Säilön kiitollisuutta

 

Taivaalla vaeltavat laiskat pumpulipilvet ovat vielä uneliaita. Ahkera mehiläinen surisee jo keltaisessa kukassa keräämässä mettä. Ohitse liitävän perhosen lepattavat siivet ovat kuin läpikuultavaa pitsiä auringossa. Ruohon vihreys ja viileys paljaan jalan alla tuntuu virkistävältä. Uusi lämmin ja aurinkoinen päivä on edessäpäin. Keskikesä kuhisee elämää, jonka keskellä saan aistia kaiken kauneuden ja ihmeellisyyden.Tänään olen erityisen kiitollinen auringosta, lämmöstä, kukkasista, pienestä linnusta omenapuun oksalla ja kaikista rakkaista ihmisistäni. Ajattelin kerätä jokaisesta päivästä pieniä asioita, joista tunnen iloa ja kiitollisuutta. Säilön niitä mieleeni ja keskityn niihin. Se mihin kiinnitämme huomiota kasvaa ja voimistuu, sitä saamme enemmän ja enemmän elämäämme.

 

Illalla kun hämärä jo hiipii auringon uuvuttamilla pihapuiden oksistoilla, juuri kun painan pääni pehmoiseen tyynyyn, ajattelen kaikkia hyviä pieniä asioita joita olen kerännyt mieleeni. En suostu keräämään, kertaamaan ja säilömään ikäviä asioita. Joskus on niin kovin vaikea ajatella iloisia ja mukavia juttuja. Päivän huolet ja musta mieli voivat yrittää vyöryä ylitse valtoimenaan. Juuri silloin kaiva vaikka vain yksi ihan pikkuruisen pieni hyvä asia mieleesi ja keskity siihen. 

Elän kyllä päivien ikävät hetket läpi ja koen niiden tunnetilat, en kiellä niitä, tai ohita. Päästän ne kuitenkin pian menemään "puhallan" kämmeneltäni ilmaan ja sanon "Kiitos"

Iloa ja hyviä asioita päiviinne!

-Asta- 

Kiitoslaulua

Luumupuu huojuu tuulessa yltäkylläisyys oksillaan. Soikeiden täydellisten hedelmien pinta on saanut jo kauniin värin. Aurinko sivelee lehtien lomasta suuria hedelmänippuja, ladaten niihin lämpöä.

Saapastelen sinisen sangon kanssa puun juurelle.

Juttelen puulle onnessani kuinka kiitollinen olen tästä valtavasta sadosta.

Puu huokailee painavan taakan alla, oksat laahaavat jo lähes maata.Se sanoo kyllä olevansa kiitollinen, että laitoimme sille tukiteippejä ja lautoja. Nyt puu kertoo kyllä olevansa hieman väsynyt. Lupaan helpottaa sen taakkaa tänään ainakin sinisen sangollisen verran.

Kypsät hedelmät napsahtelevat kannoistaan helposti irti, ne ovat täydellisen kauniita.Yksi toisensa jälkeen ne pomppivat iloisesti sinisen sangon pohjalle.Olen niin kiitollinen ja iloinen, että laulun luritus pyrkii ilmoille huuliltani. Jostain läheltä lehvistöjen seasta kuuluu punarinnan sirkutusta. Sekin tuntuu laulavan onnesta, monisävelinen kaunis sirkutus täyttää ilman.

Jatkan laulelua ja päätän yrittää laulaa lintua, se on rohkeaa se. Äkkiä huomaan olevani pienten tarkkaavaisten silmien tähtäimessä. Kasvoistani kymmenen sentin päässä istuu luumupuun oksalla punarinta. Näyttää ihan siltä, että se haluaisi istua silmälasieni sangalle. Jatkan lauluani ja punarinta omaansa, siinä me laulamme. Hetken tunnen jopa osaavani laulaa lintua, minusta tuntuu ihan siltä.

Välillä lintu lentää sinisen sangon reunalle ja tarkistaa etten ole poiminut raakoja luumuja.

 Se palaa eteeni oksalle ja katsoo pienillä mustilla nappisilmillään suoraan sieluuni, kuinka kaunis ja täydellinen voikaan olla luontokappale. En tiedä kuinka kauan laulamme ja kurkkunikin on jo aivan karhea, kun punarinta päättää palata kauempana laulaneen toisen lajikumppaninsa luokse.

