Tyynenä ja onnellisena

Tyynenä ja onnellisena istun auringon lämmittämällä kivellä. Syvällä kallion uumenissa turkoosi vesi juoksee kohti kesäisiä järviä ja jokia. Pesiä linnut ovat rakentaneet sen kivisille reunoille. Nyt useat pesät ovat hijenneet ja poikaset lentäneet maailmalle. Uudesta elämästä on näkyvillä vain muutamia höyheniä, joita tuuli kuljettaa veden mukana. Kallio huokuu päivän lämpöä ja kumea veden virtaus rummuttaa sen pohjaa. 

Levollisuus valtaa mielen, on helppo hiljentyä ja saada itsensä tyyneyden tilaan. 

Tällaiset lempeät hetket antavat voimaa ja eheyttävät. Hiljaa luontoa kuunnellen pääseen sitä lähemmäksi, tuntuu kuin sulautuisin siihen mukaan, tulisin osaksi tuulta, aurinkoa, maata ja vettä. Voimalataus hetket luonnossa auttavat arjen haasteissa. Voin aina tarpeen tullen siirtää mieleni ja ajatukseni johonkin tällaiseen levolliseen ja hyvää mieltä tuoneeseen hetkeen. Siten on helpompi kulkea sellaisten hetkien läpi jotka yrittävät painaa mielen alas. On myös helpompi pitää tunteensa hyvässä positiivisessa vireessä.

Tyyneyttä ja hyviä hetkiä päivääsi !

-Asta-

Aamu ja pätkäpaasto

Tänä aamuna heräsin jälleen tuttuihin kyyhkysten ääniin. Ne rupattelevat toisilleen pihapuissa. Olen usein ajtellut, että kuinka ihmeellistä on, että nuo linnut lentävät tänne tuhansia kilometrejä joka kevät ja aina juuri noihin minun pihapuihini. Sama pariskunta on asustellut kesäisin isoissa kuusissa jo usean vuoden ajan. 

Ulkona sataa vettä joka rapisee ikkunalaudalle, talo on muuten hiljainen. Ilma joka tuulahtelee avoimesta ikkunasta on raikas. Helteet ovt onneksi nyt takana päin, vaikka rakastan lämpöä ja aurinkoa, niin helle uuvuttaa. Rakastan myös levollisia aamuja, kun ei ole kiire minnekkään, vaan saan herätä hiljalleen ja nousta rauhassa. Tänään ikuinen ystäväni reuma yrittää muistutella jälleen itsestään, mutta en suostu huomioimaan sitä, pysyköön taka-alalla.

Kahvi tuoksuu tänä aamunakin syntisen hyvältä. Nautin sitä kupin, maidon kanssa. Olen aloittanut jälleen pätkäpaasto kokeilun, joten syön varsinaisen aterian vasta noin puolenpäivän aikaan. Aiemmin ajattelin, että en sellaiseen pysty, vaan olen jo niin nälissäni, että silmät sumenee. 

Kaikki on ollut yllättävän helppoa. Syön paljon kasviksia ja hedelmiä, mutta myös paljon kanaa, hirvenlihaa, kalaa, kananmunia ja naudanlihaa. Possunlihaa en voi käyttää, kun se pahentaa niveloireitani. Rasvaa voi käyttää aika vapaasti, käytän sitä kohtuudella. Ainoastaan hiilihydraatteja sisältäviä ruokia vältän ja rajoitan. Pidän aterioiden välillä reilut välit ja yritän välttää napostelua väliajoilla, koska ne herättävät näläntunteen. Viimeisen aterian syön klo noin 20-21. 

Ihanaa on ollut, kun saa syödä ihan kuinka paljon vain, kun katsoo mitä ja milloin.

Iloa tähän päivään kaikille!

-Asta-

Voinko rakastaa toisen ihmisen ehjäksi?, voinko pelastaa?

Voidaanko me rakastaa toinen ihminen ehjäksi? Voidaanko ottaa pois toisen suru tai tuska? Voidaanko me estää jotain joka on tulossa, suojella, pelastaa? Näiden kysymyksien äärelle elämä on tuonut minut useaan kertaan. Olen yrittänyt raivoisasti, parantaa, pelastaa ja suojella, aina äärimmäisyyksiin saakka.

