Syksyn värit

Ulkona pohjoistuuli kolkuttelee nurkkia.

Puiden lehdet loistavat monikirjavissa kirkkaissa väreissä,

tanssien ilman halki vihreälle nurmikolle.

Talvi taitaa pian jo ovella kurkkia.

Tahtoisin säilöä kaiken tuon värin ja kauneuden,

auringonvalon ja ilman kuulauden.

 Maistelisin marraskuun harmaina päivinä värejä.

Tuoksuttelisin syksyisen ilma tuoksuja.

-Valokki-

Värikimara

Unisin silmin astelin lauantai aamulla keittiöön,

tiesin heti, että tästä tulisi hyvä päivä.

Aurinko otti minut lempeästi vastaan.

Nyt äkkiä ulkosalle.

Luonto antoi minulle kirkkaan värikimaran.

Joka jäi raikkaana kuplimaan sisimpääni,

tuoden hyvää oloa ja voimaa. Sanoja ei nyt löydy vain värien virtaa.

Haluan tarjota siitä osan teillekkin.

Olkaa hyvä.

 

Voimaa viikkoonne !

-Valokki-

Lisää kuvia Alfheim valokuvablogissani.

Syksyistä

Syksyn viileät helmat hipovat puiden oksia.
Maisema on värjäytynyt kesän jäähyväis juhlaan.
Pian on luopumisen ja levon aika.

Blogiväsymys ja muukin väsymys nykii takin liepeissä.
Niveleni kipuilevat ja joudun käyttämään kyynärsauvoja ajoittain, päästäkseni eteenpäin.
Alakuloa en suostu kuuntelemaan, se on asettunut oikein valmius asemiin.
Istuu pöydänreunalla, kattilan kannella ja olkapäällä.
Sanon sille, ettei sillä nyt ole tilaa mielessäni, siellä on paljon muuta mukavaa.
Silti se keikkuu kyynärsauvan varressa ja nauraa ilkikurisesti,
kun kömpelöistä käsistäni kimpoaa piirakkavuoka hajoten, tuhansiksi sirpaleiksi.
Otan tyynesti toisen kaapista ja jatkan leipomista.

Aurinko kultasi kauniisti syksyiset puunlatvat mökkirannassa.

Värjäsi  suon heinikkoa ja mättäitä, okralla ja kullalla.

Heitti taivaan pumpuleihin lilaa väriä.

Kurjet menivät, lauloivat kirkkain raikkain äänin.
Niiden siluetit piirtyivat pilviin jotka loistivat sateenkaaren väreissä.
Lähdön katseleminen sai
jälleen kyyneleen kirahtamaan silmäkulmaan. Niin haikeaa ja lopullista.

Illat ovat jo viileitä.
Auringon villi värileikki muuttuu nopeasti taivaalla samettiseksi pimeydeksi.

Syyskuun kuu kulkee alhaalla, suurena keltaisena juustona.

Puolikkaana se näytti kyllä vehnäpullalta. Katselin sen kulkua kauan.

Huuhkajan huhuilu kiiri kirpeässä tyynessä illassa.

Toivon kaikille iloista,  viikkoa!

Onneksi olen ollut välillä vähän paremmassa kunnossa kesällä,
päässyt ihan pohjoiseen ihailemaan luontoa.
Kuusamon lomalta, otettuja kuvia voit katsella Alfheim valokuvablogissani
-Valokki-

Olen onnellinen tästä

Tuuli soittaa tänään uudenlaista sävelmää, outoa, silti niin kaunista. 

Istun raikkaassa syksyisessä aamussa, metsän laidassa,
onnellisena siitä, että saan olla osana tätä.

Tunnen luonnon läheisyyden, näkymättömän läsnäolon.
Kuin olisin ystävien, turvallisten tuttujen keskellä.

Pienet risahdukset, tuulahdukset, hipaisut,
välähdukset silmäkulmassa,

äänet kuin joku kävelisi hiljaa heinillä.

Metsä elää, herää uuteen päivään.
Auringon lämmin viitta kietoutuu olkapäille,

suljen silmäni ja nojaudun vanhaa puuta vasten.
Olemme tässä hetkessä, minä ja luonto,
vain tämä hetki, ihan oma.

