Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Blogieni yhdistäminen

 Olen jo kauan miettinyt, että on työlästä ylläpitää useaa blogia, joten päädyin yhdistämään kolme blogiani. Kaikki uudet tekstit löytyvät jatkossa osoitteesta

https://pilvillaonkultaisetreunat.blogspot.com/

Tervetuloa sinne kaikki vanhat ja uudet seuraajat

.Asta-

torstai 2. syyskuuta 2021

Hathajooga


Ensi viikolla käynnistyvät jälleen odotetut syksynVaasaopiston kurssit. Valinnanvaraa on jokaiseen makuun aika kivasti. Itse olen aikaisempina vuosina osallistunut esim. hathajooga tunneille. Olen pitänyt tästä joogamuodosta sen lempeyden ja rauhallisuuden vuoksi. 


Tänä vuonna odotan kuitenkin ensimmäistä tuntia pienin kauhunsekaisin tuntein. Fyysinen kuntoni on nollarajan alapuolella, kulunut kesä on ollut haasteellinen, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Siitähän reumasairauteni on riemastunut ja kipittänyt aivan uusiin atmosfääreihin eri niveliin tehden minusta "robottikävelijän". Liikkumiseni on jäykkää ja katkonaista, liikeradat ovat pienentyneet ja ne ovat puutteelliset. 

En aio antaa sen kuitenkaan "lyödä kapuloita rattaisiin", vaan aion osallistua tunneille, vointini sallimissa rajoissa. Venyn niihin asentoihin ja asanoihin, kuin kehoni antaa kullakin kerralla periksi. 


Tämän syksyn ohjaaja on minulle entuudestaan tuntematon, mutta luotan siihen että hän osaa asiansa ja huomioi erilaiset osallistujat.  

Hathajooga on yksi tunnetummista joogamuodoista ja se on ollut lähtökohtana monille myöhemmille joogasuuntauksille. Hathajoogassa liikkeet ovat pehmeitä ja fyysiset asennot (asanat) tehdään hitaammin kuin muissa joogalajeissa. Liikkeisiin yhdistetään hengitysharjoitukset (paranayama). Liikkeiden, meditaation  ja hengitystekniikoiden avulla pyritään löytämäänä kehon ja mielen tasapaino.

Sana hatha on sanskritia, ha tarkoittaa aurinkoa ja tha kuuta. Ajatuksena on löytää sisäinen rauha tasapainottamalla näitä kahta energiaa kehossamme.

Sanotaan, että lempeä hathajooga sopii kaikille ikään tai kuntoon katsomatta ja erinomaisesti niille, joilla on ongelmia selän tai nivelten kanssa.



Hathajoogan harjoittamisella on useita positiivisia vaikutuksia, sekä kehoon, että mieleen. Kun mieli ja keho tasapainottuvat, stressi ja siihen liittyvä väsymys ja muut oireet helpottavat. Elämänilo ja energisyys lisääntyvä. Harjoitukset saavat aikaan hyvänolon tunteen ja psyykkiset voimvarat lisääntyvät.

Kehollisesti hathajooga notkeuttaa ja venyttää lihaksia, sekä nivelsiteitä, jonka seurauksena  nivelet pysvät paremmin joustavina.


Hathajooga myös edistää ruuansulatusta, sekä verenkiertoa ja auttaa oikeanlaisen hengitystekniikan löytymisessä Erilaiset kehon virheasennot, jännitys-ja kiputilat vähenevät. Hyvän harjoituksen seurauksena keho on rentoutunut ja latautunut sekä psyykkisesti, että fyysisesti.


Iloisin ja odottavaisin mielin ensi viikon ensimmäisille tunneille.

-Asta-

 

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Intuitio, kuuletko sen viestit?


Intuitio mitä se oikein on? Miten voi eroittaa intuition pään sisäisestä muusta pulinasta, mielen viesteistä, joiden taustalla rullaa huoli ja pelko. Olen kokenut useaan kertaan, että vasta myöhemmin kun tilanne on ohi, olen huomannut saaneeni intuitiivisen viestin. Usein, jos olen sen ohittanut olen hyvin pian  huomannut, että dääm! ääni pään sisällähän neuvoi minua tekemään toisin.


Intuitio on kuin "ensikäden" tieto, se ei ole tietoisen ajattelun tulosta vaan se on nopea välähdyksenomainen oivallus, sisäinen tieto joka ei ole tunteiden värittämä. Ominaista sille on tietynlainen varmuus ja vahvuus. Viesti voi olla myös kuin ohikiitävä kevyt hipaisu, jolloin sen huomaaminen on vaikeampaa. Kun kiinnittää huomiota viesteihin, ne oppii eroittamaan muusta pään "viestiliikenteestä". 


Nykyään luotan intuitiivisiin viesteihin ja yritän noudattaa niitä, jos en niin tee jostain syystä tulen huomaan myöhemmin miksi minua neuvottiin. Helpommin huomaan viestit, kun olen rauhallisessa mielentilassa, mutta viesti saattaa tulla myös voimakkaana varoituksena kaaoksen keskellä. Usein kun ajan autolla pidempää matkaa, tiedän etukäteen mitä autoja ei kannata lähteä ohittelemaan, koska ne kääntyväät pian.


Olen miettinyt miten itnuitio eroaa, vai onko se vähän sama asia kun puhutaan ennaltatietämisestä, vaistosta, etiäisestä, tai "kuudennesta" aistista?. 

Intuitiota voi opia "ruokkimaan"  ja  harjoittelemaan. Virittäydy intuitiolle otolliseen rauhalliseen olotilaan poistamalla ympäröivät häiriötekijät. Rauhoittava tekeminen, kävely tai luonnossa oleminen avaavat tietä intuitiolle.Yksinolo on monelle avain intuition kuulemiseen. Hermostunut olotila, samoin kuin kaikki voimakkaat tunteet voivat vääristää  intuitiota.


Juuri ennen nukahtamista voi olla helpompi saada kiinni intuitiosta. Kiinnitä huomiota miten ja milloin onnistuit hyvin saamaan esiin intuitiosi viestejä. Opi kokemuksista, mitä on tapahtunut kun olet seurannut viestejä ja mitä taas, ellet ole näin tehnyt.

Aiemmin olen käsitellyt aihetta linkistä löytyvässä postauksessa.

https://valokinkiteet.blogspot.com/2013/10/enkeleita-etiaisia-vai-kuudes-aisti.html 


sunnuntai 22. elokuuta 2021

Täysikuu elokuu Harvest moon

 


Elokuun täydestäkuusta käytetään nimityksiä, vihreän maissinkuu, sammen kuu, viljakuu, punainen kuu

Viljat kypsyvät runsaana pelloilla, täyteläiset tähkät huojuvat korsissa ja ovat valmiina sadonkorjuuseen.


Puutarhassa omenoiden posket ovat saaneet punaista väriä pintaansa, ne ovat kasvaneet pyöreiksi ja mehukkaiksi. On sadonkorjuukauden alku ja aika valmistautua talveen, päivät viilenevät ja lyhenevät, pimeys ja hiljaisuus hakevat tilaa. Elokuun täysikuu on tasapainon aikaa. Osa sadosta on jo korjattu, mutta loput sadosta odottavat vielä korjaajaa. Kuun kasvaessa juhlimme tähän mennessä tekemäämme työtä. Katsomme toivoa täynnä tulevaisuuteen.


Kuun noustessa täytenä siniselle taivaalle vapautamme kaikki pelkomme epäonnistumisista. Otamme askeleita menestykseen elämässämme ja luotamme siihen, että maailmankaikkeus tulee meitä vastaan.

