Molpe, Bergö päiväretki sateisena päivänä

Toissapäivänä päätimme ihan extempore lähteä sisareni kanssa tutustumaan Molpeen ja Bergön saareen. Eväitä ja vaatteita, sekä valokuvauskalustoa auto täyteen ja ei kun matkaan. Päiväksi oli luvattu hieman epävakaista, mutta emme antaneet sen haitata. Ajattelimme retkeä lähinnä etukäteis tutustumis reissuna. Valokuvausretket ovat jääneet viimeaikoina hieman vähiin, kuitenkin ne ovat aina voimaa antavia ja piristäviä retkiä arjessa. Uudet kohteet ovat aina tervetulleita, koska heposti tulee lädettyä niihin vanhoihin tuttuihin hyviin retki-ja valokuvauskohteisiin.

Matkaa tähän kohteeseen ei kuitenkaan ollut kuin runsaat 60 km, joten ei kun kaasujalkaa suoraksi vaan. Pääsimme matkaan vasta puolenpäivän jälkeen, Molpessa olimme joskus klo 13 maissa. 

Pysähdyimme menomatkalla Moikipään uimarannan ja venesataman tuntumaan. Aurinko paisteli vielä kauniisti, vaikka pilvimuodostelmia oli jo kerääntyntyt taivaalle. Rakastan näitä merenrannan venesatamia, joissa veneet keinuvat aallokossa ja aurinko leikkii riveissä nököttävien punaisten vajojen seinustoilla.

Lautalla huristettiin nopeasti ylitse. 

Saaressa aloimme tutkia, minkälaisia valokuvauskohteita löytyisi. Ajoimme ensin Perisgrundiin ja kuvasimme siellä jonkin aikaa rantamaisemia. Rannalle johti ihan pieni asaltoitu tie joka oli kiemuralla kuin serpentiini.

Kauan emme fiilistelleet, vaan nappailimme melko nopeasti muutamia kuvia ja jatkoimme matkaa. Taivaalla pilvet olivat uhkaavasti tummuneet.

Suuntasimme Hästgrundiin, siellä oli hieno uimaranta, minigolfrata ja caravan alue. Kuvasimme venesatamassa kun taivaan pilvet räväyttivät lastin meidän päälle, vettä alkoi tulla oikein kunnolla. 

Katselimme paikkaa jossa voisimme keittää kahvit ja syödä eväät. Päätimme mennä golfkentän laidalla olevaa grillikatokseen tuulen ja sateensuojaan. Siellä kahvin keitto ja eväiden syönti onnistuikin mukavasti, sateen ropistessa katolle. 

Taivas oli vetänyt tumman peiton ylleen ja maisema muuttui harmahtavaksi. 

Jatkoimme kuitenkin saaren tutkimista Bergön kalasataman suuntaan, että seuraavalla kerralla tiedämme mihin suunnistaa kameroiden kanssa. 

Ajoreitin varrella oli maisemia, joissa tien kummallakin puolella oli kaunista merimaisemaa. Seuraavaan kertaan jäi kuvattavaksi paljon  maisemia ja ihana Bergö Hemsbygmuseum alue, jossa vanhoja punaisia rakennuksia ja varmasti paljon kaunista katseltavaa. 

Palasimme lossilla saaresta ja jäimme vielä hetkeksi kuvailemaan lähimaastoon, kun sade näytti taukoavan.

Joutsenpariskunta ja viisi poikasta uivat rantavesistössä. Ne eivät olleet kovin arkoja. Poikaset olisivat olleet lähinnä uteliaita, mutta vanhemmat antoivat varoitusääniä.

Tapasimme myös yksinäisen joutsenen poikasen, jonka kohtalo jäi mietityttämään, miksi se oli yksin? Sisareni oli myöhemmin yhteydessä villieläinhoitolaan, jossa kerrottiin, että poikanen todennäköisesti pärjää kyllä, eikä ihmisten sovi mennä sitä liian lähelle.

