Hetkien helmet

Elämää ei voisi, eikä saisi ottaa itsestäänselvyytenä. 

 Arjessa eläessä kosketuspinta omaan itseen ja merkittäviin tapahtumiin

saattaa kuitenkin haalistua.  Elämä ja sen hetket eivät tavoita sinua.

Sattaa käydä niin, että luisuu elämän sivustakatsojaksi osaamatta tarttua hetkien helmiin. 

Kiitävän pienen tovin Tv:n hömppäohjelman ja näkkileivän välissä

seisahdun itseeni. Kristallinkirkkaana näen juuri tämän hetken ainutlaatuisuuden.

Kokonainen elämä on vain häivähdys ikuisuuden virrassa, vuosisatojen välissä.

Vain tämä hetki on olemassa nyt.
 Näen sen värisävyt ja tunnen elämän sykkeen itsessäni.

Kaikki aika on arvokasta, ei voi erottaa laatuaikaa ja vähemmän laadukasta.

Huippuhetkien ja fiilisten tavoittelu ja onnellisuuden odottelu

 hukuttaa haluamisen ja saavutusten hakemiseen, joka eksyttää hetkessä elämistä.  

Mennyt aika, eletyt tovit, vuodet muodostavat janan joka ei tunne aikaa. 

Kaikki eiliset ja vuosikymmenten takaiset tapahtumat

 tuntuvat olleen juuri tässä, aivan hetki sitten. 

Toivon osaavani poimia hetkistä esiin nekin pienet helmet jotka voivat

tuntua merkityksettömiltä juuri ollessaan käsillä. 

Tänään, tänä iltana elän pienessä hetkessä ja keskityn vain siihen.

Olen onnellinen elämästä.
-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen