Intuitio, kuuletko sen viestit?

Intuitio mitä se oikein on? Miten voi eroittaa intuition pään sisäisestä muusta pulinasta, mielen viesteistä, joiden taustalla rullaa huoli ja pelko. Olen kokenut useaan kertaan, että vasta myöhemmin kun tilanne on ohi, olen huomannut saaneeni intuitiivisen viestin. Usein, jos olen sen ohittanut olen hyvin pian  huomannut, että dääm! ääni pään sisällähän neuvoi minua tekemään toisin.

Intuitio on kuin "ensikäden" tieto, se ei ole tietoisen ajattelun tulosta vaan se on nopea välähdyksenomainen oivallus, sisäinen tieto joka ei ole tunteiden värittämä. Ominaista sille on tietynlainen varmuus ja vahvuus. Viesti voi olla myös kuin ohikiitävä kevyt hipaisu, jolloin sen huomaaminen on vaikeampaa. Kun kiinnittää huomiota viesteihin, ne oppii eroittamaan muusta pään "viestiliikenteestä". 

Nykyään luotan intuitiivisiin viesteihin ja yritän noudattaa niitä, jos en niin tee jostain syystä tulen huomaan myöhemmin miksi minua neuvottiin. Helpommin huomaan viestit, kun olen rauhallisessa mielentilassa, mutta viesti saattaa tulla myös voimakkaana varoituksena kaaoksen keskellä. Usein kun ajan autolla pidempää matkaa, tiedän etukäteen mitä autoja ei kannata lähteä ohittelemaan, koska ne kääntyväät pian.

Olen miettinyt miten itnuitio eroaa, vai onko se vähän sama asia kun puhutaan ennaltatietämisestä, vaistosta, etiäisestä, tai "kuudennesta" aistista?. 

Intuitiota voi opia "ruokkimaan"  ja  harjoittelemaan. Virittäydy intuitiolle otolliseen rauhalliseen olotilaan poistamalla ympäröivät häiriötekijät. Rauhoittava tekeminen, kävely tai luonnossa oleminen avaavat tietä intuitiolle.Yksinolo on monelle avain intuition kuulemiseen. Hermostunut olotila, samoin kuin kaikki voimakkaat tunteet voivat vääristää  intuitiota.

Juuri ennen nukahtamista voi olla helpompi saada kiinni intuitiosta. Kiinnitä huomiota miten ja milloin onnistuit hyvin saamaan esiin intuitiosi viestejä. Opi kokemuksista, mitä on tapahtunut kun olet seurannut viestejä ja mitä taas, ellet ole näin tehnyt.

Aiemmin olen käsitellyt aihetta linkistä löytyvässä postauksessa.

https://valokinkiteet.blogspot.com/2013/10/enkeleita-etiaisia-vai-kuudes-aisti.html 

Täysikuu elokuu Harvest moon

 

Elokuun täydestäkuusta käytetään nimityksiä, vihreän maissinkuu, sammen kuu, viljakuu, punainen kuu

Viljat kypsyvät runsaana pelloilla, täyteläiset tähkät huojuvat korsissa ja ovat valmiina sadonkorjuuseen.

Puutarhassa omenoiden posket ovat saaneet punaista väriä pintaansa, ne ovat kasvaneet pyöreiksi ja mehukkaiksi. On sadonkorjuukauden alku ja aika valmistautua talveen, päivät viilenevät ja lyhenevät, pimeys ja hiljaisuus hakevat tilaa. Elokuun täysikuu on tasapainon aikaa. Osa sadosta on jo korjattu, mutta loput sadosta odottavat vielä korjaajaa. Kuun kasvaessa juhlimme tähän mennessä tekemäämme työtä. Katsomme toivoa täynnä tulevaisuuteen.

Kuun noustessa täytenä siniselle taivaalle vapautamme kaikki pelkomme epäonnistumisista. Otamme askeleita menestykseen elämässämme ja luotamme siihen, että maailmankaikkeus tulee meitä vastaan.

Positiivisia affirmaatioita täydelläkuulla:

Vapautan kaiken sen, mikä ei enää palvele minua

Avaudun vastaanottaakseni hyvää

Luovutan pois kaikki pelot ja epäilyt

Vapautan kaikki alemmat värähtelytaajuudet

Annan elämän kulkea vapaasti lävitseni

Kaikki esteet polullani poistuvat vaivattomasti

Vapautan pois myös kivut ja kärsimykset

Olen avoin vastaanottamaan minulle tulevia valtavia mahdollisuuksia

Vapautan kaikki uskomukset, suhteet ja ihmiset, jotka eivät palvele minua

Päästän irti kaiken, joka ei ole tarkoituksenmukaista

Aktivoin ilo virran, joka kulkee lävitseni puhdistaen ja voimistaen minut.

Täydenkuun aikaan kaikki voimistuu ja saa enemmän energiaa. Kiinnitä huomiota tunteisiisi ja sisäiseen maailmaan. Tunnista tunteitasi uudelleen, niihin tutustuminen on voimaannuttavaa, hyväksy ne kaikki ja anna niille tilaa. Kysy itseltäsi, mistä he tulevat ja miksi?

Kirjoita ajatuksesi paperille. Tunteiden kirjoittaminen auttaa kehoa vapauttamaan virheellisiä ja voimia vieviä ajatuksia ja tunteita.

Sano EI! häiriötekijöille, laita puhelin pois, sammuta nerflix ja käytä aikaa kuunnellaksesi aktiivisesti ääntäsi sisälläsi. Hengitä ja rentoudu, kuuntele kehoasi ja sen viestejä. Ole itsellesi hyvä ja kerro rakkaudellisia asioita. Aina kun katsot peiliin, sano jotain postitiivista itsellesi.

Hyväksy kaikki tunteesi, kun vastustat tunteitasi, luot esteen fyysisen ja henkisen kehosi välille. Kun hyväksyt tunteesi, yhdistyt enemmän itseesi ja sisäiseen olemukseesi.

Joskus aiemmin kirjoitin täydenkuun magiasta postauksen, voit lukea senlinkistä

https://valokinkiteet.blogspot.com/2014/05/full-moon-magic.html 

Voimallista ja eheyttävää täydenkuun aikaa!

-Asta- 

Meditointi portti sisäiseen rauhaan

Tänä aamuna istuin terassilla aikomuksena meditoida. Portti sisäiseen rauhaan, on välillä lukossa tai tie portille on pahasti tukossa ajatusmelun keskellä. Olen aikaisemmin hiljentynyt ja meditoinut vaihtelevalla menestyksellä. Välillä olen saavuttanut rauhallisen ja tyynen olotilan, jossa viipyminen ei ole tuntunut vaikealta. Päinvastoin leijuva rauha on tuntunut niin hyvältä, ettei olisi halunnut lopettaa. Tässäkin asiassa pitkäjänteisyys palkitaan ja jo viikon päivittäisen harjoittelun jälkeen puliseva mieli on taustalla hieman rauhoittunut.

Suljen silmäni ja keskityn hengityksen rauhalliseen kulkuun, siihen kuinka ilma kulkee sisään ja ulos, sisään ja ulos. Esiin pyrkivä ajatus vaatii kuitenkin huomiota, tiedostan sen, hetken se yrittää yliotetta, mutta en kiinnity siihen, vaan annan sen mennä. Se saa liukua eteenpäin. Hengitän sisään ja ulos... sisään..äääk asento on huono ja niskassa tuntuu jännitystä ajattelen.. Asennon korjaus ja keskittyminen jälleen hengitykseen. Useat korjausliikkeet eri kehon asennoissa ja mielessä vaanivien ajatuskoukkujen ohitusten jälkeen putoan jonnekin pehmoiseen, olo kevenee hiljalleen.

Kuulen ympäröivän luonnon selkeämmin, puiden lehtien kahinan heikossa ilmanvirrassa, linnun siipisulkien suhinan sen lentäessä ohi. Tuuli käy poskillani ja tutkii kasvojani, käy hiuksissani ja siirtyy sitten pitkästyneenä helisyttämään läheistä tuulikelloa.

Kuukausien huolitila on asettunut lihaksiini ja vatsanpohjaani. Se on saanut pääni ampiaispesäksi, josta sinkoilee irrallisia ajatuksia, haahuilen ja unohtelen asioita. Nyt  kaikki tuntuu siirtyvän kauemmaksi ja tunnen syvää rauhaa ja kiitollisuutta kaikesta hyvästä mitä näidenkin päivien keskelle on sopinut. Aivan kuin harteille laskettaisiin Arkkienkeli Mikaelin suojeleva ja parantava viitta. Asiat asettuvat nätisti paikoilleen ja tunnen, että minä ja rakkaani olemme turvassa. 

Elämä voi kuljettaa meitä välillä hurjalla "kärrykyydillä" jossa tulemme satutetuiksi, matkalla opimme kuitenkin jotain arvokasta. Opimme luottamaan omiin voimiimme, sisäiseen ääneen ja tyyneyteen. 

Meditointi on oivallinen tapa katkaista ajatusten kehä, joka pyrkii kasvamaan ja sotkeutumaan itseensä. Mieli ja keho rentoutuvat ja ikuinen "puliseva höpöttäjä" pään sisällä rauhoittuu. Itsellä pään sisällä tuntuu olevan useampi höpöttäjä, siellä on tarinankertoja, "huolirulla Ulla", kriittinen tuomitsija, iloinen onnistuja, asioiden etukäteen järjestäjä, vihainen taistelija ja usea muu. Ei siis ihme, että joskus tunnen uupumusta pääni sisäisestä sekamelskasta.

Silloin kun mieli tuntuu oikein levottomalta, eikä meditointi lähde onnistuakseen käytän rauhallista musiikkia, lausun mielessä positiivista rauhoittavaa mantraa tai käytän apuna ohjattua meditaatio nauhoitetta. 

Vaihtelu ja erilaisten menetelmien käyttö voi olla myös hyvä keino pitää kiinni harjoittelusta. Toisille taas sopii säännöllinen rutiiniluontoinen tapa meditoida, myös erillinen meditointiin tarkoitettu tila /huone tai huoneen nurkkaus kauniisti koristeltuna, voi auttaa pääsemään helpommin rauhalliseen olotilaan.

Meditoinnin jälkeen voin jatkaa levollisena ja tyynenä alkanutta päivää.

Tyyneyttä ja rauhaa mieliinne :)

-Asta-

Anteeksianto osa 4 Anteeksianto itselle

Itselleen anteeksi antaminen voi olla yhtä vaikeaa kuin toiselle anteeksi antaminen. Se voi olla jopa  paljon vaikeampaakin. Olemme usein hyvin tuomitsevia ja ankaria itsellemme. Voi olla myös vaikea tunnistaa omia vihantunteita itseään kohtaan, mistä ne tulevat, mikä ne aiheuttaa.

Mielessä voi velloa määrittelemätön pahaolo ja jatkuva tunne että on epäonnistunut, tuntuu että elämä on sarja vääriä päätöksiä ja tekoja. Tunne voi kalvaa sisintä tiedostamatta. Voimme myös olla ihan tietoisesti koko ajan itsellemme vihaisia, arvostella, mitätöidä, soimata ja ruoskia jatkuvasti. Tyytymättömyys itseen voi johtua monista eri asioista.

Tulisi osata olla itselle armollinen, sillä vääriä päätöksiä ei ole olemassa, on vain erilaisia valintoja. Epäonnistumisia ei ole, on vain erilaisia tuloksia, kuin odotimme. Tarkastelemalla neutraalisti asioita jotka ovat menneet omasta mielestä päin honkia, voi löytää niistä ehkä jonkinlaisen myönteisen lopputuloksen. Aina se ei ole ihan heti selvää, mutta myöhemmin  ehkä havaittavissa.

Itselleen voi olla hyvin vihainen myös siitä, että on antanut toisen ihmisen kohdella itseään huonosti, ehkä kärsinyt useita vuosia henkistä alistamista mitätöintiä, ohi elämistä tai ruumiillista väkivaltaa. Alistunut työpaikkakiusaamiseen jne. Jossain sisimmässä voi kuulua pieni vihainen ääni "Miksi et tehnyt mitään, miksi annoit tämän tapahtua? Miksi sallit kaikki nämä julmuudet?

Silloin kun olemme aihauttaneet toiselle pahaa mieltä ja loukanneet, tunnemme luonnollisesti syyllisyyttä. Sen lisäksi, että pyydämme loukatulta anteeksi, meidän pitää antaa myös itsellemme anteeksi. Näin voimme toipua tilanteen aiheuttamista syyllisyyden tunteista.

