Olen julkaissut tämän tarinan aiemmin jo 9 vuotta sitten, mutta se on tänäkin vuonna 20.8 Sorsastuskauden alkaessa hyvin ajankohtainen.Aamun aurinko lymyilee vielä pilvien takaa värjäten maiseman vaaleanpunaisen, sinisen ja lilan hohtoiseksi. Pilvien reunat se koristelee kullan sävyin. Ilma on kirpakka ensimmäsiten yöpakkasten jälkeen. Järven peilipinta on rikkumattoman tyyni. Hento lumi ja kuurakerros kuorruttavat maiseman upeaksi. Kaksi naista kyykii rantakivikossa kameroiden kanssa onnesta väärällään.
Lämpimistä makuupusseista on putkahdettu ylös ja
mökistä ulos ilman aamupalaa heti kun silmät aukesivat. Kaikki tämä ihanuus on saatava edes osittain ikuistettua kameran linssin kautta. Välillä seisahdutaan ollaan hiljaa ja vain ihaillaan vaihtuvaa värien ja valojen leikkiä maisemassa.
Hiljaisuus saa, rauhan ja onnellisuuden hiipimään mieliin.Uljaiden joutsenien ryhmä liitää järven peilin yllä. Muutama sorsaparvikin räpyttää ohitse viileässä ilmassa.
Äkkiä kaiken seesteisyyden rikkoo moottoriveneen äänekäs pärinä.Vene syöksyy vauhdilla esiin viiltäen järven pinnan halki ja säröille. Samalla kajahtavat laukaukset, toinen toisensa jälkeen. Mitä per....? pääsee kuvaajien huulilta. Haulikot aikoinaan kameroihin vaihtaneet kuvaaja sisarukset ovat metsästyskortin haltijoita. He ymmärtävät heti, että pikakiitäjällä suheltavat rambot syyllistyvät metsästysrikokseen apmuessaan räpytteleviä
sorsia liikkuvasta moottoriveneestä. Se on ehdottomasti kiellettyä ja lisäksi erittäin vaarallista.
Nyrkkiä puidaan puolin ja toisin.
Huudetaankin siinä vähän hyvää tarkoittavia neuvoja suurin kirjaimin.Tuloksetta, naisten on todettava etteivät voi asialle mitään. Hetken mietitään virkavallalle ilmoittamista, josta kuitenkin luovutaan, koska pelätään mökin joutuvan mahdollisesti kostoiskun kohteeksi myöhemmin. Raivoissaan jupisten päätetään painua mökkiin aamupalalle, jos olo ja mieli siitä edes vähän paranisi.
Seuraavana päivänä kuvausreissu suuntautuu järven toiselle puolelle, josko sielä olisi kivoja jäämuodostelmia ja maisemia kuvattavaksi. Ehkäpä kaunis auringonlasku. Sisarukset löytävät jälleen ihania yksityiskohtia joista nappaillaan otoksia. Sisarukset löytävät myös veneen joka on vedetty lumessa rannalle. Veneen pohjalla pyörivät tyhjät haulikon panokset. Veneen pohja ja lumi rannalla ovat värjäytyneet verenpunaiseksi.
Suuttumus syöskyy jälleen mieliin ja kirosanat kirpoaa kieliin.Viattomien pikku uhrien veren näkeminen saa naiset raivoihinsa.
"Vene ei ole missään kiinni, nyt kyllä kieritetään se veteen!"ehdottaa ensimmäinen sisarista, joka jo hyppii tasakäppää ja nykii veneen laitaa.
-"Ei me niin voida tehdä" sanoo toinen rauhoittelevasti, vaikka häntäkin kovasti juttu kiehuttaa.
-"No, heitetään edes airot veteen!" sanoo ensimmäinen hamuillen jo airoja.
"Ei me voida sitäkään tehdä, on liian valoisaa" rauhoittelee toinen jälleen.
-"No helkkari, paskotaan edes penkille jos ei muuta, harmi että kävin juuri vessassa,
sinä et ole vielä käyny" ensimmäinen vaahtoaa.
-"Joo, mun tuurilla justiinsa kun olisin kyykkimässä luiskahtaisin varmaan kumolleni
ja liukuisin pitkin veneen pohjaa, koko "juttu" olis persiistä pipoon asti. Joten eiköhän luovuta siitäkin suunnitelmasta" pohtii toinen. Naurun remakka seuraa keskustelua ja saa suuttumuksen haihtumaan mielistä. Yhdessä tuumin pohtien sisaret tulevat tulokseen, että rambot oppivat ehkä läksynsä tavalla tai toisella, ilman heidän attentaatiaan.
Paikalta poistuttaessa vilkaistaan vielä rumasti venettä. Joskus vihanhallinta on vaikeaa, mutta se kannattaa aina.
-Asta-
