Valveunta

Tumman metsän viileys muuttuu hetkessä paahteeksi astuessani aukean reunaan. Etäämmällä näen rannan huojuvat kaislikot, joita merituuli silittelee ja tanssittaa. Rannalle johtavan polun pyöreät, sileät kiveta antavat astella verkkaisesti, ilman ponnistelua. Suuntaan kulkuni rannalla nököttävälle vanhalle venevajalle. Istun vajassa paksulle lankulle jonka aurinko on lämmittänyt minulle.

Kuljetan sormiani hiljaa lankun rosoissa ja puun kuvioissa. Aavalta puhaltava puhuri ravistelee vajan harmaita seinälautoja. Vaja ei kuitenkaan päästä sitä kolistelusta huolimatta sisälle. Vain pienet tuulenväreet pääsevät karkaamaan sisään lautojen raoista. Tyyneys säilyy veden pinnalla jossa vanha ruuhi lepää, kolistellen laiskasti kolhiintuneita parruja vasten.

Katselen kuinka vedestä heijasuva valo leikkii vajan seinällä ja keinuu vanhoissa kalaverkoissa.  Kalansuomut heräävät niissä henkiin. Ne loistavat sateenkaaren väreissä timantteina, tanssien ja kimmeltäen. Valo värjäilee veden alla lepäävät kivet kirkkaiksi, liikuttelee värejä niiden pinnalla. Aiemman tyrskyn kastelemasta airosta putoilevat vesipisarat, hiljaa yksitellen alas piirtäen veden pintaan rengaskuvioita, tip...tip..tip, jään uneliaaseen huojuvaan hetkeen. Kuulen veden äänen, aistin meren tuoksun, hiljaa ne kaikkoavat etääntyvät.

Olohuoneen katossa, aurinko leikkii valoruudulla, 

katson sitä hämmentyneenä, en tiedä nukkuneeni?

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Unen kehrääjä

Leijun keskellä syvää sineä, olo on niin hyvä, keveä. Jostain kulkee editseni värein loistava kaari leveä.Tiukuja, tiukuja olen uneen liukuja.

Kaarella istuu pieni valkotukkainen hahmo rukki edessään. Hentojen sormien lomitse tanssii utuinen hopeinen nauha. Se on niin kaunis.”Unen kehrääjä” kuiskaa pieni valohahmo olkapäälläni.Voin nähdä nauhan kauniit sävyt kun se kiertyy välkehtiväksi vyyhdiksi. Osa nauhasta muuttuu tummaksi, lähes mustaksi.Unen kehrääjä nappaa nopeasti pienet kiiltävät sakset jotka kilahtavat vain kerran ja tumma osa nauhasta leijailee siniseen tyhjyyteen.”Painajaisia, huolia” Kuiskaa valohahmo.

Unen kehrääjä katsahtaa minuun pienillä lähes mustilla silmillään, joissa pilkahtaa hetken hyväntahtoisuus. Hän ojentaa minulle hopeisen välkehtivän vyyhdin, sanoen.”Ole hyvä, opi lukemaan sitä niin voit tehdä ehkä toisenlaisia valintoja” Tarkastelen vyyhtiä ymmälläni, kun katson nauhaa tarkemmin voin nähdä siinä pieniä valoruutuja, joissa jokaisessa on kuvia.”Ne ovat uusia koottavia unia”, kuulen sanottavan.

 

Suljen silmäni ja kuljetan nauhaa sormieni lomitse. Kuvat siirtyvät kirkkaina mieleeni. Ensin ne ovat epäjärjestyksessä. Kuvien tarina katkeilee välillä ja muuttuu sekavaksi. Lopulta vyyhdin luku alkaa onnistua ja pääsen mukaan uneen. Leijun, leijun, näen pienen keijun…….

Kauniita unia kaikille!

-Vako Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ps. valokuvat ovat hieman rakeisia, ne ovat ihka ensimmäiset revontuli valokuvani ja uudella kuvankäsittelyohjelmalla käsitellyt.