman kerran, tai sen verran, että rentoudut. Ohjelmoi itsellesi parempi päivä, tunnetila ja onnenhäivä. 

Yleensä päivä jatkuu pitkään sellaisilla fiiliksillä kun on alkanutkin. Ajatuksilla on vahvasti tunteita ohjaava voima ja osaat ohjata niitä kun vain, pysähdyt ja harjoittelet. Voimaa ja iloa päviisi.

 © Asta Gyldén-Lahtinen

Uni matkaaja

 

 

Yhden yön aikana unessa tähdet tulivat lähemmäksi, pääsin niiden valossa kulkemaan ylös ja taivaille. Kaikelle sille en osaa löytää sanoja mitä näin, janoja kauniiden valojen ja tähtikansojen asuinsijojen. 

Ehkäpä matkat öiset voisivat jatkua ja saisin nähdä kaiken sen joka on takana pilvien ja monien aikamatkojen kerrosten. Uni horrosten aikana on helpompi kulkea, lukea koodikielen, joka avaa alitajunnan takana piilevän voiman.

Jotain toivon muistavani aamuisin, haamuisin katsein kun yritän päivää etsiä.

©Asta Gyldén-Lahtinen

 

 

Paniikkinappula

Löysin itsestäni aivan uudenlaisen tunteita ja ajatuksia ohjaavan osasen. Automaattisesti käänteisesti laukeavan paniikkinappulan, joka heitti minut heviin kaaokseen. Sen aikaansaama tunne oli sanoin kuvaamaton. Tuloksena tila jossa järjellinen ajattelu pyyhkiytyy mielestä, aivosähkökäyrä rätisee ylikuumenemis tilassa räjähdyspisteeseen. Kädet ja jalat touhuaa jotain mistä aivoilla ei ole tietoakaan, tuloksena kaaos toiminnassa. 

Paniikkinappulan sijainti jäi osin arvoitukseksi, mutta luulen, että se on jossain sydämen ja rakkaimpien ihmisten välimaastossa.

Paniikkinappulalla on monta epämiellyttävää vaikutusta. Vuosien zen ja meditaatio harjoitukset sujahtavat hetkeksi jonnekkin atmosfääreihin, kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Se saa puhumaan, ennenkuin ajattelee ja vaikka ajattelisikin, niin siitä ei ole mitään hyötyä. Ajatukset kulkevat automaatio ohjauksella paniikkinappulan kautta, joka lisää kaikkeen mausteeksi pelkoa, ahdistusta ja kauhukuvia. 

Onneksi Tyyneys sekaantui lopulta asiaan  ja sai minut lopettamaan järjettömän hääräämisen, niin pääni sisällä kuin ulkopuolellakin. Tyyneys kertoi minulle, että luottamus on otettavissa käyttöön. Se on kuin palosammutus peitto jonka voin heittää paniikkinappulan päälle ja se katoaa. Voi kuinka yksinkertaista!. 

Ps. Nappula tykyttää kyllä jossain ja voi yrittää käynnistyä, ellen pidä tiukasti luottamuksen reunasta kiinni.

©Asta Gyldén-Lahtinen

 

Uni minimunkki ja gongi

 

-Gongia soittaa vanha kumarainen mies vihreiden lehvien lomassa, hän on niin pieni ja gongin ääni niin vaimea, että et voi kuulla niitä ellet istu maahan kuuntelemaan, maata ja minimunkin gongin kumahduksia. Hän asuu sinun puutarhassasi, siinä kohtaa jossa aurinko leikkii varjojen kanssa. Valon eri sävyt tanssivat muodostaen holvin, jonne voit astua, kävellä sisään temppeliisi, jossa mikään ei ole mahdotonta. Koditonta sielua siellä on monta ja monta kotiutettua.

Vanha munkki viittoilee tulemaan, lähden hänen jäljessään kulkemaan. (Ps. Järjissään voi olla ilman ahtaita mielen rajoja). Munkin punainen kaapu on hieman kauhtunut ja askel hidas, kovin harva. Huomaan olevani hänen kanssaan lähes saman kokoinen. Viereen askellan ja tarjoan ystävällisesti tukea, kasvoilta saan lukea ystävällisen hymyn. Luonnon lymyn, keskelle hämyn olemme kulkeneet, sinne jossa kuunliljat nuokuttavat isoja lehtiään. Niiden vihreä hämärä kietoutuu ympärillemme. 

Munkki kääntyy kasvot minuun päin ja kysyy ystävällisesti Oletko valmis? Tuletko? Kerron olevani ja mukaan tulevani. Tuijotamme tovin toisiamme silmiin ja nousemme valkoisiin pilviin, niin pehmoisiin. Odotan jotain syvällistä, munkki ryhtyykin heittämään kuperkeikka ja breikkaa hetken pilvellä. Vakavoituu sitten ja sanoo ”asiaan” ja pyytää minua hyppäämään pieneen rasiaan….

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

 

Mietteitä joogamatolla

 

Makaan joogamatolla rentona harjoituksen jälkeen. Taustalla soi rauhallinen musiikki soljuen ja aaltoilen. Annan katseeni kulkea koivujen rungoille ulkona. Ne loistavat kauniina ja valkoisina aamu-auringon valossa. Ylös kurkottavat oksat ja lehvistöt piirtyvät sinistä taivasta vasten. 

Eilisestä sateesta ja myrskystä ei näy jälkeäkään. Luonto on joustava ja se eheytyy rajustakin riepottelusta aina uudelleen ja uudelleen. Siirrän huomioni nyt sisinpääni. Minusta ei tunnu, että siellä on yhtä tyyntä kuin ulkona, mutta haluaisin, että niin olisi. Ainakin suurimman osan aikaa. Mitä meidän tulisi muuttaa? Kuinka voisimme helpottaa omaa kulkuamme? Miten hallita mieltä ja tunteita?

Huoli ja pelot saavat meidät usein selviytymis moodiin, jossa tyyneys ja rauha pyyhkiytyvät tipo tiehensä ja tilalle marssivat mielen kauhukuvien piirtäjät, jotka maalailevat toinen toistaan pelottavampia asioita eteemme. Mieli on kuin tuli rutikuivassa heinikossa, jos sen antaa mellastaa vapaasti, niin olemme tahdottomia sähköjäniksiä kimpoilemassa hurjasti tunteiden kärventävässä liekissä. Luottamus itseen, tulevaisuuteen ja omaan selviytymiseen tuo turvallisuuden tunnetta joka auttaa pääsemään pelkojen kehästä. Luottamus ja turvallisuudentunne liittyvät vahvasti toisiinsa ja ne ruokkivat toisiaan. 

Peloistaan ja epävarmuudesta irtipääseminen vievät kuitenki paljon aikaa ja vaatii harjoittelua. Meidän pitää oppia sietämään epävarmuutta, koska emme voi kuitenkaan hallita tai päättää kaikkea mitä elämässämme tulee tapahtumaan. Kaikki tunteet tulee kuitenkin kokea, ei ole hyvä siirtää mitään mielen nurkkiin muhimaan.

Voimme kuitenkin oppia päättämään kuinka kauan haluamme viipyä negatiivisissa ja kurjissa tunnetiloissa. Voimme oppia keskittymään meitä palveleviin hyviin tunteisiin, kiinnittämään huomio hyviin asioihin. Vaikka kaikki ympärillämme olisi yhtä kaaosta, meillä on sisällämme rakkaus ja kiitollisuus, joihin voimme ankkuroida itesemme. Voimme myös löytää mielestämme tausta rauhan, pysyvän tyyneydentilan joka on aina sisimmässämme.

Tyyneyttä ja iloa päiväänne!

-Valo KI-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Kanssakulkijoita

Mitä suurempia haasteita tai esteitä meidän elämänpolulle kasaantuu, sen tärkeämpää on, että on luotettavaa matkaseuraa. Ihmisiä jotka "kannattelevat" ja näyttävät valoa silloin kun omat voimat ovat vähissä ja kaikki näyttää mustalta.

Kanssakulkijoita jotka vahvistavat luottamusta elämään ja saavat kulkumme tuntumaan keveämmältä.

-Valo Ki-

©Asta Gylden-Lahtinen

Purolla

 Lumpeen lehdellä pieni vesikirppu voimistelee, se pieniä jäseniä ojentelee. Aurinko pirskahtelee veden peilille puiden oksien takaa. Kevät on värjännyt maisemaa hennon vihreällä. Iloiset vedet solisevat valtoimenaan puroissa. Kaikki on niin kaunista, uutta ja elinvoimaista. Kuuset kukkivat punaisin terhakkain kukin, jotka kurkottavat taivaan sineä kohti. Kaksi joutsenta lentää viereisen tyynen järven yli, valkoiset siivet halkoen ilmaa. Ne juttelevat äänekkäästi toisilleen.

Astelen puron reunaa ja onnellisuus täyttää sisimpäni. Virtaava vesi huojuttaa kaisloja ja rantakasvillisuutta, jotka näyttävät kuin tanssivan vedessä. Rytmi vaihtuu levollisesta kiivaaksi pienen putouksen kohdalla, jossa vesi ryöppyää iloisesti kivien välissä. Tyynemmässä kohdassa erilaiset värien ja kuvioiden heijastukset piirtyvät veden pinnasta. Imen itseeni voimaa tästä luonnon aarrearkusta. Tallennan mieleeni kuvia, värejä ja tuoksuja.

-Valo Ki- ©Asta Gyldén-Lahtinen

Elämä

 Elämä kuin jätevesiasetus, palapeli josta puuttuu paloja. Elämä kuin elokuva jonka käsikirjoitus on huono, epäselvä tai jäänyt kesken.

Elää voi kuin sika pellossa tai hollitallissa. Mutta se voi myös olla..

