Ennen kuin astun uuteen, käännän katseeni hekeksi taaksepäin.
Katselen, muistelen, tarkistelen kulunutta vuotta.
Kuluneen ajan heijastumat, tiivistyvät kirkkaiksi palloiksi,
poimin niitä yhden kerralla käsiini.
Iloiset hetket haluaisin kerätä itselleni.
Surullisten pallojen voisin antaa pomppia kauas,
etäälle minusta.
Katselen silti suruja ja epämielyttäviä asioita sisältäviä palloja.
Ne ovat sameita ja kylmäävät sormiani.
Otan niitä rohkeasti käteeni, katson niiden läpi ja
näen vaikeuksien mukanaan tuomat kokemukset.
En elä niitä uudelleen, enkä jää niihin kiinni,
vaan päästän ne leijumaan käsistäni.
Ne muuttuvat keveiksi ja hiipuvat hiljaa pois.
Odotan, että ymmärtäisin niiden tarkoituksen.
Kerään iloa ja hyvää mieltä sisältäviä ajan palloja.
Ne ovat kirkkaita ja kauniita, lämmittävät käsiä,
saavat sisimmän laulamaan iloista säveltä.
Päästän kuitenkin nekin varoen leijumaan pois.
Iloinen sävel jää silti luokseni, muutama tumma
sointi juoksee hetkellisesti sävelessä, sotkematta
kokonaista laulua jota haluan seurata.
Toivon, että eteenpäin lähettämäni iloiset pallot,
pomppisivat luoksesi, tuoden mukanaan
hyviä ja onnellisia hetkiä Uuteen Vuoteesi!
-Valokki-
