Olen julkaissut tämän tarinan aiemmin jo 9 vuotta sitten, mutta se on tänäkin vuonna 20.8 Sorsastuskauden alkaessa hyvin ajankohtainen.Aamun aurinko lymyilee vielä pilvien takaa värjäten maiseman vaaleanpunaisen, sinisen ja lilan hohtoiseksi. Pilvien reunat se koristelee kullan sävyin. Ilma on kirpakka ensimmäsiten yöpakkasten jälkeen. Järven peilipinta on rikkumattoman tyyni. Hento lumi ja kuurakerros kuorruttavat maiseman upeaksi. Kaksi naista kyykii rantakivikossa kameroiden kanssa onnesta väärällään.
Lämpimistä makuupusseista on putkahdettu ylös ja
mökistä ulos ilman aamupalaa heti kun silmät aukesivat. Kaikki tämä ihanuus on saatava edes osittain ikuistettua kameran linssin kautta. Välillä seisahdutaan ollaan hiljaa ja vain ihaillaan vaihtuvaa värien ja valojen leikkiä maisemassa.
Hiljaisuus saa, rauhan ja onnellisuuden hiipimään mieliin.Uljaiden joutsenien ryhmä liitää järven peilin yllä. Muutama sorsaparvikin räpyttää ohitse viileässä ilmassa.
Äkkiä kaiken seesteisyyden rikkoo moottoriveneen äänekäs pärinä.Vene syöksyy vauhdilla esiin viiltäen järven pinnan halki ja säröille. Samalla kajahtavat laukaukset, toinen toisensa jälkeen. Mitä per....? pääsee kuvaajien huulilta. Haulikot aikoinaan kameroihin vaihtaneet kuvaaja sisarukset ovat metsästyskortin haltijoita. He ymmärtävät heti, että pikakiitäjällä suheltavat rambot syyllistyvät metsästysrikokseen apmuessaan räpytteleviä
sorsia liikkuvasta moottoriveneestä. Se on ehdottomasti kiellettyä ja lisäksi erittäin vaarallista.
Nyrkkiä puidaan puolin ja toisin.
Huudetaankin siinä vähän hyvää tarkoittavia neuvoja suurin kirjaimin.Tuloksetta, naisten on todettava etteivät voi asialle mitään. Hetken mietitään virkavallalle ilmoittamista, josta kuitenkin luovutaan, koska pelätään mökin joutuvan mahdollisesti kostoiskun kohteeksi myöhemmin. Raivoissaan jupisten päätetään painua mökkiin aamupalalle, jos olo ja mieli siitä edes vähän paranisi.
Seuraavana päivänä kuvausreissu suuntautuu järven toiselle puolelle, josko sielä olisi kivoja jäämuodostelmia ja maisemia kuvattavaksi. Ehkäpä kaunis auringonlasku. Sisarukset löytävät jälleen ihania yksityiskohtia joista nappaillaan otoksia. Sisarukset löytävät myös veneen joka on vedetty lumessa rannalle. Veneen pohjalla pyörivät tyhjät haulikon panokset. Veneen pohja ja lumi rannalla ovat värjäytyneet verenpunaiseksi.
Suuttumus syöskyy jälleen mieliin ja kirosanat kirpoaa kieliin.Viattomien pikku uhrien veren näkeminen saa naiset raivoihinsa.
"Vene ei ole missään kiinni, nyt kyllä kieritetään se veteen!"ehdottaa ensimmäinen sisarista, joka jo hyppii tasakäppää ja nykii veneen laitaa.
-"Ei me niin voida tehdä" sanoo toinen rauhoittelevasti, vaikka häntäkin kovasti juttu kiehuttaa.
-"No, heitetään edes airot veteen!" sanoo ensimmäinen hamuillen jo airoja.
"Ei me voida sitäkään tehdä, on liian valoisaa" rauhoittelee toinen jälleen.
-"No helkkari, paskotaan edes penkille jos ei muuta, harmi että kävin juuri vessassa,
sinä et ole vielä käyny" ensimmäinen vaahtoaa.
-"Joo, mun tuurilla justiinsa kun olisin kyykkimässä luiskahtaisin varmaan kumolleni
ja liukuisin pitkin veneen pohjaa, koko "juttu" olis persiistä pipoon asti. Joten eiköhän luovuta siitäkin suunnitelmasta" pohtii toinen. Naurun remakka seuraa keskustelua ja saa suuttumuksen haihtumaan mielistä. Yhdessä tuumin pohtien sisaret tulevat tulokseen, että rambot oppivat ehkä läksynsä tavalla tai toisella, ilman heidän attentaatiaan.
