Tunnelmointia jouluun, hopeaa

Olen ottanut esille laatikoista joulukoristeita.

Se on aina yhtä hauskaa puuhaa. Osan koristeista olen jo asetellut esille,

 ne ehtivät vaihtaa vielä paikkaa monet kerrat ennen joulua. 

Vuosien varrella varastoon on

kertynyt erivärisiä joulupalloja sun muuta sälää.

Pidän kovasti asetelmien suunnittelusta ja niiden valokuvaamisesta.

Tänään asettelin hopeisia palloja ja valkoisia neilikoita.

Hopeisissa palloissa hehkuu  lumenja jään  henki.

Kynttilöiden lämmin hehku häivyttää hieman viileyden tunnetta.

Iloista viikonloppua kaikille !

-Valokki-

Avainkaulanauhat helmistä

Ajattelin yhdistää tämän valokin kiteet blogin ja

koruvakka blogin, koska koruja tulee valmiiksi enää harvemmin.

Jatkossa laitan korunäpertelyni tällee sivulle, ellen tule toisiin aatoksiin.

Tässä kaksi erilaista avainkaulanauhaa, joita olen valmistanut.

Olen punonut niitä pikku hiljaa. Kumikin koruista on niin

pitkä, että sen voi "pukea " pään yli.

Ensimmäinen kirkasvärinen "karkkinen" on tilaustyö

joka tuli lukon korjaukseen takaisin minulle. 

Päätin napata siitä samalla kuvia muistoksi.

Olen käyttänyt koruun akaatteja ja jadehelmiä.

Toinen avainkaulanauha on punottu myös akaateista ja jadehelmistä,

siinä on lisänä myös kirkkaita särölasihelmiä.

-Valokki-

Aamu

Unisena koetan tavoittaa katkennutta unta, mutta turhaan. Lopukin unesta murhaan.

Suu on kuiva nassakka, silmät täynnä yön kuvien jäänteitä ja tuhrua.

Vartalo tahtoisi yhä nukkua se yrittää pysyä vaakatasossa , vaikka

vääntäydyn ähisten sängyn laidalle.

Lopulta pääsen käsien ja jalkojen kanssa jonkinlaiseen yhteis ymmärrykseen.

Ne haraavat kyllä viellä vastaan, natsevat ja heittäytyvät tönköiksi.

Tissuttelen hiljalleen keittiöön. Lattia tuntuu viileältä paljaiden jalkojen alla.

 Ulkona on ollut yöllä pakkasta.

Vedän jalkoihin useaan kertaan väärin pestyt villasukat, jotka ovat filttaantuneet

napakoiksi huopatossuiksi.

Raikas vesi saa silmät heräämään ja kuivan kielen kääntymään suussa.

Katselen ikkunasta ulos. Luonto nukkuu viellä tumman peiton alla. 

Uusi päivä on vasta lupaavana kultaisena nauhana taivaan rannassa.

 Kuura on kulkenut yöllä pihallani. Sen kiteet kiiltävät pensaiden ja puiden oksilla.

 

Sytytän kynttilät keittiön pöydälle. Niiden lempeä valo kulkee seinillä ja

saa huoneen heti tuntumaan lämpimämmältä.

Keitän kupin kahvia ja kaurapuuroa.  Nostelen puuron päälle

muutaman lusikallisen hilloa. Kauniit mansikat ja mustikat ovat

uiskennellet kesästä saakka sokeriliemessä lasipurkeissa.

Niiden maku juhlistaa laimean värisen kaurapuuroni.

Yllättäen löydän puuron ja marjojen sekaan

piiloutuneen kesäisen runon.

Runossa on mansikoita, aurinkoa ja

paljon lämmintä.

Iloista päivää kaikille!

-Valokki-

Unen kehrääjä

Leijun keskellä syvää sineä, olo on niin hyvä, keveä. Jostain kulkee editseni värein loistava kaari leveä.Tiukuja, tiukuja olen uneen liukuja.

Kaarella istuu pieni valkotukkainen hahmo rukki edessään. Hentojen sormien lomitse tanssii utuinen hopeinen nauha. Se on niin kaunis.”Unen kehrääjä” kuiskaa pieni valohahmo olkapäälläni.Voin nähdä nauhan kauniit sävyt kun se kiertyy välkehtiväksi vyyhdiksi. Osa nauhasta muuttuu tummaksi, lähes mustaksi.Unen kehrääjä nappaa nopeasti pienet kiiltävät sakset jotka kilahtavat vain kerran ja tumma osa nauhasta leijailee siniseen tyhjyyteen.”Painajaisia, huolia” Kuiskaa valohahmo.

Unen kehrääjä katsahtaa minuun pienillä lähes mustilla silmillään, joissa pilkahtaa hetken hyväntahtoisuus. Hän ojentaa minulle hopeisen välkehtivän vyyhdin, sanoen.”Ole hyvä, opi lukemaan sitä niin voit tehdä ehkä toisenlaisia valintoja” Tarkastelen vyyhtiä ymmälläni, kun katson nauhaa tarkemmin voin nähdä siinä pieniä valoruutuja, joissa jokaisessa on kuvia.”Ne ovat uusia koottavia unia”, kuulen sanottavan.

 

Suljen silmäni ja kuljetan nauhaa sormieni lomitse. Kuvat siirtyvät kirkkaina mieleeni. Ensin ne ovat epäjärjestyksessä. Kuvien tarina katkeilee välillä ja muuttuu sekavaksi. Lopulta vyyhdin luku alkaa onnistua ja pääsen mukaan uneen. Leijun, leijun, näen pienen keijun…….

Kauniita unia kaikille!

-Vako Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ps. valokuvat ovat hieman rakeisia, ne ovat ihka ensimmäiset revontuli valokuvani ja uudella kuvankäsittelyohjelmalla käsitellyt. 

Hieman hankalaa, mutta niin hauskaa

Olemme tehneet ihan omaksi iloksemme sisarien kanssa

erilaisia videoita.

Joskus onnistuminen on hieman hankalaa, otoksien määrä ja laatu

ovat suuresti vaihtelevia.

Ylettömän hauskaa meillä on kyllä ollut joka kerralla.

Kuten seuraavasta videosta voinee havaita.
Silmälasit unohtuivat päähän, vaikka videossa oli tarkoitus "esiintyä" ilman niitä.
Kamera ei nauhoittanut tai nauhoitti, mutta emme tienneet sitä ym. pientä ongelmaa.
Jos kupletin juoni jää epäselväksi, videossa olisi tarkoitus esiintyä
iloisia maahisia/menninkäisiä, jotka soittavat metsässä kaunista musiikkia.

-Valokki-

Kadonneiden sanojen jäljillä

Olen ollut huolissani, olen pohtinut ja mietttinyt.

Minne ovat joutuneet uudet tarinani?,

mielen täyttävät vain joutavat marinani.

Minne menneet syntymättömät runoni?,

kauniit soljuvat sana jononi.

Sitten muistan sen utuisen illan...

Illan hämärissä kulki stressaantunut nukkumatti

pimeällä kujalla juoksi kirjava katti.

Matkalla oli runoon myös runo ukko.

Siitä alkoi koko soppa. Oli runo ukolla runokoppa,

oli nukkumatti ja sitten se kirjava katti....

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen