Unieni maailma on muuttunut himmeäksi ja sekavaksi.
Harmaita saavuttamattomia pätkiä koko yö.
Olen ajatellut sytostaattien kärventäneen koko kupolini sisustan uusiin puihin.
Uni, satu ja runomaailma on näivettynyt rusinaksi.
Olo on zombiemainen, olen outo itsellenikin.
Luulen sen kuitenkin olevan väliaikainen olotila. USKON niin.
Kerronkin unipäiväkirjastani unen jonka näin jo -08,
ennen kuin aloitin hopeakoruharrastukseni.
Unessa joku mies oli peruuttanut lavallisen auton autotallimme talonpuoleiseen päätyyn.
Jouduin hakemaan sisältä jotain, sillä aikaa mies oli kipannut koko lavallisen
mustikoita autotallin luiskaan. Sanoin hänelle närkästyneenä
"Olisi kannattanut ensin kysyä, onko meillä jo marjoja"
Mies alkoi lapata mustikoita takaisin lavalle, mietin mahtavatko marjat mennä pilalle.
Menin sivummalle, ajatellen häärätköön rauhassa.
Kävelin ruohikolla paljain jaloin, viileä vihreä ruoho tuntui kivalta jalkojen alla.
Löysin yllättäen vanhojen kuusien juurelta ruohikosta ison kasan koruja,
kumarruin katsomaan, niitä löytyi aina vain enemmä.
Mietin mielessäni mistä kummasta ne olivat sinne tulleet.
Korut olivat hieman kalevala korujen tapaisia, sormuksia rintaneuloja.
Ajattelin, olivatkohan korut jotain laitonta ryöstösaalista, mistä ne ovat peräisin.
Olivatko korut muinainen aarrekätkö, joka putkahti nyt esiin.
Osa koruista oli pusseissa, osaa kaivoin syvältä mullasta.
Menin vielä uudemmankin kerran katsomaan samaan paikkaan,
koruja löytyi aina vain lisää. Sormuksia, rannekoruja,
sekä korun jossa oli neliskanttisia koristeellisia laattoja ketjussa.
Yllättäen istuinkin autotallin katolla, roikuin katon reunalla.
Alhaalla seisoi nuorin poikani ja joku minulle outo mies.
Huusin miehelle, "Otathan sitten varmasti kiinni jos nyt hyppään?"
Mies lupasi, hyppäsin vaikka minulla on hirmuinen korkeanpaikan kammo.
Huiskahdin ihan hassusti alas, mutta en loukkaantunut.
Kaaduimme hujan hajan maahan ja nauroimme katketaksemme.
Siihen se sitten tyssäsi, uni sillä kertaa.
Juu kyllä, vähän päätöntä ja sekavaa menoa.
Muistan korujen koukerot oikein hyvin,
olen piirtänyt ne muistiin, ehkä tarvitsen niitä viellä ;).
Iloista loppuviikkoa!
-Valokki-