Alkoi jo hämärtää kun suuntasimme kotiinpäin. Pientä sydämentykytystä aiheutti alkumatkasta hirvi joka hyppäsi pusikosta auton eteen. Onneksi vauhtia ei ollut paljon, joten selvisimme ainoastaan säikähdyksellä.

Lisää kuvia voit katsella valokuvablogin puolelta.

https://valokinvalokuvat.blogspot.com/2021/08/molpe-bergo-paivaretki.html 

-Asta-

Kukkapellon lumoissa

Kotikuntani keskustan tuntumaan on istutettu kaunis kukkapelto. Sen väriloisto on ihanaa katseltavaa, josta tulee hyvä mieli. Peltoon on istutettu ainakin hunajakukkaa, kehäkukkia, unikoita, ruiskaunokkia ja malvaa. 

Kuivasta kesästä huolimatta pelto kukoisti oikein kauniina. Muutamilla kukilla oli kukinta jo vähän hiipumassa. Ajattelin, että miksi ei tällaisia kukkapeltoja istuteta enempää? Muutama kukkien siemenpussi ei maksa mahdottomia.

 

Kun antaa kukkien siementen kylväytyä alas, niin seuraavana vuonna on uusi kukkaloisto ilmaisista siemenistä. Toki voi joutua vähän lisäämään joidenkin lajien uusia siemeniä, kaikki eivät kylväydy uudestaan yhtä hyvin.

Perhoset ja kimalaiset olivat yhtä ihastuneita kukkasiin kuin minäkin. Niitä oli kukinnoissa runsaasti. Kyykin kamerani kanssa kauan kukkien lumoissa.

Nykyään on paljon joutomaita ja peltoja joissa kasvaa ainoastaan heinää, voikukkaa ja horsmaa. Nekin ovat ihan kauniita, mutta tällaisia ilokukkapeltoja joissa on paljon erilaisia kukkia ja värejä olisi mukava ihailla. 

Väriloistoa ja iloa päiväänne!

-Asta-

Kotimatkan varrelta

Vietin, tämän viikon toisen vapaapäiväni Seinäjoella, 

sain vihdoin kutsun reumalääkärille. Minulla on nyt omalääkäri,

joka seuraa hoitoni edistymistä.

Tutkimuksissa vierähti kolmisen tuntia.

Oloni on huojentuneempi, kun tiedän,

että on joku, jonka puoleen voin kääntyä 

tarpeen tullen.

Olin varannut kameran mukaan, koska tiesin,

että matkanvarrelta löytyisi kuvattavaa.

Paluumatka kestikin monta tuntia,

nautin aurinkoisesta, lämpimästä ilmasta.

Kuvasin Kyrönjoen varren koskia.

Nämä kuvat ovat Ylistaron kohdalta.

Ylistarosta Vaasan suuntaa lähtiessä, on hieno Pelmaan myllyn koski, jossa olen ollut

kuvaamassa monet kerrat. Istuin siellä kalliolla ja kuuntelin kosken kohinaa.

Illalla, kävin äidin luona rupattelemassa, 

äidin kukkapenkki on aina kaunis.

Orvokit loistivat ilta-auringossa.

Vettä ja vihreyttä

Tarkoitus, oli laittaa nämä kuvat ja tekstit valokuvasivulleni, mutta lipashtivat tänne. Joten annan olla tässä.

Keskiviikkona aurinko lämmitti veneiden kylkiä merenrannassa, ne odottivat jo malttamattomina matkaan pääsyä.

Omenapuiden kukat loistivat pilvetöntä taivasta vasten

Houkutteleva polku vihreyden läpi kuiskaa, tule...

Illalla kuvausretki siskon kanssa suuntautui jälleen Kyrönjoen varteen.

Ilma oli muuttunut pilviseksi, mutta illalla aurinko värjäsi ajottain, innokkaat tyrskyt kirkkaiksi.

