Usui ReiKi

Jotenkin vain kävi niin, että löysin itseni istumassa ReiKi kurssilta, sisareni Valorun kanssa. Niin oli vain tarkoitettu, huomasin pian olevani ihan oikeassa paikassa. Aiemmin en ollut tarkasti perillä, mitä ReiKi oikein tarkasti ottaen on? mitä siihen kuuluu? Onko se jotain hospotipomiloimista ja maagista? Olin kyllä ollut ReiKistä kiinnostunut.

Nyt tiedän, että se on valoa, suurta rakkautta ja kaiken kattavaa elämänvoimaa.

Olen päässyt jälleen jättiharppauksen matkallani omaan itseen ja henkiseen kasvuun.Viikonlopun ReiKi 1 kurssi oli mahtava,  huimasti voimia ja viisautta antava kokemus.

Tapasin ihania, lämpimiä, iloisia ja upeita ihmisiä.

Joiden "käsiin" saatoin luottavaisena heittäytyä "hoidettavaksi".Sain myös itse toimia ReiKi energian kanavana ja toimia "hoitajana". Yhteenkuuluvuuden tunne oli asia joka tuntui niin hyvältä. Päällimmäisenä mielessä ja simimmässä on nyt tunne, että on saanut jotain hyvin arvokasta, lahjan jota tulee käyttää nöyränä.

Mielessä on myös hassua surullisuutta, luopumisen tunnetta, koska elämä tulee muuttumaan, tiedän sen nyt niin vahvasti.

Tässä kuvassa Mikao Usui joka löysi ReiKin "uudelleen"   ja kehitti siitä hoito- ja opetusmenetelmän.  Hänen oppiensa mukaan myös minä sain  ReiKin opetuksen ja viritykset ReiKi Master opettaja Kirstin välityksellä.

Näillä periaatteillla ja nöyryydellä, sekä kiitollisuudella mennään eteenpäin. Rakkautta ja valoa lähetän ReiKi kurssilaisille : ) 

 

Myös kaikille muille ihanille ihmisille joita täällä maapallukalla vaeltaa.

-Valokki (Asta)-

Väsyttää !!

Olen ollut varmasti karhu entisessä elämässäni. Nyt olisi aika heittää

pihkanappi pyllyyn ja kömpiä talvipesään. Lämpimään ja hämärään hiljaisuuteen, käpertyä kipparaan ja vaipua horrokseen.Väsyttää, väsyttää ja taas väsyttää. Kellistyn tämän tästä sohvan nurkkaan,

lattialle. Nojatuoliin ja mihin milloinkin. Olen hajamielinen ja hajanainen, en osaa oikein tarttua mihinkään. Aloitan sitä ja tätä, sekä toista oikein valmista ei tule.

Voisin matkata unieni maailmassa, koko talven. Nähdä ihania ja ihmeellisiä asioita. Olla ihan huolia ja kipuja vailla. Velvollisuudet eivät yltäisi sinne, nykimää hihasta ja kitisemään syyllisyyttä korviini. Uisin unieni ystävän saukon kanssa, kirkkaissa puroissa, joissa vesi helisi kristallisina raikkaina helminä.Istuisimme välillä rannan kiville vaihtamaan ajatuksia, meillä olisi varmasti jotain opittavaa toisiltamme.

Unieni maailmassa, jos niin haluaisin olisi aina kesä ja lämmin. Lempeä tuuli kuivattaisi turkkimme ja tukkamme tuota pikaa.Ympärillämme olisi paljon valoa ja linnunlaulua. Puron reunat pursuisivat kukkia, joissa satumaisen kauniit perhoset lepuuttelisivat siipiään ja nauttisivat makoisaa mettä.  

Unieni maailmassa voisin olla myös itse saukko, se olisi kätevämpää, silloin kun tahtoisin ystäväni kanssa pidemmille uinti ja sukellusretkille. Sukeltaisimm notkeasti syvälle, purosta johtavaan onkaloon joka veisi meidät toiseen maailmaan. Kalojen ja veden valtakuntaan. Voisin vaihtaa ajatuksia meren asukkien kanssa, kunhan oppisin puhumaan saukkojen kieltä, veden alla se on varmasti vielä vaikeampaa.

Unieni maailmassa olisi paljon rakkautta, lempeyttä ja hyväksyntää. Sieltä puuttuisi kokonaan ilkeys ja itsekeskeisyys, sekä oman edun tavoittelu. Ihmiset jotka ottaisin unimaailmaan mukaan, oppisivat pian

ettei vahingoittavien lausahdusten tai edes ajatusten viljeleminen onnistu. Ne kaikki vain kuivaisivat rusinoiksi jotka rapisisivat pieniin laatikoihin, joita näkyy runsaasti unimaailman polkujen varrella.

Niistä voi napsia suunsa makeaksi, jos makean nälkä yllätää. Niissä ei enää maistu lainkan ilkeyden tai katkeruuden kitkeryys.

Unimaailmastani puuttuisi täysin myös, brändit, trendit ja tuotteistaminen.Tulosvastuu, vastuualueet ja kiire. Niillä ei ole sinne mitään asiaa. Sieltä puuttuisi myös, pelko, väkivalta ja egoismi.

Saasteet, sodat ja narsismi.

Olen kuitenkin ajatellut, että omalta osaltani rakennan unimaailmani todellisuutta, todellisuuteeni. Pienin teoin ja sanoin, se rakentuu hiljaa, mutta kasvaa ja vahvistuu. Todellisuuteeni otan mielelläni

mukaan pienien hyvien tekojen ihmisiä. Yhdessä maailmastamme tulee kaunis ja hyvä.

 

Unimaailmassani voisin kyllä kysyä karhulta sitä pihkanappi temppua. Se olisi kätevä, kun ylensyönti ja turhan napostelu jää päälle.Voisi nakata napin pemppuun ja olla muutaman kuukauden syömäti,

vaikka ei talviunille vaipuisikaan. Ei taida onnistua, uskon, että karhulta on jo kysytty asiaa, eikä se vastaa. Ainakin se tyyppi on varmasti kysynyt, joka alkoi kehitellä vatsalaukkujen pienennys leikkauksia ja panta kuristuksia. Varmasti myös muutama laihdutusbisnes myyntitykki on yrittänyt 

urkkia tietoja, onnistumatta. Joten jätän karhun pihkanapin rauhaan ja yritän syödä vähemmän ja terveellisemmin.

Toivon kaikille ystävällisyyttä ja rakkautta, sekä lempeitä unimaailmoja!

-Valokki-