Purolla

 Lumpeen lehdellä pieni vesikirppu voimistelee, se pieniä jäseniä ojentelee. Aurinko pirskahtelee veden peilille puiden oksien takaa. Kevät on värjännyt maisemaa hennon vihreällä. Iloiset vedet solisevat valtoimenaan puroissa. Kaikki on niin kaunista, uutta ja elinvoimaista. Kuuset kukkivat punaisin terhakkain kukin, jotka kurkottavat taivaan sineä kohti. Kaksi joutsenta lentää viereisen tyynen järven yli, valkoiset siivet halkoen ilmaa. Ne juttelevat äänekkäästi toisilleen.

Astelen puron reunaa ja onnellisuus täyttää sisimpäni. Virtaava vesi huojuttaa kaisloja ja rantakasvillisuutta, jotka näyttävät kuin tanssivan vedessä. Rytmi vaihtuu levollisesta kiivaaksi pienen putouksen kohdalla, jossa vesi ryöppyää iloisesti kivien välissä. Tyynemmässä kohdassa erilaiset värien ja kuvioiden heijastukset piirtyvät veden pinnasta. Imen itseeni voimaa tästä luonnon aarrearkusta. Tallennan mieleeni kuvia, värejä ja tuoksuja.

-Valo Ki- ©Asta Gyldén-Lahtinen

Elämä

 Elämä kuin jätevesiasetus, palapeli josta puuttuu paloja. Elämä kuin elokuva jonka käsikirjoitus on huono, epäselvä tai jäänyt kesken.

Elää voi kuin sika pellossa tai hollitallissa. Mutta se voi myös olla..

 Mutta se voi myös olla, palapeli johon voit löytää aina uusia paloja, uusia sävyjä. Elokuva jonka saat käsikirjoittaa yhä uudelleen ja uudelleen, upeaksi unelmien mestariteokseksi.

- Valo Ki-

©Asta  Gyldén-Lahtinen

Vihainen nainen

 

Olen joskus ollut niin väsynyt ja vihainen. Nainen jonka tukka syttyi palamaan suuttumuksesta. Olemuksesta oli riisuttu kaikki lempeys. Ylpeys oli mennyt jo aikoja sitten. Miten löysin takaisin itseeni? Itkeneeni muistan kyllä. Yllä tuntui olevan suuri paino. Vaino väsyneen mielen piirsi pelon peikkoja joka nurkkaan.

  Kurkkaan kirjaan johon olen kaikki kirjoittanut. Pudottanut taakan harteiltani paperille. Haperille sivuille se oli järkytys. Oksensin kaikki asiat sivuille, ihan kokonaan ja koruttomasti. Siitä asti olen tai alussa ainakin olin vähän kauhistunut. Yllättynyt ajatusten rujoudesta. Kauneudesta ei niissä ollut jäljellä hippuakaan. Aikanaan sanat kuitenkin laimenivat paperilla. Voimalla niiden ei ollut minuun enää hallintaa. Valintaa käytän nyt siihen kuinka ajattelen. Elelen sovussa mieleni ja sanojeni kanssa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

 

Mökin terassin aurinkoruudulla

Istun terassilla aurinkoruudulla ja kylven alkukesän lämmössä. Luonto kuhisee ympärillä elämää. Pehmoiset vihreät sammalet ovat päässeet vapaaksi lumen alta, mustikoiden varvuissa lehtien alut uinuvat vielä. Mustarastaan kaunis huilu soi oksistoissa, joissa vihreät silmut odottavat jo malttamattomana puhkeamista.

 Keskustelen hetken korpin kanssa, se ei suju oikein. En puhu korppia sulavasti, siksi saan niskaani rähinää puiden latvustoista.

Rannassa puut heiluvat hiljalleen tuulessa. Aurinko juoksuttaa valotähtiä aalloilla, ne loistavat kirkkaina nauhoina pitkin järven pintaa. Taivaan rannassa matkustaa muutama pullea pilvimuodostelma. Tässä hetkessä on kaikki niin kaunista ja hyvin. Onnellisena ja kiitollisena otan vastaan alkukesän päivät ja tuokiot.

 Ihania lämpimiä päiviä kaikille

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Lempeää puhetta

Välillä on vaikeaa ymmärtää ja sietää omaa vajavaisuutta, sekä keskeneräisyyttä, puhumattakaan muista ihmisistä. Lempeys auttaa, sekä hyväksyminen.Omien puutteiden ja kehityshaasteiden tunnistaminen autta myös ymmärtämään muita ihmisiä ja heidä käytöstään. Kaikki me pinnistelemme täällä eteenpäin omalla tavallamme ja varmasti yritämme tehdä parhaamme niillä keinoilla joita osaamme sillä hetkellä käyttää. Keinot ja valinnat johin turvaudumme,  ovat ehkä ainoita jotka näemme sillä hetkellä. 

 

Puhu itsellesi lempeästi ja ole armollinen, luovu turhasta itsen syyttelystä ja arvostelusta. 

Kiinnitä huomiota siihen mitä kerrot itsellesi, minkälaista tarinaa. Mieli tuottaa jatkuvasti syyllisyyttä, sekä huonoa omaatuntoa sellaisista asioista joilla ei ole syytä suomia itseään. Tunnista mielen asettamat koukut jotka saavat olon pahaksi, kiukkuiseksi tai turhautuneeksi. Kerro, että sinä riität juuri sellaisena kuin olet. Olet hyvä kokonainen ja täydellinen juuri omana itsenäsi.

 

 Keskitä huomiosi, tunteisiin ja ajatuksiin jotka antavat voimaa ja vievät eteenpäin elämssä. Usein pelkäämme asioita, jotka eivät koskaan tapahdu. Pelolla emme voi estää minkään asian tapahtumista, annamme ainoastaan energiamme valua hukkaan. Keskitä voimavarasi kiitollisuuteen ja rakkauteen, niillä on valtava kaiken muuttava voimaa.

Voimaa ja iloa päiviisi!

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Mikä se on?

 

Mikä se on joka on illuusio, mutta on avaruus?Se ei koskaan riitä, lentää ja on kortilla. 

Kreivilläkin on se, haavatkin parantaa ja kultaa muistot. 

Armoa se ei anna, joskus ei kulu ja on korkein.

Neitikin sitä käyttää, eikä se erota ja on surun.

Ihmeiden se on ja ei ole vielä.

Ei riitä kaikkeen ja ei ole lineaarinen.

Tekoälynkin se on ja olisi jo.

Voi olla myös iloinen tapahtuma.

Minkä se on?