Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




maanantai 29. heinäkuuta 2013

Rummun synty Ruuhinevan turvekammi Kauhajoki


Suon ja turpeen tuoksua, kanervia, tupasvillaa, lämpöä huokuvaa tuulta ja aurinkoa.
Ilma väreilee, on odotusta ja iloa täynnä.
Tummassa voimallisessa suovedessä rumpunahat virkistäytyivät ja 
lepäävät nyt rentoina värihuuhtelussa. Innokkaat kädet sivelevät rumpukehiin
hyvältä tuoksuvaa mehiläisvahaa joka taikoo puun kuviot kauniisti esiin.

Harmaata lautaa, puun kiertyneitä kuvioita Julumetun tuvan seinillä.
Isot avarat ikkunat avautuvat ympäröivään suomaisemaan.
Neljä naista työstävät omaa rumpuaan he ovat "synnyttämässä" uutta ja uniikkia.
Hiki noruu otsalta, vähän huimaa, janokin kuivaa kurkkua. Into saa punan nousemaan poskille.
Vaikka väsymys meinaa saada välillä vallan, palava into ajaa naisia jatkamaan.
Tunti tunti toisensa jälkeen katoaa  ajan pohjattomaan laariin huomaamatta.

Rumpunahka muotoutuu vähitellen kauniiksi upeaksi rummuksi. 
Kymmenes tunti naksahtaa kellon viisareihin.
Uupumus kaikkoaa, vaihtuu iloksi. Viimeinen solmu! 
Se on syntynyt! ihan omin käsin. Kaunis upea rumpuni.


 Tuhannet kiitokset Johannalle joka toimi kätilönä, meille "ensisynnyttäjille"
Hän ohjasi ja kannusti, rentoutti välillä sopivasti.
 Johanna sai vedet kihahtamaan silmille 
rumpunsa ja syvän kauniin laulunsa avulla.
Ainutkertaista ja ihanaa
Lisää kuvia voit katsoa Johannan Sielun Silmin facebook sivuilta

Laitan tähän vielä linkit sisarieni sivuille joissa lisää tunnelmia ja kuvia
Valorun tunnelmat

-Valokki-

torstai 18. heinäkuuta 2013

Virkattu matto ja kesän kukkasia

Sain valmiiksi ihka ensimmäisen maton, jonka tein virkkaamalla.
Olen joskus aiemmin virkannut paljon pitsiliinoja ym. sellaisia.
Nyt ei enää pieni virkkuukoukku pysy hyppysissä kipeiden nivelieni vuoksi.
Tämän maton virkkasin isolla virkkukoukulla, jota sain pitää kiinni
"kouraotteella" joten se onnistui jotenkuten minultakin.

Maton halkaisija on 140 cm, se on valmistettu luonnonvalkoisesta ontelokuidusta.
Idean mattojen virkkaamiseen sain sisareltani Kaarnikalta, joka
on tehnyt jo monta kaunista mattoa virkkaamalla. 
Seuraava ohje ja pussillinen kuteita on jo valmiina odottamassa.
Aloittelen uutta mattoa pikkuhiljaa, virkkaan aina vähän kerrallaan.
 Uusi ruusu Rosa Poppius suviruusu, jonka istutin toissa syksynä on 
asettunut paikoilleen oikein hyvin.
Se on kasvanut jo kolminkeraiseksi ja kukkii runsaasti.
Ruusun kaunis kukinta lievitti hieman karvasta harmistustani juhannusruusuni
paleltumisen vuoksi. Juhannusruusu oli ollut samalla paikalla 21 vuotta,
se oli upea ilmestys. Korkeutta sillä oli yli 2 metriä ja leveyttä saman verran.
Se kukki viime vuoden todella runsaasti ja oli upeampi kuin koskaan.
Muistan ihmetelleeni kuinka valkoiset kukat muuttuivat osin vaaleanpunaisiksi.
Tänä keväänä ruususta oli jäljellä vain lehdettömät piikkikarat.
Pidän valkoisista kukista. Loisojasmikkeet tuoksuvat ihanasti ja nekin ovat jo 
kasvussaan hyvässä vauhdissa, niiden istutuksesta on kaksi vuotta. 
Angervot ovat olleet myös tänä keväänä upeassa kukassa.
Metsätähtien pienet hennot kukat ovat mielestäni kauneimpia luonnossa kukkivia kukkia.

 Kestävät ja sitkeät kurjenpolvet sinnittelevät perennapenkissä jonka tarha-alpi on
vallannut lähes täysin. Perennapenkki odottaa jo kovasti raivaamista ja jakamista 
uusille kasvupaikoilleen, jotka toivon mukaan saan joskusvalmiiksi.
-Valokki-



maanantai 15. heinäkuuta 2013

Punainen lohikäärme

Rannassa puut uinuvat jo. 
Tuuli heiluttaa niitä, vain ihan vähän, tuudittamalla.Vesi lepää sielänä ja tummana peilinä hennot väreet pinnallaan.Viileys kulkee auringon väsyttämään maisemaan.
Utu hapuilee varoen uinuvien heinien päitä ja nuokkuvien horsmien kukkia.
Juuri ennen sydänyön hetkeä
aurinko värjää viimeisillä säteillään
punaisen lohikäärmeen taivaankannelle.Tummeneva yö käärii maiseman hiljaa uneliaaseen pehmeään harsoon.

-Valo Ki-

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Värikästä juhlatunnelmaa

Juhannusta voi juhlistaa näin värikkäissä ja hieman itämaisissakin tunnelmissa.
Koristelimme vanahan juhlateltan verhoin ja tuikkulyhdyin.
Vanhasta hetekasta tuli hyvä divaani ja valkoiset
muovituolit peittyivät pehmoisiin huopiin.


Sisareni Valoru oli koonnut meille kauniin juhannus-riitin.
 
Vanhin sisareni ja äitinikin saivat osallistua. Sisareni
Kaarnikka makasi kovassa kuumeessa koko juhannuksen
eikä päässyt osallistumaan yhteiseen juhannukseen.
 Syksyllä aiomme järjestää elojuhlan johon toivottavasti 
 kaikki sisaret pääsevät osallistumaan.

-Valokki-