Koodikieltä

Aamulla  kultainen valonsilta kutsui luokseen.

Ulos, luontoon valkeille hangille. Kävelin kelkkareittejä pitkin yli peltojen.

Hangella kävellessä ajattelin ottaneeni kameran turhaan mukaan.

Maisema näytti valkoiselta tasaiselta lakanalta. Siellä täällä

näkyi auringon sulattamia tummia peltoläikkiä valkoista hankea vasten.

Isot sähkölinjoja kannattavat metallirakennelmat pirstaloivat 

maiseman rumaksi. Olin vihainen noille metallihirviöille.

Pellon laidassa nökötti kallellaan harmaa lato.

Haapojen oksat hohtivat sinistä taivasta vasten.

 Kävelin tutun ison vanhan kuusen juurelle. Nojasin kauan sen vankkaa

runkoa vasten. Se jutteli minulle keväästä ja luonnon koodikielestä.

Jos oppisin sen, voisin ymmärtää ja nähdä paljon enemmän.

 Koodikieltä on kudottuna katajan neulasille lumikiteisiin.

Niistä saatoin lukea kauniin hempeän sanoman, luonnon 

kauneudesta ainutkertaisuudesta ja hauraudesta.

 Kaadetun puun silmuista luin itkulaulun sanat, kesästä jota sille ei koskaan tullut.

Puhkeamattomien lehtien hiljainen suru täytti hetkeksi mieleni.

 Haavan kyljessä kirkkain värein kirjaillut kiemurat kertoivat,

kevään saapuvan lämpimin tuulin.

 Vanha harmaa koivu on kirjonut vuosiensa tapahtumat

muistiinsa. Niistä koostui kauniit monimutkaiset kuviot sen rosoiseen pintaan.

Menneiden kesien humina oksillaan se kylpi kirkkaassa valossa.

Vanhan ladon hirsissä toukkien koodikieli kertoi vuosikymmenten tarinaa.

Niin monimutkaista ja vaiherikasta, että upposin tutkimaan sitä

moneksi toviksi. Äänekkäästi meluava nälkäinen vatsani keskeytti aikamatkani

toukkien maailmaan. Minun oli suunnattava takaisin kotiin. 

Olin iloinen siitä kuinka luonto opetti näkemään pieniä ihmeitään.

Iloisia kevätalven päiviä!

-Valokki-

Tiukuista helinää

Maisema on pysähtynyt, kylmä ja kohmeinen yön jälkeen. 

Seison keskellä pehmeää valkoisuutta.  Katson

kuinka valo juoksee metsän takaa, se lisääntyy ja valtaa maisemaa.

Jostain kiirii pieni tuskin korvin kuultava sävel. 

Kristallinen, sininen ja hohtavan valkoinen helinä kimpoilee oksistoissa.

Tiukuinen kirpeä kilinä täyttää ilman.

Aurinko leikkii kiteissä se juoksee varjoihin ja täyttää ne valolla. Kultainen hohde 

värjää maiseman. Lämpimän ja kylmän sävyt sekoittuvat kauniiksi sinfoniaksi.

 Kauan odottamani valo juoksee mieleeni, täyttää sen ja tekee minut iloiseksi.

Tunnen olevani voimakkampi ja paljon vahvempi palatessani sisälle.

Lämpöisessä tuvassa roihuaa takkavalkea kaakeliuunissa.

Puen harmaat paksut villasukat jalkoihin ja  keitän minttuteetä.

Katselen ikkunasta kuinka pienet linnut pörröttävät höyheniään seljan oksilla.

Ne ytittävät istua aurinkoruudulla, siinä kohtaa jossa on lämpimämpää.

 Voisin käydä keräämässä pienet palleroiset koriin, pehmoisen villashaalin päälle.

Veisin ne takkavalkean viereen. Voisimme syödä yhdessä auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä.

Puhelisimme keväästä, lämpöisistä tuulista ja vihreistä keinuvista lehtipuista.

Ne voisivat jäädä kylmimmäksi ajaksi sisälle, kunhan eivät kakkisi joka paikkaan.

Varoittaisin niitä lentämästä ikkunalaseihin ja pitämästä yletöntä metelöintiä.

Saisivat jäädä vaikka kevääseen asti.

-Valokki-

Tänään olen kiitollinen

Tänään olen kiitollinen auringosta, eväs leivistä ja rakkaista.

Olen kiitollinen kauneudesta jota voin nähdä ympärilläni, minne katseeni käännänkin.

Jaloistani olen kiitollinen, ne suostuvat kuljettamaan minua eteenpäin, vaikkakin hitaasti.

