Anteeksianto osa 4 Anteeksianto itselle

Itselleen anteeksi antaminen voi olla yhtä vaikeaa kuin toiselle anteeksi antaminen. Se voi olla jopa  paljon vaikeampaakin. Olemme usein hyvin tuomitsevia ja ankaria itsellemme. Voi olla myös vaikea tunnistaa omia vihantunteita itseään kohtaan, mistä ne tulevat, mikä ne aiheuttaa.

Mielessä voi velloa määrittelemätön pahaolo ja jatkuva tunne että on epäonnistunut, tuntuu että elämä on sarja vääriä päätöksiä ja tekoja. Tunne voi kalvaa sisintä tiedostamatta. Voimme myös olla ihan tietoisesti koko ajan itsellemme vihaisia, arvostella, mitätöidä, soimata ja ruoskia jatkuvasti. Tyytymättömyys itseen voi johtua monista eri asioista.

Tulisi osata olla itselle armollinen, sillä vääriä päätöksiä ei ole olemassa, on vain erilaisia valintoja. Epäonnistumisia ei ole, on vain erilaisia tuloksia, kuin odotimme. Tarkastelemalla neutraalisti asioita jotka ovat menneet omasta mielestä päin honkia, voi löytää niistä ehkä jonkinlaisen myönteisen lopputuloksen. Aina se ei ole ihan heti selvää, mutta myöhemmin  ehkä havaittavissa.

Itselleen voi olla hyvin vihainen myös siitä, että on antanut toisen ihmisen kohdella itseään huonosti, ehkä kärsinyt useita vuosia henkistä alistamista mitätöintiä, ohi elämistä tai ruumiillista väkivaltaa. Alistunut työpaikkakiusaamiseen jne. Jossain sisimmässä voi kuulua pieni vihainen ääni "Miksi et tehnyt mitään, miksi annoit tämän tapahtua? Miksi sallit kaikki nämä julmuudet?

Silloin kun olemme aihauttaneet toiselle pahaa mieltä ja loukanneet, tunnemme luonnollisesti syyllisyyttä. Sen lisäksi, että pyydämme loukatulta anteeksi, meidän pitää antaa myös itsellemme anteeksi. Näin voimme toipua tilanteen aiheuttamista syyllisyyden tunteista.

Jos osaisimme ajatella niin, että kaikissa teoissa, sanoissa, valinnoissa ja elämäntilanteisa joita ehkä kadumme olemme kuitenkin tehneet parhaamme sillä ymmärryksellä ja niillä voimavaroilla ja resursseilla jotka olemme osanneet ottaa juuri silloin käyttöön. Hyväksyntä ja armollisuus ovat tärkeitä, jotta voi antaa itselleen anteeksi ja jatkaa eheämpänä elämää eteenpäin. 

Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme :)

-Asta-
 

Anteeksianto osa 2 Anteeksi pyytäminen

Anteeksi pyytäminen voi olla joskus vaikeaa, toisilta ihmisiltä se ei meinaa onnistua sitten millään. Silloinhan pitää kohdata omat kiusalliset tunteet, kun joutuu myöntää tehneensä väärin. Voi tuntua helpommalta vain jotenkin luistaa asiasta, siirtää se maton alle ja unohtaa. Vähätellä asiaa ja yrittää toimia kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

 

Helpommin anteeksipyynöstä selviää ihminen, joka osaa vilpittömästi olla pahoillaan, asettua toisen asemaan ja ymmätää miltä toisesta tuntuu, hän haluaa kuunnella toista aidosti. Anteeksi pyytäminen vaatii myös kykyä nöyrtyä, sekä empatiakykyä ja tervettä itsetuntoa. Jos ne puuttuvat anteeksipyytäminen on vaikeaa.

Pelkkä nopeasti ja keveästi heitetty"Sori" tai "Olen pahoillani" ei riitä? Ne eivät ole anteeksi pyytämistä.

