Anteeksianto osa 1

Minulle nyt vain tuli tarve pohtia tätäkin asiaa ja koota erilaisia ajatuksia aiheesta. Keräämme mukaamme aivan liian paljon turhaa tunnetaakkaa, joka kuluttaa energiaamme ja saa elämämme tuntumaan ajoittain kurjalta ja raskaalta.
Puhutaan paljon siitä kuinka tärkeää on antaa anteeksi. Käytännössä se voi tuntua joskus hyvinkin vaikealta ja välillä ihan ylipääsemättömältä. Omat loukatut tunteet ja kiukku vyöryvät ylitse kerta toisensa jälkeen. Käytännössä pienet vähäpätöiset asiat voi ehkä antaa nopeasti ja helpommin anteeksi, eivätkä ne kerrytä tunnetaakkaa sisällämme.

Silloin kun olemme tulleet syvästi tai jatkuvasti loukatuiksi, anteeksianto on pitkä prosessi. On myös asioita joita ei voi antaa anteeksi. Meillä on oikeus omiin tunteisiimme, kiukkuun, vihaan ja pettymykseen, jota tilanne ja tapahtumat aiheuttavat.

Anteeksiantoa ei voi kiirehtiä, vaan antaa itselleen ja tunteilleen aikaa hiipua ja toipua. Vihan ja kiukun tunteisiin ei kannata jäädä vellomaan, vaikka ne putkahtavat ajoittain pintaan. Anteeksianto on tietoinen prosessi, jossa pyritään päästämään irti noista tunteista. Viha ja katkeruus, sekä anteeksiantamattomuus sitovat meidät ja energiaamme. Anteeksiannossa samoin kuin muissakin tunteiden kokemisessa pätee sama viisaus. Se mihin keskitämme huomiomme kasvaa. Voimme helpottaa prosessia, keskittämällä tietoisesti tunteemme eteenpäin vieviin asioihin. 

Katkeruutta pahaa mieltä ja kiukkua ei tarvitse siirtää pois. Saa potuttaa, saa kiukuttaa, voi vähän kiroilla ja huutaa jos se helpottaa.. mutta sitten on hyvä siirtää huomio hyviin tunteisiin.  

Katkeruus ja kauna ovat vahingollisia sekä psyykkiselle, että fyysiselle hyvinvoinnillemme. Negatiiviset tunteet aihauttavat kehossamme fyysisen stressireaktion, jonka seurauksena adrenaliinia erittyy enemmän kehoon, lihakset jännittyvät, sydämen sykkeeseen tulee muutoksia, sekä verenpaineeseen ja kehon vastustuskykyyn. Kaunan kantaminen on rakas taakka harteillamme.

Anteeksiantaminen ei muuta menneisyyttä ja tapahtuneita asioita. Voimme antaa anteeksi, mutta meidän ei tarvitse silti hyväksyä tekoja, sanoja tai tapahtumia. Tapahtuma herättää tunteita meissä vielä jatkossakin. Meidän ei tarvitse unohtaa asioita ja painaa taka-alalle. Yritämme vapauttaa ainoastaan itsemme niiden aiheuttamista tunteista, saamme asioihin etäisyyttä ja toisenlaista näkökulmaa, ne laimenevat ja menettävät hiljalleen merkityksensä. Lopulta voimme katsoa asioita lempeästi ilman noita  tunteita, silloin olemme vapaaita!!! Olemme antaneet anteeksi. Anteeksi annetaan mieletäni viimekädessä vain oman itsen vuoksi ei toisen.

Anteeksianto auttaa eniten sitä joka pystyy antamaan anteeksi, se johtaa aina jonkinlaiseen myönteiseen muutokseen ihmisessä. Myöhemmin suhde loukkaajaan voi palata ennalleen, mutta on jokaisen oma päätös haluaako vielä pitää kyseisen ihmisen omassa elämässään.

Tämä on laaja aihe, jonka kanssa olen joutunut "painimaan" omasa elämässäni paljon ja tämä postaus on vain pienen pieni ripaus asiasta. Pohdin myöhemmin myös keinoja, joitka helpottaisivat anteeksantoprosessia, sekä anteeksi antamista omalle itselle. Jotain haluan kirjoittaa myös anteeksi pyytämisestä, joka on yhtä tärkeää kuin anteeksi antaminenkin.

-Asta-