Yritin "rakastaa" toisen ihmisen erilaiseksi, tehdä vahvaksi ja ehjäksi. Samalla kuitenkin luovuin omasta voimastani, toiveistani ja itsekunnioituksestani. Myötäilin tunnetiloja ja hyväksyin julmaa kohtelua ajatuksella, että kunhan vain rakastan tarpeeksi, kaikki muuttuu vielä hyväksi. Niinhän ei tietenkään tapahtunut, vaan kaikki paheni ja elämä muuttui jatkuvaksi pettymysten ja surun kehäksi. Ihminen on mestari sumuttamaan omaa itseään, kun totuuden katsominen tuottaa liikaa tuskaa. Itselleen kannattaa olla kuitenkin aina rehellinen. Toista ihmistä ei voi muuttaa, voimme vaikuttaa ainoastaan omaan suhtautumiseen, tunnetiloihin ja valintoihin.

Yritin myös "pelastaa" iäkkään äitini, suojella kärsimykseltä, sairastumiselta, pelolta ja tuskalta. Yritin estää jotain tapahtumasta, minkä oli tarkoitus tapahtua. Syöksyin tapahtumiin ja tunnetiloihin, kuin olisin itse ollut niiden keskipiste, rakkaan ihmisen sijaiskärsijä, tuskan puolesta eläjä. Yritin estää lääkitysvirheet, huonon kohtelun hoitokodissa, yksinäisyyden, pelon, kivut jne, lista on loputon. Huolehtiminen ei loppunut edes kuolemaan, muistan kuinka äidin kuoleman jälkeisenä yönä keskustelin "ylös Pietarin portille" ja tivasin "Onko se äiti nyt päässyt varmasti perille!" "Onko se tullut jo sinne?" Oijoi, no tietty vastausa ei kuulunut vaikka kuinka voimakkaasti kysyin..

Toisen ihmisen elämä, vaikka hän olisi kuinka rakas on suruineen ja koettelemuksineen hänen omansa, joka hänen täytyy kokea itse. Voin vain kulkea vierellä ja tukea, olla kuuntelijana, olkapäänä, sekä apuna haasteellisina hetkinä.

Asta-

Säilön kiitollisuutta

 

Taivaalla vaeltavat laiskat pumpulipilvet ovat vielä uneliaita. Ahkera mehiläinen surisee jo keltaisessa kukassa keräämässä mettä. Ohitse liitävän perhosen lepattavat siivet ovat kuin läpikuultavaa pitsiä auringossa. Ruohon vihreys ja viileys paljaan jalan alla tuntuu virkistävältä. Uusi lämmin ja aurinkoinen päivä on edessäpäin. Keskikesä kuhisee elämää, jonka keskellä saan aistia kaiken kauneuden ja ihmeellisyyden.Tänään olen erityisen kiitollinen auringosta, lämmöstä, kukkasista, pienestä linnusta omenapuun oksalla ja kaikista rakkaista ihmisistäni. Ajattelin kerätä jokaisesta päivästä pieniä asioita, joista tunnen iloa ja kiitollisuutta. Säilön niitä mieleeni ja keskityn niihin. Se mihin kiinnitämme huomiota kasvaa ja voimistuu, sitä saamme enemmän ja enemmän elämäämme.

 

Illalla kun hämärä jo hiipii auringon uuvuttamilla pihapuiden oksistoilla, juuri kun painan pääni pehmoiseen tyynyyn, ajattelen kaikkia hyviä pieniä asioita joita olen kerännyt mieleeni. En suostu keräämään, kertaamaan ja säilömään ikäviä asioita. Joskus on niin kovin vaikea ajatella iloisia ja mukavia juttuja. Päivän huolet ja musta mieli voivat yrittää vyöryä ylitse valtoimenaan. Juuri silloin kaiva vaikka vain yksi ihan pikkuruisen pieni hyvä asia mieleesi ja keskity siihen. 

Elän kyllä päivien ikävät hetket läpi ja koen niiden tunnetilat, en kiellä niitä, tai ohita. Päästän ne kuitenkin pian menemään "puhallan" kämmeneltäni ilmaan ja sanon "Kiitos"

Iloa ja hyviä asioita päiviinne!