Anteeksipyytämistä ei kannata lykätä kovin pitkään, mutta anteeksi saamista pitää varautua odottamaan, koska se ei tapahdu ehkä ihan hetkessä, varsinkin jos moka on iso. Anteeksi antaminen voi viedä aikaa ja toisinaan voi joutua pyytämään anteeksi useampaan kertaan. Jotta loukattu voi antaa anteeksi, hänen on tunnettava olevansa turvassa ja että voi luottaa taas toiseen ihmiseen.

Anteeksi pyytäminen on selkeiden sanojen lisäksi myös toisen kuuntelemista, aitoa katumista, eleitä ja tekoja. Halua korjata syntynyt tilanne. 

Jos ja mutta..?Vielä anteeksipyyntö vaiheessakin voimme sortua selittelyyn ja jotenkin saada asia kääntymään toisen aiheuttamaksi. "Anteeksi, että sanoin, mutta kun sinä... " Anteeksi että toimin niin, en olisi tehnyt niin, jos sinä et... (eli sinä sait minut toimimaan niin.)Älä yritä vierittää syytä toisen niskoille. Selittely, vähättely eivät kuulu anteeksipyyntöön.

Niin karuta kuin se kuullostaa, me olemme kaikki vastuussa omista sanoistamme ja teoistamme. Emme voi käyttäytyä huonosti ja sitten vain vierittää sitä muiden aiheuttamaksi. Silloin kun tiedämme toimineemme väärin toista ihmistä kohtaan, on katsottava rehellisesti sisimpäänsä ja otettava vastuu teoistaan. Emme voi alkaa syyttelemään, muita tyyliin "kun sinä olit sellainen, niin minä toimin näin" Näin yritetään etsiä oikeutusta omille teoille.

Kun haluaa nähdä ja myöntää omat virheensä, on helppo pyytää anteeksi. Ikävä kyllä on olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan osaa nähdä omaa osuuttaan ikävissä asioissa, vaan ne ovat aina jonkun toisen syytä. Tällaiset ihmiset osaavat helposti kääntää asian aivan päälaelleen taitavalla manipuloinnilla. Saattaa käydä niin, että henkilö jota on loukattu pyytää lopulta anteeksi ja loukkaaja voi todeta jälleen, ettei vika ollut hänessä alkujaankaan.

Jos  osaamme vilpittömästi ja aidosti pyytää anteeksi, se selventää omia ajatuksia ja tunteita, sekä elämän arvoja, anteeksipyyntöön liittyvien tunteiden tunnistamisen kautta. Armollisuus itseä ja muita kohtaan edesauttaa tasapainoisempaa henkistä kasvua.

Laitan vielä alle muutaman hyvän linkin aiheesta 

https://www.parisuhdejaperhe.fi/anteeksiantamisen-vaikeudesta/

https://www.parisuhdejaperhe.fi/anteeksi-on-joskus-vaikea-sana/

-Asta-

Matkalla omaksi itseksi

Kuinka paljon me vertaamme omaa elämäämme muiden elämään? Onnellisuuttamme jonkun toisen onneen. Voi tuntua, että jollain on niin helppoa ja onnellista, että se pistää oikein ärsyttämään sivusta katsojaa. Itse kuitenkin pyrin välttämään tällaista ajatusta, koska milloinkaan emme voi tietää, minkälainen toisen ihmisen elämä ja kokemusmaailma todellisuudessa on. 

Jos tiedän ihmisen joka kertakaikkiaan tuntuu kieriskelevän onnellisuudessa ja hyvässä tuurissa, sekä taloudellisessa vauraudessa, ei se ole minulta pois. Voin ehkä olla iloinen hänen puolestaan. Kun keskitymme puutteen tunteeseen, voimme saada vain puutetta ja tyytmättömyyttä elämäämme. Sen sijaan, että ajattelisin mitä minulla ei ole, yritän keskittyä kaikkeen siihen mitä minulla on elämässäni.