Jos osaisimme ajatella niin, että kaikissa teoissa, sanoissa, valinnoissa ja elämäntilanteisa joita ehkä kadumme olemme kuitenkin tehneet parhaamme sillä ymmärryksellä ja niillä voimavaroilla ja resursseilla jotka olemme osanneet ottaa juuri silloin käyttöön. Hyväksyntä ja armollisuus ovat tärkeitä, jotta voi antaa itselleen anteeksi ja jatkaa eheämpänä elämää eteenpäin. 

Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme :)

-Asta-
 

Anteeksianto osa 2 Anteeksi pyytäminen

Anteeksi pyytäminen voi olla joskus vaikeaa, toisilta ihmisiltä se ei meinaa onnistua sitten millään. Silloinhan pitää kohdata omat kiusalliset tunteet, kun joutuu myöntää tehneensä väärin. Voi tuntua helpommalta vain jotenkin luistaa asiasta, siirtää se maton alle ja unohtaa. Vähätellä asiaa ja yrittää toimia kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

 

Helpommin anteeksipyynöstä selviää ihminen, joka osaa vilpittömästi olla pahoillaan, asettua toisen asemaan ja ymmätää miltä toisesta tuntuu, hän haluaa kuunnella toista aidosti. Anteeksi pyytäminen vaatii myös kykyä nöyrtyä, sekä empatiakykyä ja tervettä itsetuntoa. Jos ne puuttuvat anteeksipyytäminen on vaikeaa.

Pelkkä nopeasti ja keveästi heitetty"Sori" tai "Olen pahoillani" ei riitä? Ne eivät ole anteeksi pyytämistä.

Anteeksipyytämistä ei kannata lykätä kovin pitkään, mutta anteeksi saamista pitää varautua odottamaan, koska se ei tapahdu ehkä ihan hetkessä, varsinkin jos moka on iso. Anteeksi antaminen voi viedä aikaa ja toisinaan voi joutua pyytämään anteeksi useampaan kertaan. Jotta loukattu voi antaa anteeksi, hänen on tunnettava olevansa turvassa ja että voi luottaa taas toiseen ihmiseen.

Anteeksi pyytäminen on selkeiden sanojen lisäksi myös toisen kuuntelemista, aitoa katumista, eleitä ja tekoja. Halua korjata syntynyt tilanne. 

Jos ja mutta..?Vielä anteeksipyyntö vaiheessakin voimme sortua selittelyyn ja jotenkin saada asia kääntymään toisen aiheuttamaksi. "Anteeksi, että sanoin, mutta kun sinä... " Anteeksi että toimin niin, en olisi tehnyt niin, jos sinä et... (eli sinä sait minut toimimaan niin.)Älä yritä vierittää syytä toisen niskoille. Selittely, vähättely eivät kuulu anteeksipyyntöön.

Niin karuta kuin se kuullostaa, me olemme kaikki vastuussa omista sanoistamme ja teoistamme. Emme voi käyttäytyä huonosti ja sitten vain vierittää sitä muiden aiheuttamaksi. Silloin kun tiedämme toimineemme väärin toista ihmistä kohtaan, on katsottava rehellisesti sisimpäänsä ja otettava vastuu teoistaan. Emme voi alkaa syyttelemään, muita tyyliin "kun sinä olit sellainen, niin minä toimin näin" Näin yritetään etsiä oikeutusta omille teoille.

Kun haluaa nähdä ja myöntää omat virheensä, on helppo pyytää anteeksi. Ikävä kyllä on olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan osaa nähdä omaa osuuttaan ikävissä asioissa, vaan ne ovat aina jonkun toisen syytä. Tällaiset ihmiset osaavat helposti kääntää asian aivan päälaelleen taitavalla manipuloinnilla. Saattaa käydä niin, että henkilö jota on loukattu pyytää lopulta anteeksi ja loukkaaja voi todeta jälleen, ettei vika ollut hänessä alkujaankaan.

Jos  osaamme vilpittömästi ja aidosti pyytää anteeksi, se selventää omia ajatuksia ja tunteita, sekä elämän arvoja, anteeksipyyntöön liittyvien tunteiden tunnistamisen kautta. Armollisuus itseä ja muita kohtaan edesauttaa tasapainoisempaa henkistä kasvua.