-Asta- 

"Voimarumpujen" rakennuspäivä

Viime lauantaina ajoin aamulla aikaisin 7 jälkeen Kristiinankaupunkiin. Auton tavaratilassa keikkui erinäinen määrä kaikenlaista tarviketta. Siellä oli esim. valkoisia pesuvateja 8 kpl, sakseja, vinyylikäsineitä, lyijykyniä, erilaisia värijauhepusseja ... listasta tulisi loputon, mutta päällimmäisenä keikkui rullalla poronnahkoja. 

Oli rummunrakennus kurssipäivä tulossa. Päiväksi oli luvattu auringonpaistetta, sadetta ja salamoita, eli oikein oivalliset luonnonenergiat siis tiedossa. Innokkaan jännitynein mielin odotin päivää.

Rummun rakentaminen / synnyttäminen on monivaiheinen prosessi johon kuuluu osana myös rummunhengen ja energioiden miettiminen ja kutusuminen. Rumpu ja sen omistaja yhdistyvät prosessissa ja rummusta tulee käyttäjän tietoisuuden ja mielen jatke, portti alitajuntaan. Olin jo aiemmin lähettänyt kurssilaisille informaatiota ja herätellyt ajatuksia oman rummun roolista elämässä ja mitä kaikkea rumpu ja rummun kanssa työskentely voi olla.

 Päivä aloitettiin puhdistautumisella ja kiitoksilla. Kiitimme yhdessä luonnon elementtejä ja energioita, sekä tarvikkeita joista saimme rummun rakentaa. Sen jälkeen aloitimme varsinaisen rummun synnyttämisen, joka on aika hikinen prosessi.

Käytän tostaiseksi valmiita rumpukehikkoja, jotka on valmistettu koivuvaneerista ja nahkoja jotka on käsitelty juuri sopiviksi rumpunahkoiksi. Tänään rummunrakentajilla oli hyvin yhteneväiset väritoiveet. Väreihin ja kuvioihin voi jonkin verran vaikuttaa, mutta lopullinen tulos on joka kerralla yllätys.

Olen todennutkin, että rummulla on jo rakennusvaiheessa oma tahto ja se syntyy juuri sellaiseksi kuin on tarkoitettu. Käyttäjälleen täydelliseksi ja oikeanlaiseksi. 

Rumpu vihitään yleensä myöhemmin käyttöön ja silloin siitä tulee käyttäjänsä henkilökohtainen. Rummussa itsessään ei ole "taikavoimia" eikä sillä voi koskaan vahingoittaa kehtään, vihkimyksessä rumpu saa lopullisen voimansa, vaikka energia on jo kerääntynyt siihen jo ennen varsinaista rekentamista.

Vietimme yhdessä voimallisen ja työntäyteisen päivän, jonka aikana jälleen sain ihmetellä sitä ihmeellistä prosessia, kuinka jokainen rumpu syntyy juuri omanlaisekseen.

 Jokainen rumpu on yksilö, vaikka käytimme samoja värisävyjä, niistä tuli upeat, kauniit ja uniikit. Itsetehtyyn rumpuun syntyy heti voimakas yhteys. 

Saimme sadetta, salamointia ja aurinkoa, kaikki ne sopivat päivään täydellisesti.

 

Rummullla voi hoitaa, sekä kehoa, että mieltä ja sillä saa helposti yhteyden luontoon ja omaan mieleen.  Se rentouttaa ja hoitaa, sen avulla pääsee helposti rauhalliseen meditatiiviseen tilaan. 

Rummun parantava ja rentouttava vaikutus perustuu myötävärähtelyyn, jolloin aivot siirtyvät theta-taajuudelle jolloin ihminen siirtyy lähes unenkaltaiseen tilaan, jossa on helppo rentoutua ja päästää irti kaikistta jännityksistä, huolista ja häiritsevistä ajatuksista.

Rumpuja kutsutaan monenlaisilla eri nimillä esim: 

Shamaanirumpu, transsirumpu, voimarumpu, seremoniarumpu, meditaatiotumpu, sointurumpu, kehärumpu, lapinrumpu, noitarumpu ja kannus.

