Joka keväinen ihme, luonnon simsala pim. Äkkiä kaikki on vihreää ja vehmasta.
Luonto kuhiee ja kasvaa. Jotain vihreästä kasvunvoimasta ja uudesta alusta
tarttuu talven riuduttamaan roppaan ja tunkeutuu ihan pääkoppaan.
Lempeät tuulet kulkevat sisään avoimista ovista ja ikkunoista,
annan niiden leikkiä ikkunaverhoilla ja hiuksillani.
Lintujen laulu täyttää huoneet.
Katson ihmeissäni kuinka kevät kutoo hentoa pitsiä puiden oksille
ja levittää pehmeää ruohomattoa ympäri pihaa.
Ryömin pitkin nurmea kukkapenkkien reunustoja,
upotan käteni lämpöiseen multaan ja olen niin onnellinen.
-Valok Ki-
©Asta Gyldén-Lahtinen