Hyvin erilaiset asiat tekevät meidät onnellisiksi ja onnettomaksi. Tapamme kohdata ongelmia on hyvin erilainen, joku itselle pieneltä tuntuva vastoinkäyminen voi olla toiselle todella iso asia. Usein ongelmissani kieriskellessä päädyn pohtimaan. Näkyykö tämä Saturnukseen saakka?, Miten iso tämä asia on oikeasti? Voisiko sen merkitys olla ehkä pienempi kuin mitä tunnen, tai voisiko se olla vähäisempi, jos annan sille vähemmän huomiota? jolloin ongelma tuntuu heti pienenevän jonkin verran. 

Yksi suurimpia oivalluksia kasvussa omaksi itsekseni oli se kun tajusin, että onnellisuus ja hyvä olo tulee ainoastaan omasta sisimmästäni, ei ulkopuoleltani. Mikään tai kukaan ei voi tehdä minua onnelliseksi, jos en löydä omaa sisäistä tyytyväisyyttäni, tasapainoani ja luottamustani.

Voimaa ja viisautta kaikille jotka ovat matkalla omaksi itseksi! Matkalla olen myös itse, välillä eteneminen on helpompaa, välillä vaikeampaa, mutta on tämä ihmeellinen matka!

-Asta- 

Tyynenä ja onnellisena

Tyynenä ja onnellisena istun auringon lämmittämällä kivellä. Syvällä kallion uumenissa turkoosi vesi juoksee kohti kesäisiä järviä ja jokia. Pesiä linnut ovat rakentaneet sen kivisille reunoille. Nyt useat pesät ovat hijenneet ja poikaset lentäneet maailmalle. Uudesta elämästä on näkyvillä vain muutamia höyheniä, joita tuuli kuljettaa veden mukana. Kallio huokuu päivän lämpöä ja kumea veden virtaus rummuttaa sen pohjaa. 

Levollisuus valtaa mielen, on helppo hiljentyä ja saada itsensä tyyneyden tilaan. 

Tällaiset lempeät hetket antavat voimaa ja eheyttävät. Hiljaa luontoa kuunnellen pääseen sitä lähemmäksi, tuntuu kuin sulautuisin siihen mukaan, tulisin osaksi tuulta, aurinkoa, maata ja vettä. Voimalataus hetket luonnossa auttavat arjen haasteissa. Voin aina tarpeen tullen siirtää mieleni ja ajatukseni johonkin tällaiseen levolliseen ja hyvää mieltä tuoneeseen hetkeen. Siten on helpompi kulkea sellaisten hetkien läpi jotka yrittävät painaa mielen alas. On myös helpompi pitää tunteensa hyvässä positiivisessa vireessä.

Tyyneyttä ja hyviä hetkiä päivääsi !

-Asta-

Voinko rakastaa toisen ihmisen ehjäksi?, voinko pelastaa?

Voidaanko me rakastaa toinen ihminen ehjäksi? Voidaanko ottaa pois toisen suru tai tuska? Voidaanko me estää jotain joka on tulossa, suojella, pelastaa? Näiden kysymyksien äärelle elämä on tuonut minut useaan kertaan. Olen yrittänyt raivoisasti, parantaa, pelastaa ja suojella, aina äärimmäisyyksiin saakka.

Yritin "rakastaa" toisen ihmisen erilaiseksi, tehdä vahvaksi ja ehjäksi. Samalla kuitenkin luovuin omasta voimastani, toiveistani ja itsekunnioituksestani. Myötäilin tunnetiloja ja hyväksyin julmaa kohtelua ajatuksella, että kunhan vain rakastan tarpeeksi, kaikki muuttuu vielä hyväksi. Niinhän ei tietenkään tapahtunut, vaan kaikki paheni ja elämä muuttui jatkuvaksi pettymysten ja surun kehäksi. Ihminen on mestari sumuttamaan omaa itseään, kun totuuden katsominen tuottaa liikaa tuskaa. Itselleen kannattaa olla kuitenkin aina rehellinen. Toista ihmistä ei voi muuttaa, voimme vaikuttaa ainoastaan omaan suhtautumiseen, tunnetiloihin ja valintoihin.