Vastoinkäymisistäkin olen kiitollinen, sillä minulla on tilaisuus oppia niistä jotain.

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, se leikkii kuusenoksien jääpuikoissa ja lumihangen kiteissä.

Nuotiossa ritisee iloisesti tervaskanto, tuuli tuo sen huumaavan tuoksun nenään.

  Lautaan on kiinnitetty lohifile joka mukavasti ruskistuu nuotion loimussa. 

Kahvipannun uumenista nousee lupaava höyry,

aromit yrittävät karata pannun nokasta ilmoille. 

Puheensorina nuotion ympärillä muuttuu tausta huminaksi korvissa.

Katselen kirkkautta kuusenoksilla, tuhansien valo prismojen leikkiä sateenkaaren väreissä.

Varjot juoksevat auringon säteitä pakoon hangella, puiden taakse ja oksistoihin.

Aika voisi pysähtyä tähän.

Iloa viikonloppuunne!

-Valokki-

Pastellin sävyisiä pumpuliretkiä

Pastelliset pumpuliset hetket,

pienet levolliset kuvausretket.

 

 Luonto lepää uneliaana pehmoisessa peitossa

Kivaa rauhallista yhdessäoloa siskon kanssa, kuvaillen ja hiljalleen kävellen.

Kuvia enemmän valokuvasivuillani

Hyvää itsenäisyyspäivää ja tulevaa viikkoa!

-Valokki-

Talviko väritön?

Pienet pikalenkit jatkuvat. Nappailin värejä taivaalta ja kokosin ne kasaan.

Lisää kuvia valokuvasivullani

Värikästä ja iloista loppuviikkoa kaikille

-Valokki-

Kylmää ja kuuraista

Pieni lenkki kameran kanssa. En pitkälle päässyt jalat ovat kipeät.

Kylmää oli  -20 .Viima nipisteli poskia.

Heinät ja oksat kimmelsivät kauniisti auringossa.

Raikasta alkuviikkoa!

Hallan helminauhaa

Poukamassa meri hengittää, rauhallisesti.

Sen rinnanpäällä jäälautaset liukuvat edes takaisin hiljalleen.

Tuuli puhuu talvisia asioita, huulillaan hyytävä hengitys. 

Se on koristanut hallan helminauhoilla rannan kivet.

Aurinko lämmittää viellä tuulettoman rannan.

Ulapalla levottomat tuulen ratsut nelistävät aalloilla, kadoten horisonttiin.

 

Aurinko on väsynyt, vetää harmaan peiton ylleen.
Menee aikaisin levolle, väriraitoja ei jaksa värjäillä.
Kuurankellot kilisevät kivien välissä, ne soittavat talven säveltä.
Kirkasta ja raikasta, jossa on jäänsininen helinä.

 Raikasta viikonlopun jatkoa. Lisää kuvia voit katsella täältä
-Valokki-

Vuodenajat

Kaikki vuodenajat, sisältävät omat kivat asiansa. Niissä on jokaisessa viehätyksensä. Vuodenaikojahan on neljä, mutta minulle viisi, koska joulunaika on ihan omansa. Olen joulufriikki, kaikkien muiden omituisuuksieni lisäksi.

Kevät, on ehkä vuodeanjoista innostavin. Luonnon herääminen, kaikki tuoreus, uusi elämä. Saa ihmisenkin vipeltämään vähän vilkkaammin, saa heräämään horroksesta.

Kesä! oijoi. Silloin on ehkä aikaa, nauttia ja levätä. Kerätä voimia, uusiin ponnistuksiin, retkeillä, valokuvata. Olla ulkosalla, uida, saunoa, veneillä. Istua hellehattu silmillä, rannassa keinussa, tuijottamassa laineiden juoksua kiville.

Syksyn kirpakat värikylläiset päivät, ensi pakkasten kuuraamat maisemat. Raikkaassa ilmassa retkeily, on virkistävää. Muuttolintujen poislähtö, on aina haikeaa. Aika ennen joulua, harmaat pitkät pimeät jaksot, voivat olla josku piinallisia ja väsyttäviä.

Joulu hehkuu lämpöä, värejä, valoa. Läheisyyttä ja iloa, yhdessä oloa. Nautin erityisesti joulunajasta, ..sitten kun kaikki valmistelut on saatu kunnialla päätökseen.

Pidän myös talven kuulaista pakkaspäivistä, sinisestä taivaasta hankea vasten. Kuuralla kuorutetuista puista, tuulesta ja tuiskustakin. Jos saan istua silloin shaaliin kääriytyneenä, takkatulen ääressä.