Iloisin mielin odottelen seuraavaa kurssia. Yhden uuden rummun aion valmistaa ehkä tällä viikolla. Sitä en tiedä tuleeko se itselle, vai löytääkö se ehkä jonkun toisen kodin ja omistajan.

-Asta-

 

Kotini

 
Kotiani ympäröivät isot puut. Kuuset, koivut ja haavat. Lehtipuiden suhina on rauhtoittavaa iltaisin, kuuntelen sitä ennen nukahtamista avoimesta ikkunasta. Se tuudittaa mukavasti uneen. Kotini seinät suojelevat minua, se on turvasatamani ja jokaisessa kodin sopessa on säilöttynä meidän elämää. Olen elänyt kotini suojissa kymmenet kesät, sateiset syksyt ja talvien vihmovat viimat. Koti on paikka, talo jonka ympärillä pala taivasta ja pala maata minulle ja rakkailleni,elää ja kokea tätä elämäämme.

Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Itse tunnen hyvin usein kaipuuta eri paikkoihin. Kaipaan syntymäkotiini kumisevalle mäelle, jossa punainen pieni tupa kököttää. Kotipuiden keskelle, järven rannalle, jossa lapsuuden viattomuus, ilo, naurut, leikit ja juoksuaskeleet voi vielä kuulla kun tarkkaan kuuntelee. Siellä äiti ja isä ovat vielä aina läsnä, yhteinen elämä ja lapsuus. Osa tästä kaikesta on jäänyt tuvan punamaalisiin seiniin, pihanurmikolle, rantapolulle ja ympäröiviin metsiin.

Kaipaan meidän omalle mökille, jossa karun kaunis soinen maisema avautuu kodan terassilta ja voin katsella kauas joka suuntaan. Siellä kotkien, haukkojen, joutsenten ja kurkien siivet halkovat ilmaa ja voin kuulla niiden elämän kiivaan rytmin. Taivaan eri sävyt peilautuvat laajan järven pintaan kerraten pilvet ja eri värit moninkertaiseksi. Rantasaunan savuntuoksu saa minut aina hyvälle tuulelle ja löylyissä rentous valtaa koko pienen ihmisen.

 

Kaipaan Lappiin, jossa luonnon jylhä kauneus saa nöyräksi ja sydän liikahtaa joka kerran, kun sieltä pitää lähteä pois. Pohjoisen syksyn värikirjon loistoa, kelojen hopeanhohtoisia kylkiä.  Tuntureiden uljaita rinteitä, polkuja joiden varsilla voin ihastella kirkkaina pulppuavia puroja ja hurjia kuohuvia koskia. Pohjoisen luonto ottaa omakseen ja merkitsee sydämeen oman paikkansa, jonne se jää.

 

Kaipaan Espanjaan, merenrannalle, jossa suolaiset tyrskyt iskevät rantavalleihin ja hyväilevät rannan pehmoista hiekkaa. Rakastan aavaa merta, jossa katse voi kulkea puhtaan valkeisiin veneiden purjeisiin ja kauas aina äärettömyyteen saakka. Meren sinisyys vaihtelee kirkkaan turkoosista, syvän siniseen ja mustan harmaaseen. Meri liittyy jotenkin vapauden tunteeseen, sen äärellä on helompi hengittää ja mieli kevenee. Rakastan aurinkoa, lämpöä, valoa ja iloisia ihmisiä. 

Aina kun olen joissain näistä kyseisistä paikoista kaipaan muihin. Mietin, miten ihminen kiinnittyy henkisesti niin vahvasti eri paikkoihin elämässään. Tekeekö niistä niin rakkaita kaikki hyvät ja vähemmänkin hyvät eletyt merkitykselliset hetket. Kun mietin kaikkia noita ihania paikkoja joita voin kaivata huomaan, että olen onnekas ihminen, koska voin usein viettää aikaa näissä rakkaissa maisemissa, rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Yhteistä niille kaikille on luonto, jossa vietän paljon aikaa. Luonnossa eheydyn, saan yhteyden itseeni ja osaan pysähtyä hetkien äärelle.