Yritin myös "pelastaa" iäkkään äitini, suojella kärsimykseltä, sairastumiselta, pelolta ja tuskalta. Yritin estää jotain tapahtumasta, minkä oli tarkoitus tapahtua. Syöksyin tapahtumiin ja tunnetiloihin, kuin olisin itse ollut niiden keskipiste, rakkaan ihmisen sijaiskärsijä, tuskan puolesta eläjä. Yritin estää lääkitysvirheet, huonon kohtelun hoitokodissa, yksinäisyyden, pelon, kivut jne, lista on loputon. Huolehtiminen ei loppunut edes kuolemaan, muistan kuinka äidin kuoleman jälkeisenä yönä keskustelin "ylös Pietarin portille" ja tivasin "Onko se äiti nyt päässyt varmasti perille!" "Onko se tullut jo sinne?" Oijoi, no tietty vastausa ei kuulunut vaikka kuinka voimakkaasti kysyin..

Toisen ihmisen elämä, vaikka hän olisi kuinka rakas on suruineen ja koettelemuksineen hänen omansa, joka hänen täytyy kokea itse. Voin vain kulkea vierellä ja tukea, olla kuuntelijana, olkapäänä, sekä apuna haasteellisina hetkinä.

Asta-

Elämän reunalla

Eämällä voi olla isot, harvat ja haperat reunat. Sisältö voi yllättäen hajota, pettää, muuttua sietämättömäksi tai kadota jo ennenkuin tavoitat sen. Kun mielen, arvojen ja elämän virheelliset naamiot putoavat, voit huomata kiinnittyneesi vääriin asioihin jotka eivät kannattele sinua. Ihmisiin jotka eivät ole sinulle hyväksi. Valintoihin jotka eivät johda haluamaasi lopputulokseen. Silloin sinut voi vallata tunne irrallisuudesta, kuin leijuisit ulkopuolisena tyhjyydessä ymmälläsi.

 

Kun maailmasi reunat tuntuvat repeävän ja kaikki hajoaa, kiinnitä itsesi sisimpääsi. Sydämesi ohjaa sinua. Silloin kun elät sydämesi kautta, sinulla on aina kaikki mitä tarvitset, riippumatta ulkoisista olosuhteista. 

-Asta-

"Huono päivä"?

 

Niinä aamuina kun avaat silmäsi, näet päivän ryöppyävän ylitsesi ja ensimmäinen ajatus on ” voi ei uusi paska päivä, olen väsynyt ja kaikki vastustaa” Suussa maistuu kissankakka ja pää on kuin kurpitsakilpailun palkintoyksiö. Jää toviksi vuoteeseen paina pääsi takaisin tyynylle ja aloita päivä alusta.

Hengitä hitaasti sisään ja vielä hitaammin ulos, sillä on ihmeellinen tulos. Tee näin useamman kerran, tai sen verran, että rentoudut. Ohjelmoi itsellesi parempi päivä, tunnetila ja onnenhäivä. 

Yleensä päivä jatkuu pitkään sellaisilla fiiliksillä kun on alkanutkin. Ajatuksilla on vahvasti tunteita ohjaava voima ja osaat ohjata niitä kun vain, pysähdyt ja harjoittelet. Voimaa ja iloa päviisi.

 © Asta Gyldén-Lahtinen

Mietteitä joogamatolla

 

Makaan joogamatolla rentona harjoituksen jälkeen. Taustalla soi rauhallinen musiikki soljuen ja aaltoilen. Annan katseeni kulkea koivujen rungoille ulkona. Ne loistavat kauniina ja valkoisina aamu-auringon valossa. Ylös kurkottavat oksat ja lehvistöt piirtyvät sinistä taivasta vasten. 