 Mutta se voi myös olla, palapeli johon voit löytää aina uusia paloja, uusia sävyjä. Elokuva jonka saat käsikirjoittaa yhä uudelleen ja uudelleen, upeaksi unelmien mestariteokseksi.

- Valo Ki-

©Asta  Gyldén-Lahtinen

Vihainen nainen

 

Olen joskus ollut niin väsynyt ja vihainen. Nainen jonka tukka syttyi palamaan suuttumuksesta. Olemuksesta oli riisuttu kaikki lempeys. Ylpeys oli mennyt jo aikoja sitten. Miten löysin takaisin itseeni? Itkeneeni muistan kyllä. Yllä tuntui olevan suuri paino. Vaino väsyneen mielen piirsi pelon peikkoja joka nurkkaan.

  Kurkkaan kirjaan johon olen kaikki kirjoittanut. Pudottanut taakan harteiltani paperille. Haperille sivuille se oli järkytys. Oksensin kaikki asiat sivuille, ihan kokonaan ja koruttomasti. Siitä asti olen tai alussa ainakin olin vähän kauhistunut. Yllättynyt ajatusten rujoudesta. Kauneudesta ei niissä ollut jäljellä hippuakaan. Aikanaan sanat kuitenkin laimenivat paperilla. Voimalla niiden ei ollut minuun enää hallintaa. Valintaa käytän nyt siihen kuinka ajattelen. Elelen sovussa mieleni ja sanojeni kanssa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

 

Mökin terassin aurinkoruudulla

Istun terassilla aurinkoruudulla ja kylven alkukesän lämmössä. Luonto kuhisee ympärillä elämää. Pehmoiset vihreät sammalet ovat päässeet vapaaksi lumen alta, mustikoiden varvuissa lehtien alut uinuvat vielä. Mustarastaan kaunis huilu soi oksistoissa, joissa vihreät silmut odottavat jo malttamattomana puhkeamista.

 Keskustelen hetken korpin kanssa, se ei suju oikein. En puhu korppia sulavasti, siksi saan niskaani rähinää puiden latvustoista.

Rannassa puut heiluvat hiljalleen tuulessa. Aurinko juoksuttaa valotähtiä aalloilla, ne loistavat kirkkaina nauhoina pitkin järven pintaa. Taivaan rannassa matkustaa muutama pullea pilvimuodostelma. Tässä hetkessä on kaikki niin kaunista ja hyvin. Onnellisena ja kiitollisena otan vastaan alkukesän päivät ja tuokiot.

 Ihania lämpimiä päiviä kaikille

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Lempeää puhetta

Välillä on vaikeaa ymmärtää ja sietää omaa vajavaisuutta, sekä keskeneräisyyttä, puhumattakaan muista ihmisistä. Lempeys auttaa, sekä hyväksyminen.Omien puutteiden ja kehityshaasteiden tunnistaminen autta myös ymmärtämään muita ihmisiä ja heidä käytöstään. Kaikki me pinnistelemme täällä eteenpäin omalla tavallamme ja varmasti yritämme tehdä parhaamme niillä keinoilla joita osaamme sillä hetkellä käyttää. Keinot ja valinnat johin turvaudumme,  ovat ehkä ainoita jotka näemme sillä hetkellä. 

 

Puhu itsellesi lempeästi ja ole armollinen, luovu turhasta itsen syyttelystä ja arvostelusta. 

Kiinnitä huomiota siihen mitä kerrot itsellesi, minkälaista tarinaa. Mieli tuottaa jatkuvasti syyllisyyttä, sekä huonoa omaatuntoa sellaisista asioista joilla ei ole syytä suomia itseään. Tunnista mielen asettamat koukut jotka saavat olon pahaksi, kiukkuiseksi tai turhautuneeksi. Kerro, että sinä riität juuri sellaisena kuin olet. Olet hyvä kokonainen ja täydellinen juuri omana itsenäsi.

 

 Keskitä huomiosi, tunteisiin ja ajatuksiin jotka antavat voimaa ja vievät eteenpäin elämssä. Usein pelkäämme asioita, jotka eivät koskaan tapahdu. Pelolla emme voi estää minkään asian tapahtumista, annamme ainoastaan energiamme valua hukkaan. Keskitä voimavarasi kiitollisuuteen ja rakkauteen, niillä on valtava kaiken muuttava voimaa.

Voimaa ja iloa päiviisi!

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Mikä se on?

 

Mikä se on joka on illuusio, mutta on avaruus?Se ei koskaan riitä, lentää ja on kortilla. 

Kreivilläkin on se, haavatkin parantaa ja kultaa muistot. 

Armoa se ei anna, joskus ei kulu ja on korkein.

Neitikin sitä käyttää, eikä se erota ja on surun.

Ihmeiden se on ja ei ole vielä.

Ei riitä kaikkeen ja ei ole lineaarinen.

Tekoälynkin se on ja olisi jo.

Voi olla myös iloinen tapahtuma.

Minkä se on?