Paikalta poistuttaessa vilkaistaan vielä rumasti venettä. Joskus vihanhallinta on vaikeaa, mutta se kannattaa aina.
-Asta-
Pöh, kommenttini on kadonnut edellisestä postauksesta, toivottavasti tämän liima on kestävämpää.
VastaaPoistaVoi, miten sitä joskus hehkutteleekaan ajatuksella suloisesta kostosta! Mutta eiköhän se niin ole, että paremman mielen lopulta saa, kun jättää kostamiset ajatuksen tasolle.
Upeita kuvia! Tuo ylin huokuu ihanaa rauhaa.
Kyllä aina on viisaampaa hillitä kiukkunsa, koska kostotoimenpiteeseen ryhtyessään on itse yhtä alhainen. Hetken voi hehkutella kuvittelemalla mitä kaikkea voisi tehdä, jos siitä mieli paranee. Luonto oli upea kyseisenä aamuna.
VastaaPoistaVoihan pannahinen! Liikkeellä ollut tosi törpöt, aivottomat rehvastelijat. Prkl..... Täytyy sanoa, että oma vihanhallintani olisi kyllä pettänyt....
VastaaPoistaKaiken tuon kauniin luonnon keskellä joka kuvissasi näkyy, tuollaista prkl... tnakele.... (ajatuksissaan työntää veneen menemään ja polttaa airot)!
Kyllä kiukutti, ei ainoastaan se että toimivat vaarallisesti ja sääntöjen vastaisesti. Ampuivat kuin turkin sodassa. Silkkaa lahtaamista koko touhu.
PoistaJoskus sitä oikein miettii, että miten jotkut voivat tappaa kauniita luonnon eläimiä...Kaikki mikä liittyy luontoon, en tykkää, että ihminen niitä menee ja tappaa!
VastaaPoistaSe on mun mielestäni tosi alhaista.
Luonto hoitaa kyllä omansa, niin jossain sanotaan, mutta ihminen meneekin aina sekoileen sinne joukkoon.
Hyvä kuitenkin, että päädyitte vaan olemaan hiljaa, sillä vaikka joskus kosto voisikin olla suloista, niin sanotaan ...niin ei se kuitenkaan niin mee.
Saitte nauttia niin kauniista luomnnosta, että se jo oli teille se ihana tunne, mikä syntyy siittä, että antaa anteeksi.
Kiitos kauniista kuvista!
Itselleni tuli nopeasti vastaan aikanaan metsästyksessä tunne etten voi tappaa viattomia luontokappaleita, ellen ole juuri nälkään kuolemassa. Surullista on se että tapettujen luontokappaleiden määrällä rehvastellaan. Päämäärä on vain tappaa mahdollisimman monta lintua tai mahdollisimman komeat sarvet omistava hirvi tai kauris. Tämä ei päde kaikkiin metsästäjiin, mutta nämä kyseiset kaverit ovat kuuluisia törkeästä käyttäytymisestään.
PoistaIhania kuvia saitte, vaikka ymmärrän että tunnelmaan tuli paha särö, eikä olo tuntunut enää yhtä auvoiselta mökille palatessa, vaikka suurimmat vihat olikin naurettu pois.
VastaaPoistaNykyisin näkee ja kuulee vastaavaa vastuuttomuutta tosi paljon. Kuitenkin maailma olisi ihan toisenlainen, jos jokainen huolehtisi vain yhden asian, itsensä. Että aina toimisi oikein. Niin helppoa se olisi.
Kyllä se niin on, omalata osaltaan asioihin voi parhaiten vaikuttaa toimimalla itse oikein. Onneksi sanoista tekoihin on aika pitkä matka, lähinnä meillä kiukku oli suuttumuksen puuskuttamista ulos.
PoistaHyvä että kirjoitit tämän tarinan. Noin vaan ropisi pinnat kotiin ja osasitte taistella oikean kohteen kanssa, vaikka tuommoinen "älyttömyys " ei olekkaan kivaa koettavaa.
VastaaPoistaKoko juttu oli niin tragikoominen. Oman kiukun ja suuttumuksen muuttaminen nauruksi ja tilanteen hassut puolet näkemällä osaa pysyä asioiden oikealla puolella. Ei itse sorru älyttömyyksiin, niillä kun ei voita mitään.
Poista