Positiivisia affirmaatioita täydelläkuulla:

Vapautan kaiken sen, mikä ei enää palvele minua

Avaudun vastaanottaakseni hyvää

Luovutan pois kaikki pelot ja epäilyt

Vapautan kaikki alemmat värähtelytaajuudet

Annan elämän kulkea vapaasti lävitseni

Kaikki esteet polullani poistuvat vaivattomasti

Vapautan pois myös kivut ja kärsimykset

Olen avoin vastaanottamaan minulle tulevia valtavia mahdollisuuksia

Vapautan kaikki uskomukset, suhteet ja ihmiset, jotka eivät palvele minua

Päästän irti kaiken, joka ei ole tarkoituksenmukaista

Aktivoin ilo virran, joka kulkee lävitseni puhdistaen ja voimistaen minut.


Täydenkuun aikaan kaikki voimistuu ja saa enemmän energiaa. Kiinnitä huomiota tunteisiisi ja sisäiseen maailmaan. Tunnista tunteitasi uudelleen, niihin tutustuminen on voimaannuttavaa, hyväksy ne kaikki ja anna niille tilaa. Kysy itseltäsi, mistä he tulevat ja miksi?

Kirjoita ajatuksesi paperille. Tunteiden kirjoittaminen auttaa kehoa vapauttamaan virheellisiä ja voimia vieviä ajatuksia ja tunteita.

Sano EI! häiriötekijöille, laita puhelin pois, sammuta nerflix ja käytä aikaa kuunnellaksesi aktiivisesti ääntäsi sisälläsi. Hengitä ja rentoudu, kuuntele kehoasi ja sen viestejä. Ole itsellesi hyvä ja kerro rakkaudellisia asioita. Aina kun katsot peiliin, sano jotain postitiivista itsellesi.


Hyväksy kaikki tunteesi, kun vastustat tunteitasi, luot esteen fyysisen ja henkisen kehosi välille. Kun hyväksyt tunteesi, yhdistyt enemmän itseesi ja sisäiseen olemukseesi.

Joskus aiemmin kirjoitin täydenkuun magiasta postauksen, voit lukea senlinkistä

https://valokinkiteet.blogspot.com/2014/05/full-moon-magic.html 

Voimallista ja eheyttävää täydenkuun aikaa!

-Asta- 

lauantai 21. elokuuta 2021

Molpe, Bergö päiväretki sateisena päivänä

Toissapäivänä päätimme ihan extempore lähteä sisareni kanssa tutustumaan Molpeen ja Bergön saareen. Eväitä ja vaatteita, sekä valokuvauskalustoa auto täyteen ja ei kun matkaan. Päiväksi oli luvattu hieman epävakaista, mutta emme antaneet sen haitata. Ajattelimme retkeä lähinnä etukäteis tutustumis reissuna. Valokuvausretket ovat jääneet viimeaikoina hieman vähiin, kuitenkin ne ovat aina voimaa antavia ja piristäviä retkiä arjessa. Uudet kohteet ovat aina tervetulleita, koska heposti tulee lädettyä niihin vanhoihin tuttuihin hyviin retki-ja valokuvauskohteisiin.


Matkaa tähän kohteeseen ei kuitenkaan ollut kuin runsaat 60 km, joten ei kun kaasujalkaa suoraksi vaan. Pääsimme matkaan vasta puolenpäivän jälkeen, Molpessa olimme joskus klo 13 maissa. 


Pysähdyimme menomatkalla Moikipään uimarannan ja venesataman tuntumaan. Aurinko paisteli vielä kauniisti, vaikka pilvimuodostelmia oli jo kerääntyntyt taivaalle. Rakastan näitä merenrannan venesatamia, joissa veneet keinuvat aallokossa ja aurinko leikkii riveissä nököttävien punaisten vajojen seinustoilla.


Lautalla huristettiin nopeasti ylitse. 


Saaressa aloimme tutkia, minkälaisia valokuvauskohteita löytyisi. Ajoimme ensin Perisgrundiin ja kuvasimme siellä jonkin aikaa rantamaisemia. Rannalle johti ihan pieni asaltoitu tie joka oli kiemuralla kuin serpentiini.



Kauan emme fiilistelleet, vaan nappailimme melko nopeasti muutamia kuvia ja jatkoimme matkaa. Taivaalla pilvet olivat uhkaavasti tummuneet.