-Asta

Hoitavat tiibetiläiset äänimaljat

TIIBETILÄINEN ÄÄNIMALJAHOITO, mitä se oikein on?

Äänivärähtelyn terveyttä edistävä vaikutus on tunnettu jo pitkään ympäri maapalloa eri kulttuureissa. Esimerkiksi Intiassa äänen tervehdyttävä vaikutus tunnettiin Vedalaisessa parantamistaidossa jo 5000 vuotta sitten. Idän kulttuurit uskovat, että maailma luotiin alkuvärähtelystä ja he tiesivät, että harmonisilla äänillä on parantava vaikutus.

 

Musiikki kaikissa muodoissaan sisältää saman mahdollisuuden terveyden edistämiseen. Myös luonnon erilaisissa äänissä on rentouttavia ja harmonisia elementtejä: esim. puron solina, lehtien rahina tuulessa ja tuulen humina, laineiden liplatus rantahiekkaa vasten jne.

 

Äänimaljahoito on äärimmäisen syvärentouttava ja lempeästi hoitava hoitomuoto. Hoito perustuu myötävärähtelyyn ja ääniaaltoihin. Hoito on lempeää hoitaen ihmistä kokonaisuutena, sekä kehoa, että mieltä saman aikaisesti. 

 

Mikäli meillä on jokin ongelma tai normaalista poikkeava olotila, kehomme energia ei värähtele luonnollisella taajuudella. Hoidolla energiataajuutta saadaan tasapainottumaan.

 

Äänimaljahoito sopii monenlaisiin kehon ja mielen ongelmien helpottamiseen esimerkiksi stressi, ahdistus, univaikeudet, verenpaine, erilaiset jännitystilat, kun kaipaat kontaktia sisäiseen ääneesi tai kaipaat rentoutusta ja omaa hetkeä itsellesi. 

 

Hoito tapahtuu siten, että erilaisia maljoja soitetaan kehon ympärillä ja asettamalla myös keholle eri kohtiin hoidon aikana. Keholla voi olla useita maljoja samanaikaisesti. Äänimaljahoidossa ollaan makuulla hoitopöydällä. Äänet vaikuttavat meihin suoraan limbisen järjestelmän kautta. Maljojen tuottama ääni sisältää paljon ylä-ääniä eli äänet ovat harmonisia. Hoitoa voidaan käyttää myös yhdistettynä muihin hoitomuotoihin.

Äänivärähtelyt saavuttavat alueet minne muuten on vaikea päästä "käsiksi", näin voidaan tavoittaa kaikki kehon yli sata triljoonaa solua värähtelemään harmonisemmin, jolloin keho voi saavuttaa paremmin optimaalisen tasapainon, joka ylläpitää terveyttä ja edistää eri häiriötiloista palautumista.

Värähtely kulkee koko kehoon, edeten nesteissä jota ihmisessä on noin 45-75 %  ääniaallot kulkevat päästä varpaisiin, sekä kehoa ympäröivissä auran kerroksissa. 

Useat luonnolliset hoitomuodot perustuvat värähtelytason muutokseen, jolla pyritään tasapainottamaan kehon epätasapainoisesti värähteleviä soluja. Kuten esim. erilaiset energiahoidot, reiki, homeopatia, akupunktio, enkelihoito, shamanistinen parantaminen. 

Äänimaljahoidossa henkilö on täysin valvetilassa eli aivot värähtelevät 12-25 Hz taajuudella (Beta aallot) ja välillä aivot värähtelevät 8-12Hz, eli henkilö on kevyessä meditaatiotilassa, syvissä ajatuksissa, ehkä lähes nukahtamaisillaan (Alfa aallot) Aivoaallot laskevat ja nousevat hoidon aikana tasojen välillä. Tarkoitus on, että hoidettava kulkee tasojen välillä, jolloin soitetaan väliin korkeita sointuja, ettei vaivuta liian syvään unitilaan. Henkilö saattaa kyllä myös nukahtaa hetkellisesti. 45 min hoito saattaa vastata 3 tunnin unia.