Eilisestä sateesta ja myrskystä ei näy jälkeäkään. Luonto on joustava ja se eheytyy rajustakin riepottelusta aina uudelleen ja uudelleen. Siirrän huomioni nyt sisinpääni. Minusta ei tunnu, että siellä on yhtä tyyntä kuin ulkona, mutta haluaisin, että niin olisi. Ainakin suurimman osan aikaa. Mitä meidän tulisi muuttaa? Kuinka voisimme helpottaa omaa kulkuamme? Miten hallita mieltä ja tunteita?

Huoli ja pelot saavat meidät usein selviytymis moodiin, jossa tyyneys ja rauha pyyhkiytyvät tipo tiehensä ja tilalle marssivat mielen kauhukuvien piirtäjät, jotka maalailevat toinen toistaan pelottavampia asioita eteemme. Mieli on kuin tuli rutikuivassa heinikossa, jos sen antaa mellastaa vapaasti, niin olemme tahdottomia sähköjäniksiä kimpoilemassa hurjasti tunteiden kärventävässä liekissä. Luottamus itseen, tulevaisuuteen ja omaan selviytymiseen tuo turvallisuuden tunnetta joka auttaa pääsemään pelkojen kehästä. Luottamus ja turvallisuudentunne liittyvät vahvasti toisiinsa ja ne ruokkivat toisiaan. 

Peloistaan ja epävarmuudesta irtipääseminen vievät kuitenki paljon aikaa ja vaatii harjoittelua. Meidän pitää oppia sietämään epävarmuutta, koska emme voi kuitenkaan hallita tai päättää kaikkea mitä elämässämme tulee tapahtumaan. Kaikki tunteet tulee kuitenkin kokea, ei ole hyvä siirtää mitään mielen nurkkiin muhimaan.

Voimme kuitenkin oppia päättämään kuinka kauan haluamme viipyä negatiivisissa ja kurjissa tunnetiloissa. Voimme oppia keskittymään meitä palveleviin hyviin tunteisiin, kiinnittämään huomio hyviin asioihin. Vaikka kaikki ympärillämme olisi yhtä kaaosta, meillä on sisällämme rakkaus ja kiitollisuus, joihin voimme ankkuroida itesemme. Voimme myös löytää mielestämme tausta rauhan, pysyvän tyyneydentilan joka on aina sisimmässämme.

Tyyneyttä ja iloa päiväänne!

-Valo KI-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Lempeää puhetta

Välillä on vaikeaa ymmärtää ja sietää omaa vajavaisuutta, sekä keskeneräisyyttä, puhumattakaan muista ihmisistä. Lempeys auttaa, sekä hyväksyminen.Omien puutteiden ja kehityshaasteiden tunnistaminen autta myös ymmärtämään muita ihmisiä ja heidä käytöstään. Kaikki me pinnistelemme täällä eteenpäin omalla tavallamme ja varmasti yritämme tehdä parhaamme niillä keinoilla joita osaamme sillä hetkellä käyttää. Keinot ja valinnat johin turvaudumme,  ovat ehkä ainoita jotka näemme sillä hetkellä. 

 

Puhu itsellesi lempeästi ja ole armollinen, luovu turhasta itsen syyttelystä ja arvostelusta. 

Kiinnitä huomiota siihen mitä kerrot itsellesi, minkälaista tarinaa. Mieli tuottaa jatkuvasti syyllisyyttä, sekä huonoa omaatuntoa sellaisista asioista joilla ei ole syytä suomia itseään. Tunnista mielen asettamat koukut jotka saavat olon pahaksi, kiukkuiseksi tai turhautuneeksi. Kerro, että sinä riität juuri sellaisena kuin olet. Olet hyvä kokonainen ja täydellinen juuri omana itsenäsi.