Laitan vielä alle muutaman hyvän linkin aiheesta 

https://www.parisuhdejaperhe.fi/anteeksiantamisen-vaikeudesta/

https://www.parisuhdejaperhe.fi/anteeksi-on-joskus-vaikea-sana/

-Asta-

Anteeksianto osa 1

Minulle nyt vain tuli tarve pohtia tätäkin asiaa ja koota erilaisia ajatuksia aiheesta. Keräämme mukaamme aivan liian paljon turhaa tunnetaakkaa, joka kuluttaa energiaamme ja saa elämämme tuntumaan ajoittain kurjalta ja raskaalta.
Puhutaan paljon siitä kuinka tärkeää on antaa anteeksi. Käytännössä se voi tuntua joskus hyvinkin vaikealta ja välillä ihan ylipääsemättömältä. Omat loukatut tunteet ja kiukku vyöryvät ylitse kerta toisensa jälkeen. Käytännössä pienet vähäpätöiset asiat voi ehkä antaa nopeasti ja helpommin anteeksi, eivätkä ne kerrytä tunnetaakkaa sisällämme.

Silloin kun olemme tulleet syvästi tai jatkuvasti loukatuiksi, anteeksianto on pitkä prosessi. On myös asioita joita ei voi antaa anteeksi. Meillä on oikeus omiin tunteisiimme, kiukkuun, vihaan ja pettymykseen, jota tilanne ja tapahtumat aiheuttavat.

Anteeksiantoa ei voi kiirehtiä, vaan antaa itselleen ja tunteilleen aikaa hiipua ja toipua. Vihan ja kiukun tunteisiin ei kannata jäädä vellomaan, vaikka ne putkahtavat ajoittain pintaan. Anteeksianto on tietoinen prosessi, jossa pyritään päästämään irti noista tunteista. Viha ja katkeruus, sekä anteeksiantamattomuus sitovat meidät ja energiaamme. Anteeksiannossa samoin kuin muissakin tunteiden kokemisessa pätee sama viisaus. Se mihin keskitämme huomiomme kasvaa. Voimme helpottaa prosessia, keskittämällä tietoisesti tunteemme eteenpäin vieviin asioihin. 

Katkeruutta pahaa mieltä ja kiukkua ei tarvitse siirtää pois. Saa potuttaa, saa kiukuttaa, voi vähän kiroilla ja huutaa jos se helpottaa.. mutta sitten on hyvä siirtää huomio hyviin tunteisiin.  

Katkeruus ja kauna ovat vahingollisia sekä psyykkiselle, että fyysiselle hyvinvoinnillemme. Negatiiviset tunteet aihauttavat kehossamme fyysisen stressireaktion, jonka seurauksena adrenaliinia erittyy enemmän kehoon, lihakset jännittyvät, sydämen sykkeeseen tulee muutoksia, sekä verenpaineeseen ja kehon vastustuskykyyn. Kaunan kantaminen on rakas taakka harteillamme.

Anteeksiantaminen ei muuta menneisyyttä ja tapahtuneita asioita. Voimme antaa anteeksi, mutta meidän ei tarvitse silti hyväksyä tekoja, sanoja tai tapahtumia. Tapahtuma herättää tunteita meissä vielä jatkossakin. Meidän ei tarvitse unohtaa asioita ja painaa taka-alalle. Yritämme vapauttaa ainoastaan itsemme niiden aiheuttamista tunteista, saamme asioihin etäisyyttä ja toisenlaista näkökulmaa, ne laimenevat ja menettävät hiljalleen merkityksensä. Lopulta voimme katsoa asioita lempeästi ilman noita  tunteita, silloin olemme vapaaita!!! Olemme antaneet anteeksi. Anteeksi annetaan mieletäni viimekädessä vain oman itsen vuoksi ei toisen.

Anteeksianto auttaa eniten sitä joka pystyy antamaan anteeksi, se johtaa aina jonkinlaiseen myönteiseen muutokseen ihmisessä. Myöhemmin suhde loukkaajaan voi palata ennalleen, mutta on jokaisen oma päätös haluaako vielä pitää kyseisen ihmisen omassa elämässään.

Tämä on laaja aihe, jonka kanssa olen joutunut "painimaan" omasa elämässäni paljon ja tämä postaus on vain pienen pieni ripaus asiasta. Pohdin myöhemmin myös keinoja, joitka helpottaisivat anteeksantoprosessia, sekä anteeksi antamista omalle itselle. Jotain haluan kirjoittaa myös anteeksi pyytämisestä, joka on yhtä tärkeää kuin anteeksi antaminenkin.

-Asta-