Hoito soveltuu moniin kehon ja mielen ongelmiin, ennaltaehkäisee, edistää terveyden ylläpitämistä, parantaa tuntemusta omasta kehosta ja tukea omien voimavarojen tunnistamista ja käyttöönottoa. Mahdollistaa positiivisen vaikutuksen itseluottamukseen, luovuuteen ja itsensä toteuttamiseen. 

Hoitoa suositellaan useamman kerran kuureina, silloin kun halutaan pysyvämpää muutosta, mutta voidaan tehdä kertaluontoisena, kun halutaan oma hetki itselle ja rentouttava olo. Äänimaljoilla voidaan myös avata ja tasapainottaa chakroja, eli ihmisen energiakeskuksia. 

Äänimaljahoidon voi tehdä myös Sointukylpynä. Sointukylpy on ryhmille tehtävä äänimaljarentoutus.

Seinäjoella hoitoja antaa HoitolaValon Aminan Annemari, hän järjestää myös äänimaljahoitaja kursseja.  Kursseja ja ryhmä Sointukylpyjä häneltä voi tilata myös muille paikkakunnille.

https://www.valonamina.com/ 

Suosittelen tätä ihanaa ja lempeää hoitomuotoa ihan jokaiselle. Itse olen käynyt Annemarin kurssin, tehnyt jonkin verran hoitoja ja Sointukylpyjä, sekä rentouttanut itseäni lempeiden sointujen myötä. 

-Asta-

Vihreys ja kesä minussa

Vihreys ja kesä 

kasvavat minussa, 

lintujen laulut 

soivat puissa. 

 

 

 

 

 

Onnekas olen vaikka vaikeudet välillä päälle 

painoja laittaa,taittaa voin ne, poistopinoon pinota 

ja pois laittaa. Osa on jo mennyt, ei ehkä enempää 

anneta kuin tarve on?. 

Onneton mieli kalastelee helposti suurennuslasilla murheiden juoksevia kirppuja, jotka saavat aikaan ilkeää levottomuuden tunteen. 

Lehtivihreä parantaa katselen sitä ja sinistä, niin sinistä taivasta, jos en niin tee mieli patsastelee jossain ikävässä. Ratsastelee ja tikareita sisimpään pistelee. Kastelee turhaan monet tyynynliinat itkulla ja karvaalla mielen litkulla itseään kiusaa. Ei saa rauhaa ihminen, jos kuuntelee koko ajan ajatuksia jotka tauotta pauhaa.

Tyyneyttä ja rauhaa kaikkien mieliin :)

© Asta Gyldén-Lahtinen

Elämän reunalla

Eämällä voi olla isot, harvat ja haperat reunat. Sisältö voi yllättäen hajota, pettää, muuttua sietämättömäksi tai kadota jo ennenkuin tavoitat sen. Kun mielen, arvojen ja elämän virheelliset naamiot putoavat, voit huomata kiinnittyneesi vääriin asioihin jotka eivät kannattele sinua. Ihmisiin jotka eivät ole sinulle hyväksi. Valintoihin jotka eivät johda haluamaasi lopputulokseen. Silloin sinut voi vallata tunne irrallisuudesta, kuin leijuisit ulkopuolisena tyhjyydessä ymmälläsi.

 

Kun maailmasi reunat tuntuvat repeävän ja kaikki hajoaa, kiinnitä itsesi sisimpääsi. Sydämesi ohjaa sinua. Silloin kun elät sydämesi kautta, sinulla on aina kaikki mitä tarvitset, riippumatta ulkoisista olosuhteista. 

-Asta-

Mansikkapäivä

Tänään on mansikkapäivä, makea täydellinen ja kaunis. Tavoita ei huolenhäivä, kun maistelen kesän täyteläiset maut. 

Ensin pitää vain ihailla marjan ulkomuotoa ja kiittää luontoa tästä nautinnollisesta makuhetkestä, retkestä marjaisen maun taivaisiin. Vaivaisiin huolimurheisiin ei nyt ole aihetta tai aikaa, kun makeat punaiset pirskahdukset täyttävät aistit. Nam ja maiskis!! 

 

Onko mansikka sinun ykköskesämarjasi, vai joku muu?

Makeita marjamakuja kaikille!

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen