Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




torstai 20. lokakuuta 2011

Väsyttää !!

Olen ollut varmasti karhu entisessä elämässäni. Nyt olisi aika heittää
pihkanappi pyllyyn ja kömpiä talvipesään. Lämpimään ja hämärään hiljaisuuteen, käpertyä kipparaan ja vaipua horrokseen.Väsyttää, väsyttää ja taas väsyttää. Kellistyn tämän tästä sohvan nurkkaan,
lattialle. Nojatuoliin ja mihin milloinkin. Olen hajamielinen ja hajanainen, en osaa oikein tarttua mihinkään. Aloitan sitä ja tätä, sekä toista oikein valmista ei tule.
Voisin matkata unieni maailmassa, koko talven. Nähdä ihania ja ihmeellisiä asioita. Olla ihan huolia ja kipuja vailla. Velvollisuudet eivät yltäisi sinne, nykimää hihasta ja kitisemään syyllisyyttä korviini. Uisin unieni ystävän saukon kanssa, kirkkaissa puroissa, joissa vesi helisi kristallisina raikkaina helminä.Istuisimme välillä rannan kiville vaihtamaan ajatuksia, meillä olisi varmasti jotain opittavaa toisiltamme.
Unieni maailmassa, jos niin haluaisin olisi aina kesä ja lämmin. Lempeä tuuli kuivattaisi turkkimme ja tukkamme tuota pikaa.Ympärillämme olisi paljon valoa ja linnunlaulua. Puron reunat pursuisivat kukkia, joissa satumaisen kauniit perhoset lepuuttelisivat siipiään ja nauttisivat makoisaa mettä.  
Unieni maailmassa voisin olla myös itse saukko, se olisi kätevämpää, silloin kun tahtoisin ystäväni kanssa pidemmille uinti ja sukellusretkille. Sukeltaisimm notkeasti syvälle, purosta johtavaan onkaloon joka veisi meidät toiseen maailmaan. Kalojen ja veden valtakuntaan. Voisin vaihtaa ajatuksia meren asukkien kanssa, kunhan oppisin puhumaan saukkojen kieltä, veden alla se on varmasti vielä vaikeampaa.

Unieni maailmassa olisi paljon rakkautta, lempeyttä ja hyväksyntää. Sieltä puuttuisi kokonaan ilkeys ja itsekeskeisyys, sekä oman edun tavoittelu. Ihmiset jotka ottaisin unimaailmaan mukaan, oppisivat pian
ettei vahingoittavien lausahdusten tai edes ajatusten viljeleminen onnistu. Ne kaikki vain kuivaisivat rusinoiksi jotka rapisisivat pieniin laatikoihin, joita näkyy runsaasti unimaailman polkujen varrella.
Niistä voi napsia suunsa makeaksi, jos makean nälkä yllätää. Niissä ei enää maistu lainkan ilkeyden tai katkeruuden kitkeryys.

Unimaailmastani puuttuisi täysin myös, brändit, trendit ja tuotteistaminen.Tulosvastuu, vastuualueet ja kiire. Niillä ei ole sinne mitään asiaa. Sieltä puuttuisi myös, pelko, väkivalta ja egoismi.
Saasteet, sodat ja narsismi.
Olen kuitenkin ajatellut, että omalta osaltani rakennan unimaailmani todellisuutta, todellisuuteeni. Pienin teoin ja sanoin, se rakentuu hiljaa, mutta kasvaa ja vahvistuu. Todellisuuteeni otan mielelläni
mukaan pienien hyvien tekojen ihmisiä. Yhdessä maailmastamme tulee kaunis ja hyvä.
 
Unimaailmassani voisin kyllä kysyä karhulta sitä pihkanappi temppua. Se olisi kätevä, kun ylensyönti ja turhan napostelu jää päälle.Voisi nakata napin pemppuun ja olla muutaman kuukauden syömäti,
vaikka ei talviunille vaipuisikaan. Ei taida onnistua, uskon, että karhulta on jo kysytty asiaa, eikä se vastaa. Ainakin se tyyppi on varmasti kysynyt, joka alkoi kehitellä vatsalaukkujen pienennys leikkauksia ja panta kuristuksia. Varmasti myös muutama laihdutusbisnes myyntitykki on yrittänyt 
urkkia tietoja, onnistumatta. Joten jätän karhun pihkanapin rauhaan ja yritän syödä vähemmän ja terveellisemmin.


Toivon kaikille ystävällisyyttä ja rakkautta, sekä lempeitä unimaailmoja!
-Valokki-

13 kommenttia:

  1. Sama tauti täällä.Haluaisin painua johonkin satumetsään, pois pahaa pakoon, sitä on tässä raadollisessa maailmassa liian paljon.Tanssia kei
    juna keveänä,unohtaen "miseliinin" renkaat vyötäisilläni,tavata vain hyväntahtoisia menninkäisiä halaamassa minua ystävällisesti.
    Unelmoiden tähän päivään.Jaksamista!

    VastaaPoista
  2. Sellaista se on välillä! Jaksamisia Sinulle!

    VastaaPoista
  3. pirita,
    Kyllä satujen ja unen maailmaan voisi sukeltaa piiloon ja lepäämään tämän tästä. Jos on uupunut, pahansuopaisuus ja ilkeys pääsevät helpommin nahan alle nakertamaan. Sitten tulee niin paha olo. Lähetän sinulle muutaman ystävällisen unimenninkäisen halausten kera.

    VastaaPoista
  4. Helinä,
    Onneksi olen niin vikkelä ihminen, että pysyn hereillä välillä väkisinkin, vaikka olisin kuinka väsynyt. Mielessä on monta kivaa asiaa jotka odottavat toteuttamista. Lepään aina välillä ja jatkan sitten.

    VastaaPoista
  5. Onneksi on unia. Mistäs muuten tiedettäisiin millaista voisi olla? Kun kerran karhukaan ei kerro mitään :) Onkohan se vähän itsekäs?

    VastaaPoista
  6. Onneksi on unet ;) Kyllä karhu voi olla hieman itsekäs, katselee kaikki unet ja moneen kertaan, tallustelee unien maailmassa, kollaten rusinalaatikoilla. Hyrisee tyytyväisenä lämpimässä, nappi takapuolessa, kun me muut palellaan. HÖ epistä!

    VastaaPoista
  7. kumpa aina näki näin ihania unia, miten ihmeessä sen saukonkin olet kuvaasi onnistunut noin upeasti katsomaan..ollappa karhu niin, sitten olisi niinkuin aina kesä. kun talvet nulluisi vaan ja kesä unia näkisi

    VastaaPoista
  8. oon miekii väsyny, kun viereisiin kirjaimiin osun:))

    VastaaPoista
  9. Talventulo ja pimeys tekee olon vetämättömäksi täälläkin. Pimeys toisaalta antaa vähän niinkuin luvan olla laiskana, käpertyä sohvan nurkkaan ja poltella kauniita kynttilöitä! Nautitaan siitä!

    VastaaPoista
  10. Täälläkin väsyttää ja masentaa ja on karhumainen olotila:)) Voi, kunpa näkisin näin kauniita unia kuin sinäkin, mieli jo piristyi huomattavasti, kun täältä kaikkea kaunista löysin.

    VastaaPoista
  11. aikatherine,
    Olisi kätevää jos voisi illan tullen valita itse kivoja unia katseltavakseen. Syksy on väsyttävää ja uuvuttavaa aikaa, ottaa voimille. Kivaa viikkoa sinulle :)

    VastaaPoista
  12. TulentekijäTuikku,
    Joka syksy se on edessä, voimaton ja hieman alakuloinenkin olo. Vaikka en vallan masennuksen syövereihin ole vaipunut, sitä vastaan tappelen ärjysti. On katala kaveri, vie mielen ja ropan, kaataa koko elämän kopan.

    VastaaPoista
  13. Manteli,
    Olen nyt pakottanut itseäni ulos, vaikka kävely on ajoittain hankalaa. Liikkuminen ja raitis ilma on parasta lääkettä. Tunnelmointi ja pieni hyvän natustelu (vain pieni;) lohduttaa. Kirjoittaminen on kaikkein paras lääke alakulo oloon. Sinäkin osaat kirjoittaa niin kauniita runoja. Lähetän sinulle lämpimän iloajatuksen jossa on mukana valonkipinä.

    VastaaPoista