"Mumma sulkeiset" ja vanhoja esineitä

Joulu on juhlittuna. Päivien tuokioihin sisältyi paljon kaunista ja mukavaa.

Rakkaita ihmisiä, kinkkua, kalkkunaa, vihanneslaatikoita ja

makeaakin syötävää. Paljon tuikkivia kynttilöitä ja iloa.

Niihin liittyi myös "mumma sulkeiset", vauhdikkaat ja

tapahtuma rikkaat tunnit, jotka järjestivät vilkkaat lapsenlapset.

 Oma vauhtini on jälleen hidastunut, vai onko lastenlasten vauhti kiihtynyt?. 

Mukana en joka tapauksessa tahtonut pysyä.

En tiedä onko syy porsaanlihan vai runsaan liikehdinnän, 

tänään en pääse kävelemään. "Klimppaaminen" on oikea

sana etenemiselleni. No, en sitä halua jäädä murehtimaan.

Valokuvasin joitain rakkaita vanhoja esineitä, että unohtaisin kivun ja jomotuksen.

Rakastan kauniita esineitä ja joudun kamppailemaan usein

mottoni "Ihminen ei tarvitse paljon tavaraa ollakseen onnellinen" kanssa.

Suosinkin kierrättämistä ja vanhojen tavaroiden tuunausta.

Pidän siitä, että esineillä on ollut elämä ja niillä on oma tarinansa. 

Vaikka en saisi tarinaa selville, niillä on se kuitenkin olemassa.

Esineiden ei tarvitse olla antiikkia, tai rahallisesti arvokkaita.

Riittää, että ne ovat mielestäni kauniita ja

 joskus jopa myös käytännöllisiä.

Kierrän paljon kirpputoreja ja joskus huutokauppoja.

Tämän vanhan tinakannun tapasin Vaasan rantakirpputorilta,

eräänä kesäpäivänä.

 Kannu makasi muhkuraisena ja nuhruisena kaiken muun tavaran keskellä.

Pidin siitä heti, mutta sillä oli mielestäni liian paljon hintaa.

Katselin sitä vain kaukaa. Kiersin kaikki myyntipöydät,

palasin kuitenkin loplta kannun luokse.

Tästä kannusta maksoin liikaa ja se karvastelee yhä nuukaa mieltä.

 Kannun muhkuraisesta ja likaisesta kyljestä tulivat puhdistuksessa esiin kauniit kuviot.

Missä se on mahtanut kulkea elämänsä aikana?

Luonani se on saanut olla kukkamaljakkona ja paraatipaikalla vitriinissä.

 Tämän julumetun painavan kristallikuvun ostin mieheni kanssa huutokaupasta.

Se on ylellisyyttä, mutta niin kaunis. 

Se on saanut juhlistaa joulupöytäämme ja muita juhla-aterioita jo kymmenisen vuotta.

Ajattelin sovitella sen sisään myös valosarjan, että voisin ihailla sitä enemmän.

Tämä päivä on ollut niin pimeä ja unelias.

Päivä ilman valoa. Hihkaisin riemusta kun huomasin

taivaalta ripottelevan veden sijasta jotain, joka muistutti lunta!

Maa sai hentoisen valkoisen peitteen ylleen.

Iloista viikonloppua kaikille!

-Valokki-

Rauhallista odottelua

Nyt se on tästä eteenpäin rauhallista odottelua.

Joulu on valmis.

Koko koti on täynnä jos jonkinlaista valohärpäkettä.

Punaista, joulupalloja, kuusen ja hyasinttien tuoksua.

Lämmin glögi mausteineen höyryilee kupissa.

 Joulupöytään väsäsin tänä vuonna asetelman, jouluruususta, 

hyasinteista (jotka ovat niin pieniä,ettei niitä näy edes), murateista ja sammalista.

 Astiaksi maltoin laittaa tämän vanhan Arabian kauris astiaston tarjoilukulhon.

 Nämä matot ovat sujahtaneet joululahjakasseihin. Ne ovat usean kuukauden virkkauksen tulosta.

Kädet olivat välillä niin paisuksissa, että piti pitää taukoa.

Punaista laitoin tänä vuonnakin, haaveilen vaaleammasta johon yhdistäisin hopeaa ja kultaa.

Ensi vuonna ehkä sitten, jos maltan luopua punaisesta silloinkaan.

Nauttikaa Joulusta, hyvästä ruoasta ja rakkaistanne.

-Valokki-

Muistoja ja kiitollisuus

Kiitollisuus. Olen kiitollinen monesta asiasta elämässäni. 

Jos olisi nimettävä vain yksi asia se olisi lapset.

Lapsistani olen kiitollinen, niin kiitollinen.

Elämä ei ole päästänyt vähällä.

Äitiys ei ole ollut aina helppoa, mutta niin opettavaista.

On hassua kuinka kaiken näkee selkeästi vasta sitten 

kun lapset ovat jo aikuisia ja elävät omaa elämäänsä.

Nyt On aikaa muistaa.

Nyt On aikaa ajatella.

Hiljaa se tulee, ikävä ja kiitollisuus. 

Ymmärrän tänään yhä paremmin sitä dementoituntta mummoa,

joka itki osastolla lapsiaan, joiden ajatteli olevan vielä pieniä.

 Pelkäsi heidän kuolevan nälkään kun hän ei ollut huolehtimassa.

Itki ja itki, rukoili päästäkseen kotiin. Eilisen ja tämän päivän rajat, aika hämärtyvät.

Juurihan he jaloissa olivat....

 -AstaHelena-

-Valokki-

Rauhallista Joulua kaikille

-Valokki-

Pientä tuunausta ja vaaleaa sisustukseen

Tänään tein vanhasta taulusta uudenlaisen.

Ajatus oli sijoittaa se eteiseen kenkäkaapin päälle piilottamaan taakseen

 kaapin takaa ikävän näköisen sähkökeskuksen.

Maalasin vanhan taulun kehykset valkoisiksi. Säilytin kuitenkin 

hopeisen ja pellavaisen osan kehyksissä.

Päällystin vanhan taulun rouhealla pellavakankaalla ja pitsinauhoilla.

Tulostin koristeeksi vanhoja vintagekuvia.

Olen aina pitänyt vaaleista värimaailmoista sisustuksessa.

Nyt kotini muuttuu vähitellen valkoisen, bees värin ja harmaan sävyiseksi.

Suunnitelmissa on joulun jälkeen tapetointia maalausta, maalausta ja maalausta.

Urakka on melkoinen, koska aiemmin suosin myös vahvoja ja

tummia värejä. Muutaman valkoisen huonekalun olen jo sijoittanut

työhuoneeseen. Huone on tapetoitu muutama vuosi sitten
harmaan eri sävyin. Valkoinen väri sopii sinne nyt hyvin.

 

 

 -Valokki

Valkoista ja hiljaista

Ulkona ympärillä on hiljaista ja valkoista.

Lumi peittää syksyn viimeiset värien rippeet. Puut nuokkuvat valkoinen harso oksillaan
Odotan kirkkaita aurinkopäiviä ja taivaan värejä.
Pakkashuurretta toivon ihan hitusen.
 Ei paljon, ei sellaista paukepakkasta joka nipistää poskia ja nenänpäätä.
Sellaista joka tunkee tuulen kanssa salaa takin alle
 ja vetää kylmiäväreitä pitkin ihoa, pujahtaa kenkiin ja järsii varpaita.
 Odotan pientä ja kiteistä, sellaista joka kuorruttaa jääkukkia ikkunaan ja
huurtaa puiden oksat.

Valo uinuu jossain harmaiden pilvien sylissä. Yksinäinen tuulenvire

leikkii puiden oksissa. Linnut napsivat ahnaasti lintulaudalla jyviä pieniin vatsoihinsa.

Ne ovat onnellisia auringon kypsyttämistä pulleista jyvistä.

Saan niiltä palkaksi iloista sirkutusta ja laulua.

Lakaisen pöllyävää lunta pihapolulta, se on kevyttä ja ilmavaa.

Sisällä tuvassa on lämmintä ja turvallista.

Uunissa paistuvat muhevat joulukakut, houkuttelevat 

tuoksullaan keittiöön ja kurkistelemaan uunin lasista.

Joko saisin maistaa?

En malttaisi enää paistaa.

 En tahdo kiirehtiä tänä jouluna. En stressata tai hössöttää.
Luon joulun pienillä hiljaisilla tunnelmilla. Kiireettömillä
askareilla. Vain vähän laitan. Joulutunnelmaan ei tarvita paljoa.
Vain vähän punaista, kultaa, hopeaa, mausteita ja rakkautta.

Kiireetöntä joulun odotusta !
-Valokki-

Joulupalloilu jatkuu / vihreää, punaista ja kultaa

Joulupalloilu jatkuu.
Tänään on vuorossa täyteläinen tummanpunainen ja kullan hohde.

Värit sopivat yhteen vihreiden tuikkusten kanssa.
Vihreät tuikkulyhdyt ovat olleet ahkerassa käytössä koko syksyn hämärien ajan.
 

 Lämmintä ja hyvää valoa iltaasi.
-Valokki-

Pikkujoulu tunnelmia / lilat asetelmat

Ulkona tuuli vinkuu ja yrittää ravistella räystäitä, sekä talon nurkkia.

Lumi pyryää ympärinsä ja liimaantuu puiden oksille.

Nyt on juuri sopiva päivä valokuvamiseen sisätiloissa.

 

Lila ja fuksia ovat kauniita tehosteväreja sisustukseen.

Itse en ole käyttänyt lilaa joulusisustukseen.

Asettelin nyt lilan seuraksi hopeisia ja kullan värisiä

joulupalloja, sekä kynttilöitä. 

Kuvistahan voisi tehdä vaikka joulukortteja.

 

Iloista pikkujoulua kaikille !

-Valokki-

Tunnelmointia jouluun, hopeaa

Olen ottanut esille laatikoista joulukoristeita.

Se on aina yhtä hauskaa puuhaa. Osan koristeista olen jo asetellut esille,

 ne ehtivät vaihtaa vielä paikkaa monet kerrat ennen joulua. 

Vuosien varrella varastoon on

kertynyt erivärisiä joulupalloja sun muuta sälää.

Pidän kovasti asetelmien suunnittelusta ja niiden valokuvaamisesta.

Tänään asettelin hopeisia palloja ja valkoisia neilikoita.

Hopeisissa palloissa hehkuu  lumenja jään  henki.

Kynttilöiden lämmin hehku häivyttää hieman viileyden tunnetta.

Iloista viikonloppua kaikille !

-Valokki-

Avainkaulanauhat helmistä

Ajattelin yhdistää tämän valokin kiteet blogin ja

koruvakka blogin, koska koruja tulee valmiiksi enää harvemmin.

Jatkossa laitan korunäpertelyni tällee sivulle, ellen tule toisiin aatoksiin.

Tässä kaksi erilaista avainkaulanauhaa, joita olen valmistanut.

Olen punonut niitä pikku hiljaa. Kumikin koruista on niin

pitkä, että sen voi "pukea " pään yli.

Ensimmäinen kirkasvärinen "karkkinen" on tilaustyö

joka tuli lukon korjaukseen takaisin minulle. 

Päätin napata siitä samalla kuvia muistoksi.

Olen käyttänyt koruun akaatteja ja jadehelmiä.

Toinen avainkaulanauha on punottu myös akaateista ja jadehelmistä,

siinä on lisänä myös kirkkaita särölasihelmiä.

-Valokki-

Aamu

Unisena koetan tavoittaa katkennutta unta, mutta turhaan. Lopukin unesta murhaan.

Suu on kuiva nassakka, silmät täynnä yön kuvien jäänteitä ja tuhrua.

Vartalo tahtoisi yhä nukkua se yrittää pysyä vaakatasossa , vaikka

vääntäydyn ähisten sängyn laidalle.

Lopulta pääsen käsien ja jalkojen kanssa jonkinlaiseen yhteis ymmärrykseen.

Ne haraavat kyllä viellä vastaan, natsevat ja heittäytyvät tönköiksi.

Tissuttelen hiljalleen keittiöön. Lattia tuntuu viileältä paljaiden jalkojen alla.

 Ulkona on ollut yöllä pakkasta.

Vedän jalkoihin useaan kertaan väärin pestyt villasukat, jotka ovat filttaantuneet

napakoiksi huopatossuiksi.

Raikas vesi saa silmät heräämään ja kuivan kielen kääntymään suussa.

Katselen ikkunasta ulos. Luonto nukkuu viellä tumman peiton alla. 

Uusi päivä on vasta lupaavana kultaisena nauhana taivaan rannassa.

 Kuura on kulkenut yöllä pihallani. Sen kiteet kiiltävät pensaiden ja puiden oksilla.

 

Sytytän kynttilät keittiön pöydälle. Niiden lempeä valo kulkee seinillä ja

saa huoneen heti tuntumaan lämpimämmältä.

Keitän kupin kahvia ja kaurapuuroa.  Nostelen puuron päälle

muutaman lusikallisen hilloa. Kauniit mansikat ja mustikat ovat

uiskennellet kesästä saakka sokeriliemessä lasipurkeissa.

Niiden maku juhlistaa laimean värisen kaurapuuroni.

Yllättäen löydän puuron ja marjojen sekaan

piiloutuneen kesäisen runon.

Runossa on mansikoita, aurinkoa ja

paljon lämmintä.

Iloista päivää kaikille!

-Valokki-

Unen kehrääjä

Leijun keskellä syvää sineä, olo on niin hyvä, keveä. Jostain kulkee editseni värein loistava kaari leveä.Tiukuja, tiukuja olen uneen liukuja.

Kaarella istuu pieni valkotukkainen hahmo rukki edessään. Hentojen sormien lomitse tanssii utuinen hopeinen nauha. Se on niin kaunis.”Unen kehrääjä” kuiskaa pieni valohahmo olkapäälläni.Voin nähdä nauhan kauniit sävyt kun se kiertyy välkehtiväksi vyyhdiksi. Osa nauhasta muuttuu tummaksi, lähes mustaksi.Unen kehrääjä nappaa nopeasti pienet kiiltävät sakset jotka kilahtavat vain kerran ja tumma osa nauhasta leijailee siniseen tyhjyyteen.”Painajaisia, huolia” Kuiskaa valohahmo.

Unen kehrääjä katsahtaa minuun pienillä lähes mustilla silmillään, joissa pilkahtaa hetken hyväntahtoisuus. Hän ojentaa minulle hopeisen välkehtivän vyyhdin, sanoen.”Ole hyvä, opi lukemaan sitä niin voit tehdä ehkä toisenlaisia valintoja” Tarkastelen vyyhtiä ymmälläni, kun katson nauhaa tarkemmin voin nähdä siinä pieniä valoruutuja, joissa jokaisessa on kuvia.”Ne ovat uusia koottavia unia”, kuulen sanottavan.

 

Suljen silmäni ja kuljetan nauhaa sormieni lomitse. Kuvat siirtyvät kirkkaina mieleeni. Ensin ne ovat epäjärjestyksessä. Kuvien tarina katkeilee välillä ja muuttuu sekavaksi. Lopulta vyyhdin luku alkaa onnistua ja pääsen mukaan uneen. Leijun, leijun, näen pienen keijun…….

Kauniita unia kaikille!

-Vako Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ps. valokuvat ovat hieman rakeisia, ne ovat ihka ensimmäiset revontuli valokuvani ja uudella kuvankäsittelyohjelmalla käsitellyt. 

Hieman hankalaa, mutta niin hauskaa

Olemme tehneet ihan omaksi iloksemme sisarien kanssa

erilaisia videoita.

Joskus onnistuminen on hieman hankalaa, otoksien määrä ja laatu

ovat suuresti vaihtelevia.

Ylettömän hauskaa meillä on kyllä ollut joka kerralla.

Kuten seuraavasta videosta voinee havaita.
Silmälasit unohtuivat päähän, vaikka videossa oli tarkoitus "esiintyä" ilman niitä.
Kamera ei nauhoittanut tai nauhoitti, mutta emme tienneet sitä ym. pientä ongelmaa.
Jos kupletin juoni jää epäselväksi, videossa olisi tarkoitus esiintyä
iloisia maahisia/menninkäisiä, jotka soittavat metsässä kaunista musiikkia.

-Valokki-