Matkaa tähän kohteeseen ei kuitenkaan ollut kuin runsaat 60 km, joten ei kun kaasujalkaa suoraksi vaan. Pääsimme matkaan vasta puolenpäivän jälkeen, Molpessa olimme joskus klo 13 maissa.
Pysähdyimme menomatkalla Moikipään uimarannan ja venesataman tuntumaan. Aurinko paisteli vielä kauniisti, vaikka pilvimuodostelmia oli jo kerääntyntyt taivaalle. Rakastan näitä merenrannan venesatamia, joissa veneet keinuvat aallokossa ja aurinko leikkii riveissä nököttävien punaisten vajojen seinustoilla.
Lautalla huristettiin nopeasti ylitse.
Saaressa aloimme tutkia, minkälaisia valokuvauskohteita löytyisi. Ajoimme ensin Perisgrundiin ja kuvasimme siellä jonkin aikaa rantamaisemia. Rannalle johti ihan pieni asaltoitu tie joka oli kiemuralla kuin serpentiini.
Kauan emme fiilistelleet, vaan nappailimme melko nopeasti muutamia kuvia ja jatkoimme matkaa. Taivaalla pilvet olivat uhkaavasti tummuneet.
Suuntasimme Hästgrundiin, siellä oli hieno uimaranta, minigolfrata ja caravan alue. Kuvasimme venesatamassa kun taivaan pilvet räväyttivät lastin meidän päälle, vettä alkoi tulla oikein kunnolla.
Katselimme paikkaa jossa voisimme keittää kahvit ja syödä eväät. Päätimme mennä golfkentän laidalla olevaa grillikatokseen tuulen ja sateensuojaan. Siellä kahvin keitto ja eväiden syönti onnistuikin mukavasti, sateen ropistessa katolle.
Taivas oli vetänyt tumman peiton ylleen ja maisema muuttui harmahtavaksi.
Jatkoimme kuitenkin saaren tutkimista Bergön kalasataman suuntaan, että seuraavalla kerralla tiedämme mihin suunnistaa kameroiden kanssa.
Ajoreitin varrella oli maisemia, joissa tien kummallakin puolella oli kaunista merimaisemaa. Seuraavaan kertaan jäi kuvattavaksi paljon maisemia ja ihana Bergö Hemsbygmuseum alue, jossa vanhoja punaisia rakennuksia ja varmasti paljon kaunista katseltavaa.
Palasimme lossilla saaresta ja jäimme vielä hetkeksi kuvailemaan lähimaastoon, kun sade näytti taukoavan.
Joutsenpariskunta ja viisi poikasta uivat rantavesistössä. Ne eivät olleet kovin arkoja. Poikaset olisivat olleet lähinnä uteliaita, mutta vanhemmat antoivat varoitusääniä.
Tapasimme myös yksinäisen joutsenen poikasen, jonka kohtalo jäi mietityttämään, miksi se oli yksin? Sisareni oli myöhemmin yhteydessä villieläinhoitolaan, jossa kerrottiin, että poikanen todennäköisesti pärjää kyllä, eikä ihmisten sovi mennä sitä liian lähelle.
Alkoi jo hämärtää kun suuntasimme kotiinpäin. Pientä sydämentykytystä aiheutti alkumatkasta hirvi joka hyppäsi pusikosta auton eteen. Onneksi vauhtia ei ollut paljon, joten selvisimme ainoastaan säikähdyksellä.
Lisää kuvia voit katsella valokuvablogin puolelta.
https://valokinvalokuvat.blogspot.com/2021/08/molpe-bergo-paivaretki.html
-Asta-