 

 Keskitä huomiosi, tunteisiin ja ajatuksiin jotka antavat voimaa ja vievät eteenpäin elämssä. Usein pelkäämme asioita, jotka eivät koskaan tapahdu. Pelolla emme voi estää minkään asian tapahtumista, annamme ainoastaan energiamme valua hukkaan. Keskitä voimavarasi kiitollisuuteen ja rakkauteen, niillä on valtava kaiken muuttava voimaa.

Voimaa ja iloa päiviisi!

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Mitä sieluni haluaisi minulle kertoa ?

 

Olet rakkaus

Olet tullut tänne kokemaan ihmisenä olemisen ihmeen. Siis nauti tunteista, naurusta, kyyneleistä, kaikesta iloitse. Ole kiitollinen, rakasta, rakasta paljon. Näe elämän värit ja sävyt. Kerro itsellesi oma elämäsi, sen tarina.Valitse hyvä tarina, sellainen jonka lopussa voit hymyillä.

Ole läsnä itsellesi

Ole hyvä sydämellesi

Ole 

Tule todeksi sielullesi.

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

 

Sisäistä puhetta

Hyväksy se mikä on, ota vastaan ilolla. Ilolla vastaanotettu muuttuu hiljaa kokonaan positiiviseksi energiaksi. Luota ja katso aina mielesi, sekä tunteiden ohitse etteivät ne sumenna tämän hetken ja tapahtumien todellisuutta. Tunteiden läpi suodattunut maailma on täynnä elämän aikana tulleiden traumojen sakkaa ja saa usein vääristyneen muodon, muuttuu aivan toiseksi.

  Elä hetkesi kirkkaina ja puhtaina, vailla menneen tai tulevan taakkaa, anna valon ja rakkauden virrata lävitsesi puhdistaen ja hoitaen. Elä hetkesi, näe ja kuule se aitona. Pysy itsessäsi ja anna kaiken soljua luonnollisesti elämän sykkeessä.

Olet turvassa ja aina rakkauden ympäröimänä.

Tällaista sisimpäni puheli tällä kertaa.

Iloa alkavaan viikkoosi

-Valo ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Palapelin osanen

Tummuvassa illassa valo muuttuu siniseksi kankaaksi tähtikarttojen taakse. Muutamat valonsäteet juoksevat eksyneenä sinne tänne pimenevällä taivaalla. Kaikki näyttää hekeksi pysähtyvän, juuri kun pimeys ottaa valon viittansa alle. Puiden lehtinen kahinassa, yölinnun laulussa, aallon liikkeessä tyhjä hetki, jonka väliin ikuisuus kutoo jo nauhaa ja liittää tätä hetkeä, sekunteja loputtomaan kudelmaan.

Kaikki on pehmeää, tyyntä ja hiljaista, ajatuksenikin unohtavat loputtoman tarpeensa kertoa lisää kaikesta menneestä, tulevasta ja tulemattomasta. Ajatukset halauavat kertoa loputtomasti asioita. Ne rakastavat kertoa kaikkea noloa, epäonnistunutta ja pelottavaa, jota minulle on tapahtunut tai voi tapahtua hetkellä millä hyvänsä ja ellei minulle niin varmaankin jollekkin läheiselleni. Siksi siirrän ajatukset tarpeettomana läheisen puun oksalle puliskoon siellä.

Tyhjä hetki tuntuu jatkuvan loputtomiin, ikuisuuden puikkojen kilinä on tauonnut ja kudelma pysähtynyt. Tyyneydessä ja ajattomuudessa leijuen voin nähdä itseni ja koko elämänvirran kokonaisena, kauniina, eheänä ja täydellisenä. Osana tätä kokonaisuutta, elämällä tätä pientä elämääni, olen pisara, josta elämänvirta koostuu. 

Olen palapelin osanen joka täyttää kokonaisuuden,

 vaikka koko kuvaa näe en,

 ymmärrän sen suuruuden.

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen