Tylsääkö?

Olen tylsistynyt......

Voisin vaikka volttia heittää.

Jotain herkkua hellalla keittää.

Voisin uusia tauluja piirtää,

tai kaikki huonekalut siirtää.

Voisin vaikka kiivetä katolle

ja kakkia naapurin uudelle matolle....

Tästä tulikin häjy juttu,

taitaisi suuttua naapuri tuttu.

No ihan oikeasti en ole tylsistynyt,

mutta jos olisin voisin jotain noista  tehdä.

Iloista loppuviikkoa kaikille!

-Valokki-

Pelon iso musta vaate

PELKO

Älä murehdi!

Mitä sinä pelkäät?!

Ihan turhaan pelkäät!

Oletko hassu kun kaikkea kanssa pelkäät?!

Jokainen meistä pelkää elämänsä aikana mitä ihmeellisimpiä asioista.

Olen pelännyt luonnonkatastrofeja, sotaa ja maailmanloppua.

Olen pelännyt lasteni sairastumista. Onettomuuksia joihin he voisivat joutua,

kipua ja tuskaa jota he voisivat joutua kokemaan.

Epäonnistumisia joita he voisivat kohdata.

Lapsien siirtyessä onnellisesti aikuiisuuteen, ovat

katalat pelkoni siirtyneet lastenlapsiin. 

 Noihin pieniin ja viattomiin enkeleihin.

Kaikkia maailman mahdollisia katastrofeja olen ehtinyt pelätä!

Olen kuitenkin hallinnut pelkoni, enkä ole antanut niiden hallita itseäni.

 Olen opetellut ajattelemaan, että en pelolla voi ehkäistä onnettomuuksia.

Pelolla en voi välttää, enkä hallita mitään. 

Pelkäämällä suren ja murehdin sellaisia asioita jotka eivät koskaan toteudu.

Kun mietin kuinka monet asiat peloistani ovat toteutuneet vastaus on: 

Eivät monetkaan, eivätkä yhdetkään sellaisina kuin olen pelännyt.

Kun sairastuin reumaan näin itseni pyörätuolissa kaikki raajat vänkkyrällä.
En tosissani ajatellut heti niin käyvän, mutta se oli pahin uhkakuva.
Reumasta on tullut nyt joka päiväistä elämääni ja tulen sen kanssa toimeen
joskus paremmin ja joskus taas en. Hyväksyminen vei aikaa
tottuminen siihen, etten koskaan enää ole terve.

Tänään jatkuvasta kivustani on tullut niin joka päiväistä,
että en tunnista/ en halua tunnistaa kipujani ennen kuin ne tulevat sietämättömiksi .
 Olen myös todennut, että terveyden ja sairauden kokeminen on suhteellista.
Eräänä päivänä tokaisin miehelleni kun katselimme TVstä ohjelmaa vaikeasti sairaasta ihmisestä.
"Ajattele kuinka onnekkaita me olemme kun olemme terveitä"?!

Tänään päälleni on jälleen heitetty pelon musta vaate.
Ne sanovat, että minulla on selviä neurologisia oireita!
Makaan tietokonetomografiassa ja kuuntelen koneen monotonista sinfoniaa.
Mitä se soittaa minulle? Heviä vai kirkonkelloja? Mitä se näkee?
Onko aivoissani patteja? mustia alueita? Vai onko aivoja lainkaan?,
olisi edes vaikka ihan pienet aivot, mutta terveet.
 Edessä on vielä aivojen dopamiinireseptorien gammakuvaus.
Verikokeita ja kokeita ja kokeita.
Parkinsonintauti, tuo kamala nimihirviö kummittelee mielessäni.
Tietämäni lisäksi, haen netistä lisätietoa parkinsonin taudista ja löydän kaikkea vielä kamalampaa.
Hetken luettuani totean, että olen onnekas jos sairastankin vain pereinteistä parkinsonin tautia,
enkä jotain niistä lukuisista muista, niistä jossa henki ja järki pakenee paljon nopeammin.
Toisaalta ei hengellä paljoa mitään tee jos järki pakenee joten menköön sekin siinä samassa sitten heti, eikä hetken kuluttua.

Neurologin vastaanotto on joulukuun alussa.
Mitä saan joululahjaksi?
"Terveen" paperit sivuhuomautuksella nivelreuma, osteoporoosi, fibromyalgia ja
outo pääntauti. Perinteinen parkinsonintauti vai kaikki edelliset ja
määrittelemättön terveys/sairaus oireyhtymän oikeanvasemmanpuoleisenhaaranmutaation muunnos muutamalla lisämuunnoksella. Joihin voisimme kokeilla seuraavanlaisia lääkkeitä... joilla kyllä
on seuraavanalisia vakavia, valitettavia ja hyvin ikäviä sivuvaikutuksia......IIIIIK
Herättäkää minut tästä pahasta unesta!

 En tahdo menettää itseni hallintaa, muistia liikuntakykyäni ja elämääni.

Toisaalta nyt ei taideta kysyä mitä minä haluan.
Toisaalta jos jotain oikein kovasti haluaa, sen voi myös saada.
On jälleen vain luotettava siihen, että kaikki menee hyvin.
 Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu.

-Valokki-

Unet / unien tulkinta Lilac-breasted roller bird

Näin viime yönä unen jossa luokseni lensi violetti/turkoosi/ keltainen lintu

jota en ole aimmein koskaan nähnyt. 

Unessa huusin seruassani olleelle ihmiselle " Tuossa se harvinainen lintu on!"

Lintu oli tavattoma kaunis.

Samalla yritimme katsoa  lintukirjasta linnun nimeä. Olin laittanut

vasemmalle kädelleni jotain ruokaa jota lintu tuli syömään.

Olin aivan haltioissani, mutta samalla käteeni sattui kovasti

kun lintu söi.

 Etsin netistä värikästä lintua joka vastaisi uneni lintua

seuraava kuva on aika lähellä sitä. Rinnassa oleva väri oli enemmän lila

ja selässä oleva väri keltainen. Katselin tästä samasta linnusta muita

valokuvia joissa värit olivat enemmän unen linnun kaltaisia.

Photo by Hans Hillewaert

Tämä kuva on linkistähttp://en.wikipedia.org/wiki/File:Lilac-breasted_Roller,_Coracias_caudatus,_Zambia,_2012.jpg

Missä uneni lintu asuu ja minkä viestin se ehkä haluaa minulle välittää?.

Kyseinen lintu tulee Africasta Botswanasta, Zambiasta.

Mitä ihmettä se teki unessani?

Keskityn uneni tulkinnassa ja pohtimisessa lintuun ja linnnun väreihin lilaan ja keltaiseen

koska ne jäivät mieleeni päällimmäiseksi.

Vasempaan käteen ja siinä tuntuvaan kipuun.

Violetti unessa edustaa viisautta ja mystisyyttä. Keltainen taas valoisuutta ja oivallusta,

sekä vaistoa ihmissuhteissa. Keltainen on myös rauhallisuutta ja toivoa edustava väri.

Lintu edustaa ajatusta ja henkeä, se on viestintuoja

se kuvastaa ideoita, unelmia ja tulevaisuuden toiveita.

Linnun lento symbolisoi mielikuvituksen lentoa, hengen vapautta ja yksilöllisyyttä.

Kipu edustaa kipeitä tunteita

Oma käsi unessa symboloi suhdetta muihin ihmisiin, vasen käsi kuvastaa feminiinisyyttä.

Oma vapaa nopeahko tulkintani unesta, joka on melko pinnallinen silaus:

Uneni lintu tuo ehkä lohdullisen viestin Suurelta-Hengeltä

joka kertoo että elämääni tulee jälleen valoisuutta, rauhallisuutta ja toivoa,
viisauden ja mystiikan kautta.

Unelmat, ideat ja tulevaisuuden toiveet voivat käydä toteen.

Mielikuvituksen lento, hengen vapaus ja yksilöllisyys kuuluvat arvoihini ja 

voin toteuttaa niitä tulevaisuudessa.

Jokaiseen valintaan ja elämään kuuluu kipu joka tulee valintojen mukana.

Kipu voi myös edustaa taustalla olevia sairauksiani, mutta en halua, että ne 

tunkevat unimaailaanikin. Minulle riittää, että ne sotkevat täysin päivittäisen elämäni.

Osaatko sinä tulkita unia?

Otan vastaan mielelläni toisenlaisia tulkintoja tästä unestani.
Voit myös kertoa ihan omia ajatuksiasi tästä unesta :)

Kauniita unimaailmoja kaikille

-Valokki-

Hetkiä ja haikeutta

Puut ovat tanssittaneet oksillaan kullankeltaisia lehtiä, joiden lomitse auringon

kirkastama taivaansini on loistanut huumaavana. Katson hieman surumielisenä kuinka värit katoavat hiljalleen maisemasta.  Rinnassa vihlaisee luopumisen tuska. Jälleen yksi kesä katoaa mustaan multaan.

 Eilen tuulella oli vapaapäivä, se antoi kirkkaiden lehtien tanssia rauhassa. Jokainen niistä leijui alas maahan omalla tavallaan. Toiset tekivät hienoja kieppejä ja piruetteja liidon aikana. Toiset laskeutuivat alas arvokkaasti ja hillitysti hiljaa lipuen.

 

Tänään puut seisovat jo lähes alastomina. Vihreän nurmen peittää paksu kirjava matto, joka kahisee jalkojen alla.Tanssin hetken lehtimatolla ja heittelen kuivia lehtiä ilmaan.Minun on keskeytettävä ilakointi, koska kesken pyörimisen pyllähdän kumoon ja jalkaankin sattuu niin julmasti.

Istun lehtipeitteen pälle ja paiskaan itseni selälleen. Ollaan sitten näin ihan rauhassa. Viimeisiä lehtiä sataa hiljalleen  kasvoilleni.

 Mietin kauankohan tässä pitäisi maata, että maatuisi, muuttuisi osaksi luontoa.Varmaan se ei veisi pitkää aikaa, koska välillä on jo niin puolimaatunut olo. Nousen ylös ja näen naapurin papparaisen huolestuneen naamataulun aidan raosta. "Ei tässä mitään hätää"mutisen mennessäni.

Toivon, että armollinen pehmeä lumipeite kapaloisi maiseman puhtaan valkoiseen vaippaan nopeasti ja pakkanen kuorruttaisi puut kauniilla kide kuvioillaan. Olisi ihanaa jos voisi hypätä tummanharmaan ja värittömän vaiheen ohitse suoraan valkoiseen.

 

Illat ovat jo tummia ja salaperäisiä, viimeinen auringonkajo värjää taivaanrantaa. Ihailen hetken tähtien kuvioita tummalla taivaankannella. Sisällä sytytän monta kynttilää ja tulen takkaan. Kierrän lämpimän shaalin päälleni ja pötkähdän sohvan nurkkaan. Kuuntelen mitä minulle kuuluu ja ajattelen vain mukavia asioita.

-Valo ki-

©Asta GyldénLahtinen

Enkeleitä, etiäisiä, intuitio vai kuudes aisti?

Aistimaailmamme on laajempi kuin osaamme heti ajatella. Saamme useita viestejä ja kehoituksia, jotka suojelevat ja neuvovat meitä. Aina emme niitä kuitenkaan tiedosta tai huomaa. Ovatko viestit enkeleiltä, vai ovatko ne etiäisiä, intuitiota vai kuudes aisti ?Kerron muutaman sattuman tai sattumatta jäämisen, jotka ovat jääneet mieleeni.

Eräänä paivänä ajan yksin autolla kohti kotiani. Pienen matkan päässä edelläni

ajaa poika mopolla tien sivua. Kuulen äkkiä mielessäni äänen "Jarruta, se kääntyy eteesi."Lyön auton jarrut täysillä pohjaan, juuri samalla hetkellä mopoa ajava poika tekee ihan yllättävän liikkeen kääntyen suoraan autoni eteen.

 Saan auton juuri pysähtymään, ennenkuin se iskeytyy poikaan ja mopoon. Sydän jyskyttäen, kädet täristen  jatkan matkaa.Vasta jälkeenpäin tajusin kuulleeni kehoituksen, jonka
vuoksi osasin painaa jarrua.

 

Eräänä kesäisenä päivänä puhun sisareni kanssa puhelimessa,
puhelut kestävät yleensä monta tovia. Kävelen paljain jaloin rantaan johtavaa pitkospolkua pitkin. Ajatuksissani puheen lätinän aikana huiskin paljaalla jalalla mustikan varvukkoja reitin varrella. " Varo käärme" iskee tajuntaani. Vedän nopeasti jalan sivuun vaikka en näe mitään uhkaavaa.

 Kipitän mökkiin hakemaan kumisaappaat jalkoihini. Palaan pitkoksille ja tömistelen niitä tarmokkaasti, juuri siitä kohtaa jossa huiskin varpaillani varpuja lähtee käärme vinhaa vauhtia metsikköön.Voi ihme päivittelen itsekseni.

Intuitiiviset viestit ja ennalta tietäminen ovat vahvistuneet vuosien varrella. Minulle on myös aina ollut selviö, etten ole yksin silloinkaan kun muita ihmisiä ei ole kanssani.
Näkymättömän olemassaolo on tuntunut käsin kosketeltavana ympärilläni. Enkelit, henkioppaat, keijut miksi heitä haluaa kutsua, kulkevat aina vierellämme. Jos osaamme kuunnella viestejä, neuvoja ja varoituksia joita saamme, voimme ihan selvästi kuulla neuvot joita meille annetaan. Kuuleminen vaatii kuitenkin herkkyyttä ja pysähtymistä kuuntelemaan.Usein meille lähetetyt merkit ja viestit jäävät huomioimatta. Joskus jälkeenpäin on huomannut kuulleensa mielessään hyvän neuvon, tehnyt sitten kuitenkin toisin ja kuinkas on käynytkään? Huonosti! 

Kuunnelkaa viestejä joita annetaan!

-ValoKi-