Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




lauantai 27. lokakuuta 2018

Surullinen, itkuinen, väsynyt ja ruma olo




Surullinen, itkuinen, väsynyt, vanha, hikinen ja ruma olo. Mistä se nyt tähän tuli?, juuri kun olisin halunnut olla iloinen. Peilin eteen juoksen, että näen tuloksen, olenko kuinka liikakiloinen? Ruma ja väsynyt olo ei ole peilikuvassa, vaan elämänkulussa karussa, lorussa joka on joskus rujo ja ruma.
Päiväni kuluvat nopeaan, en niistä otetta saa, ne liukuvat ohitse ja taas on ilta. Silta uneen on usein hukassa, tukassa häiritsee pesä joka on tehty huolista ja itkusta, murhelitkusta en juuri pidä ja en nyt tahtoisi sitä. Mitä minä suren kun aina en edes tiedä? 

Nyt paha olo on lähellä nurkissa lymyillyt, hymyillyt se on vinosti minulle jo monta päivää. Olen työntänyt sitä sivuun joka kerta. Verta se minusta imee ja ellei sitä niin voimia. Toimia useita joudun suorittamaan, kurittamaan itseäni, etten anna sen tulla, mutta paha olo on jo mulla ja hiki. Siinä se on ihan liki ja tarjoaa nenäliinaa, piinaa en enää enempää itseäni. Sisältäni annan kaiken sille, itkun, surun, väsymyksen. Esille kaivan sen vaivan joka hiertää, korkkiruuville kiertää ja yrittää sieluun. 

Nieluun mustan toivottomuuden ei saa vajota, hajota voi ja kadota sinne pieni ihminen. Kun irti päästän surustani ja kivustani kerta toisensa jälkeen, joka kerran, se on sen verran kevyempi, että pienempi on tumma raita omassa ajan nauhassa, jossa vaaleat ja tummat kohdat toistuvat, poistuvat hiljaa sysimustat. 

Tummiin kohtiin piirtyvät hiljaa hyväksynnän ja luopumisen myötä hopeiset reunat.

Kirjoitin tämän tekstin tänään ja se helpotti oloa. Pitkä luopuminen rakkaasta ihmisestä ottaa koville. Välillä elää ihan normaalia elämää ja sitten suru on olkapään takana vaanimassa ja kun kääntyy se puhaltaa päin, niin, että vesi lentää silmistä ja sydämeen sattuu. 

Tänään suru vaani laatikossa jossa on säilössä äidin tavaroita. En edes tiedä miksi sinne menin kollaamaan. Kaulahuivien ja myssyjen seasta tuli äidin tuoksu, äidin muisto sellaisena kun hän oli vielä olemassa omana itsenään, ei sellaisena haamuna joka lääkittynä odottaa kuolemaa. 
Irtipäästäminen ja luopuminen on niin raskasta ja vaikeaa.
-Asta-




keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Mielen hiljaisuudessa



Mielen hiljaisuudesa, joutilaat ajatukset voivat tulla niin laiskoiksi,
että eivät viitsi tulla esiin, vaan jäävät makoilemaan tyhjien lauseiden ja sanojen sekaan.

Kireätkin ajatukset muutuvat hiljalleen löysiksi ja mielen solmut joihin olet sotkeutunut aukeavat, piinat ja huolet raukeavat.
Kun ajatukset viimein lontivat hitaasti esiin, ne tulevat eri järjestyksessä järjen pesiin, aivan kuin katsoisit kirkkaisiin vesiin. Hiljaista rytmiä, sanojen ryhmiä, ajatusten aukaistuja alkuriimejä. selkeitä sielujen säveliä.

Hyvää ja rauhallista Juhannusta kaikille!
-Valo Ki-

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Sisäistä puhetta



Hyväksy se mikä on, ota vastaan ilolla. Ilolla vastaanotettu muuttuu hiljaa kokonaan positiiviseksi energiaksi. Luota ja katso aina mielesi, sekä tunteiden ohitse etteivät ne sumenna tämän hetken ja tapahtumien todellisuutta. Tunteiden läpi suodattunut maailma on täynnä elämän aikana tulleiden traumojen sakkaa ja saa usein vääristyneen muodon, muuttuu aivan toiseksi.

  Elä hetkesi kirkkaina ja puhtaina, vailla menneen tai tulevan taakkaa, anna valon ja rakkauden virrata lävitsesi puhdistaen ja hoitaen. Elä hetkesi, näe ja kuule se aitona. Pysy itsessäsi ja anna kaiken soljua luonnollisesti elämän sykkeessä.

Olet turvassa ja aina rakkauden ympäröimänä.



Tällaista sisimpäni puheli tällä kertaa.
Iloa alkavaan viikkoosi
-Valo ki-
©Asta Gyldén-Lahtinen