Kiitollisuutta

Maisema elää hiljaa, tuuli kulkee varoen, kuiskauksina,

puiden alastomilla oksilla.

Istun rannalla itseni kanssa.

Kysyn mitä minulle kuuluu tänään?

 Tuuli kiertyy heinän korteen,

taivuttelee ja ravistelee sitä hetkisen.

Aallot puhuvat vain lempeitä asioita, rupattelevat kotoisasti.

Suljen silmäni, leijun, aalloilla lailla keijun.

 Haluan jäädä tähän hetkeen, lempeään ajan keinuun,

 joka heijaa verkkaisesti, 

olemassaolon ja elämän kehässä.

Hiljainen rauha täyttää mielen,

tuo sisimpään kiitollisuuden,

kaikesta tästä.

 Rauhallista ja lempeää viikkoa!

-Valokki-