Putoan kuin taiasta takaisin luumupuun juurelle, enkä osaa enää laulaa lintua ja huomaan sangon olevan täynnä tummia luumuja. Saapastelen niin kiitollisena sisälle.

Olen kiitollinen elämästä. 

Olen kiitollinen luumuista.

Olen kiitollinen pienestä punarinnasta.

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Kiitollisuutta

Maisema elää hiljaa, tuuli kulkee varoen, kuiskauksina,

puiden alastomilla oksilla.

Istun rannalla itseni kanssa.

Kysyn mitä minulle kuuluu tänään?

 Tuuli kiertyy heinän korteen,

taivuttelee ja ravistelee sitä hetkisen.

Aallot puhuvat vain lempeitä asioita, rupattelevat kotoisasti.

Suljen silmäni, leijun, aalloilla lailla keijun.

 Haluan jäädä tähän hetkeen, lempeään ajan keinuun,

 joka heijaa verkkaisesti, 

olemassaolon ja elämän kehässä.

Hiljainen rauha täyttää mielen,

tuo sisimpään kiitollisuuden,

kaikesta tästä.

 Rauhallista ja lempeää viikkoa!

-Valokki-

Tänään olen kiitollinen

Tänään olen kiitollinen auringosta, eväs leivistä ja rakkaista.

Olen kiitollinen kauneudesta jota voin nähdä ympärilläni, minne katseeni käännänkin.

Jaloistani olen kiitollinen, ne suostuvat kuljettamaan minua eteenpäin, vaikkakin hitaasti.

Vastoinkäymisistäkin olen kiitollinen, sillä minulla on tilaisuus oppia niistä jotain.

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, se leikkii kuusenoksien jääpuikoissa ja lumihangen kiteissä.

Nuotiossa ritisee iloisesti tervaskanto, tuuli tuo sen huumaavan tuoksun nenään.

  Lautaan on kiinnitetty lohifile joka mukavasti ruskistuu nuotion loimussa. 

Kahvipannun uumenista nousee lupaava höyry,

aromit yrittävät karata pannun nokasta ilmoille. 

Puheensorina nuotion ympärillä muuttuu tausta huminaksi korvissa.

Katselen kirkkautta kuusenoksilla, tuhansien valo prismojen leikkiä sateenkaaren väreissä.

Varjot juoksevat auringon säteitä pakoon hangella, puiden taakse ja oksistoihin.

Aika voisi pysähtyä tähän.

Iloa viikonloppuunne!

-Valokki-

Hyvä päivä

 Aamuaurinko leipoo vaaleanpunaisia pumpulipilviä taivaalle.

Nuuhkaisen kahvin aromeja purkista, mittaan keittimeen muutaman lusikallisen.

Tuoksu on tänäkin aamuna yhtä hyvä.

Yö on ollut uneton, sormeni ovat kipeytyneet,

oikean käden etusormi on muuttumassa norsunjalaksi.

 Kaadan lautaselle jäisiä mustikoita, päälle vähän vanilijasoijajäätelöä.

Niiden kanssa tattaripuuro maistuu herkulliselta.

 Katselen ulos heräävään aamuun, näen yhden pienen lumihiutaleen leijuvan

varovasti alas lumelle. 

Tuliko se pilvistä? vai oliko nukkunut pihamännyn oksalla, jatkaen sitten matkaa?.

Huomaan, se olikin vain tiedustelijahiutale, uusia hiutaleita leijuu tiehään tahtiin maahan,

niitä liimautuu ikkunaruutuun. Pian ikkunani on koristeltu kimaltavin lumitähdin.

Päätän, että tästä päivästä tulee hyvä.

Jokainen aamu on uusi alku,

jännittävä salainen polku.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, herätään uteliain mielin uusiin aamuihin.

-Valokki-

Lempeää

Lempeä kiireettömyys kulkee talossa, kello mittaa ajatonta aikaa. 

Valkea hiljaisuus laskeutuu hileinä pihamaalle, kietoutuu puihin ja pensaisiin.

Auringolla on tänäänkin vapaapäivä, se köllöttää isolla pilvellä, jalat ristissä.

Pudottelee hiljaa lumihilettä maahan, sen mielestä se on hauskaa.

Ostin kimpun terttuneilikoita, ihailen niiden kauneutta maljakossa.

Istun ikkunan edessä, katselen lintuja lintulaudalla.

Juon kahvia ja syön suklaakakkua.

Olen onnellinen tästä päivästä.

Lähetän teille kaikille, lempeää hiljaista voimaa päiviinne :)

-Valokki-