-Valokki-

Elojuhla ja läksiäiset

Viikonlopulla vietimme Satakunnassa, "elojuhlaa", sekä samalla vanhimman sisaremme läksiäisiä. 

Hän lähtee jälleen, miehensä kanssa Espanjan lämpöön talveksi.

Nuorin sisaremme, oli taikonut suurehkolle porukalle, kätevästi puimurihalliin ruokailutilan.

Me pohjanmaan sisaret ja mamma ihmettelimme silmät ymmyrkäisenä, kauneutta ja väriloistoa.

Saimme vatsat pullolleen hyvää ruokaa, jota isäntäväki oli väsännyt, 

sekä me muut nyyttäri pusseista kaivelleet.

Iloinen puheensorina täytti hallin, joka on juuri vasta tänä kesänä valmistunut, viimeistelyä vähän vielä kaipaa.

Illalla kynttilöiden valot, olivat tunnelmalliset. Hallissa oli loistava akustiikka, joten kaivoimme kehärummut esiin. Miesväki oli siinä vaiheessa jo kenollaan, katsellen nukkumatin kanssa tähtösiä.

Tänään onkin vatsalihakset kipeät, nauramisesta ja ilakoinnista. 

Valoa ja iloa viikkoonne, paljon naurua ;)

Syksy on sivellyt poskiin punaa

Viikonloppu on ollut hieman vaitonainen. 

Flunssa yrittää takin sisään ihan väkisin, huonoa oloa ja heikotusta, särkyä ja kolotusta.

Silti olen suunnannut kameran kanssa puskiin ja mättäille.

Siellä olo on kyllä helpottanut hieman.

Luonto tarjoaa väriloistoa jo. Marjat kypsyvät, niin puissa, pensaissa kuin mättäilläkin. 

Kyllä ne ovatkin kauniita.

Tummuvien iltojen valoja, niitä sytyttelen runsaasti.

Siippa on sitä mieltä, että vielä joku päivä poltan koko "tivolin",

mitähän se sillä meinaa?

Pääskysillä oli jo toinen poikue kasvanut. Osasivat jo lentää, singahtivat ilmaan tämän räpsyn jälkeen.

Iloista ja mukavaa alkavaa viikkoa, toivottavasti pysytte terveinä.

-Valokki-

Vuodenajat

Kaikki vuodenajat, sisältävät omat kivat asiansa. Niissä on jokaisessa viehätyksensä. Vuodenaikojahan on neljä, mutta minulle viisi, koska joulunaika on ihan omansa. Olen joulufriikki, kaikkien muiden omituisuuksieni lisäksi.

Kevät, on ehkä vuodeanjoista innostavin. Luonnon herääminen, kaikki tuoreus, uusi elämä. Saa ihmisenkin vipeltämään vähän vilkkaammin, saa heräämään horroksesta.

Kesä! oijoi. Silloin on ehkä aikaa, nauttia ja levätä. Kerätä voimia, uusiin ponnistuksiin, retkeillä, valokuvata. Olla ulkosalla, uida, saunoa, veneillä. Istua hellehattu silmillä, rannassa keinussa, tuijottamassa laineiden juoksua kiville.

Syksyn kirpakat värikylläiset päivät, ensi pakkasten kuuraamat maisemat. Raikkaassa ilmassa retkeily, on virkistävää. Muuttolintujen poislähtö, on aina haikeaa. Aika ennen joulua, harmaat pitkät pimeät jaksot, voivat olla josku piinallisia ja väsyttäviä.

Joulu hehkuu lämpöä, värejä, valoa. Läheisyyttä ja iloa, yhdessä oloa. Nautin erityisesti joulunajasta, ..sitten kun kaikki valmistelut on saatu kunnialla päätökseen.

Pidän myös talven kuulaista pakkaspäivistä, sinisestä taivaasta hankea vasten. Kuuralla kuorutetuista puista, tuulesta ja tuiskustakin. Jos saan istua silloin shaaliin kääriytyneenä, takkatulen ääressä.