Kukkijoita ja kukista nauttijoita oli liikkeellä muitakin kuin me.

Tuomet olivat kukassa, pitkin joen vartta. Ne ojentelivat valkoisia kukintojaan veden ylle.

Huomasin tarkkaavaisen katselijan heinikossa.

Rantaan saapui muutama onkija, tämä äitihenkilö päätti muuttaa turvallisempaan osoitteeseen. "Hahtuvapallot" seurasivat perässä, virtaavan joen poikki.

Kuohuja, sekä kuohuja.

Näillä kuvatunnelmilla toivotan kaikille hyvää alkavaa viikonloppua.

Hellettä, ukkospuuskia

Perjantaina huristelimme, jälleen kesämökillemme. Matka vain 26 km taittui nopeasti. Lämpömittari huiteli 28 astetta. Hätäisesti pääsimme autosta ulos ja saimme kannettua tavarat sisään, kun ukkosmyrsky pyyhkäisi pitkin järven pintaa. Jyrisi ja kolisteli, meni sitten menojaan. Aurinko pilkahti nopeasti, pilvien takaa esiin. Oi mikä tuoksu kosteasta metsästä tulikaan, koivunlehtiä ja sammalta.

Illalla en olisi malttanut mennä nukkumaan, oli niin kaunista.  Usva alkoi hiljaa hiipiä maiseman reunoille. Avoimesta ikkunasta, luonto tulvi vielä sisään vuoteeseenkin. Kurkien kirkkaat äänet kiirivät suolta, mustarastas pisti parastaan, kuin kilvan muiden lintujen kanssa. Joutsenpari lensi jostain läheltä, rupatellen toisilleen. Käki kukkui, sen ääni kantautui kirkkaana muun pauhun yli. Sinnittelin kauan vuoteessa, ennenkuin annoin unelle luvan tulla.

Tämä kaveri, juhli eilen illalla oikein kunnolla. Häät kestivät koko yön, se näyttää eksyneen suunnasta. Järvi oli ihan toisaalla, mihin tämä tepasteli. Sitä se teettää, rellestäminen.

Puut kuhisivat pikkulintuja.

Lauantaina, oli kaunis vaikkakin tuulinen päivä. Tuulikin oli lämmin ja pehmoinen.

Mustarastas  tulee ihan viereen juttelemaan, tuntui marmattavan tarjoilusta. Onneksi olin varannut vähän pähkinöitä ja auringonkukan siemeniä evääksi sille.

Viikonloppuna

Viikonloppu oli sään puolesta loppujen lopuksi hyvä, vaikka aluksi näytti siltä, että on kylmää ja harmaata. Lauantain olimme retkellä sisareni kanssa Vuorresalon harjuilla. Koko päivä siinä meni, kuvailimme ja nautimme kauniista päivästä, keitimme nokipannukahvit ja söimme eväitä.

Pulputettiin ja parannettiin maailmaa, tulimme takaisin polkua pitkin pimeän hämyssä, punarinta lauloi niin huumaavasti ja samoin laulurastas. Jäimme oikein polulle seisomaan ja kuuntelemaan kaunista konserttia, kunnes..? kuului yhtä äkkiä joku kumma ärrpurr pusikosta. Aikaisemmin näimme siellä jonkun pyllyn? vilahtavan. Emme jääneet arvailemaan, mikä äänen sai aikaan, vaan astelimme hilppalujaa autolle. Laitan tästä retkestä, enemmän kuvia Alfheim valokuvasivulleni.

Sunnuntaina haravoin pihalla, oikein oli kaunis ja mukava ilma. Tuomessa oli jo pienet nupun alut, sinivuokot olivat tulleet esille kukkapenkissä.

Pellolla vesilammikossa oli vain lokkeja, viikolla siinä oli sorsia ja töyhtöhyyppiä, Lokki tuijottaa lammikkoon, aivan kuin ajattelisi "Kerro, kerro, kuvastin" .

Hyvää työviikkoa kaikille!