Suuntasimme Hästgrundiin, siellä oli hieno uimaranta, minigolfrata ja caravan alue. Kuvasimme venesatamassa kun taivaan pilvet räväyttivät lastin meidän päälle, vettä alkoi tulla oikein kunnolla. 



Katselimme paikkaa jossa voisimme keittää kahvit ja syödä eväät. Päätimme mennä golfkentän laidalla olevaa grillikatokseen tuulen ja sateensuojaan. Siellä kahvin keitto ja eväiden syönti onnistuikin mukavasti, sateen ropistessa katolle. 


Taivas oli vetänyt tumman peiton ylleen ja maisema muuttui harmahtavaksi. 

Jatkoimme kuitenkin saaren tutkimista Bergön kalasataman suuntaan, että seuraavalla kerralla tiedämme mihin suunnistaa kameroiden kanssa. 

Ajoreitin varrella oli maisemia, joissa tien kummallakin puolella oli kaunista merimaisemaa. Seuraavaan kertaan jäi kuvattavaksi paljon  maisemia ja ihana Bergö Hemsbygmuseum alue, jossa vanhoja punaisia rakennuksia ja varmasti paljon kaunista katseltavaa. 


Palasimme lossilla saaresta ja jäimme vielä hetkeksi kuvailemaan lähimaastoon, kun sade näytti taukoavan.


Joutsenpariskunta ja viisi poikasta uivat rantavesistössä. Ne eivät olleet kovin arkoja. Poikaset olisivat olleet lähinnä uteliaita, mutta vanhemmat antoivat varoitusääniä.


Tapasimme myös yksinäisen joutsenen poikasen, jonka kohtalo jäi mietityttämään, miksi se oli yksin? Sisareni oli myöhemmin yhteydessä villieläinhoitolaan, jossa kerrottiin, että poikanen todennäköisesti pärjää kyllä, eikä ihmisten sovi mennä sitä liian lähelle.

Alkoi jo hämärtää kun suuntasimme kotiinpäin. Pientä sydämentykytystä aiheutti alkumatkasta hirvi joka hyppäsi pusikosta auton eteen. Onneksi vauhtia ei ollut paljon, joten selvisimme ainoastaan säikähdyksellä.

Lisää kuvia voit katsella valokuvablogin puolelta.

https://valokinvalokuvat.blogspot.com/2021/08/molpe-bergo-paivaretki.html 

-Asta-


perjantai 20. elokuuta 2021

Vaikeaa vihanhallintaa (Sorsajahti)

Olen julkaissut tämän tarinan aiemmin jo 9 vuotta sitten, mutta se on tänäkin vuonna 20.8 Sorsastuskauden alkaessa hyvin ajankohtainen.
 
Aamun aurinko lymyilee vielä pilvien takaa värjäten maiseman vaaleanpunaisen, sinisen ja lilan hohtoiseksi. Pilvien reunat se koristelee kullan sävyin. Ilma on kirpakka ensimmäsiten yöpakkasten jälkeen. Järven peilipinta on rikkumattoman tyyni. Hento lumi ja kuurakerros kuorruttavat maiseman upeaksi. Kaksi naista kyykii rantakivikossa kameroiden kanssa onnesta väärällään. 
 
Lämpimistä makuupusseista on putkahdettu ylös ja
mökistä ulos ilman aamupalaa heti kun silmät aukesivat. Kaikki tämä ihanuus on saatava edes osittain ikuistettua kameran linssin kautta. Välillä seisahdutaan ollaan hiljaa ja vain ihaillaan vaihtuvaa värien ja valojen leikkiä maisemassa. 
Hiljaisuus saa, rauhan ja onnellisuuden hiipimään mieliin.Uljaiden joutsenien ryhmä liitää järven peilin yllä. Muutama sorsaparvikin  räpyttää ohitse viileässä ilmassa.


Äkkiä kaiken seesteisyyden rikkoo moottoriveneen äänekäs pärinä.Vene syöksyy vauhdilla esiin viiltäen järven pinnan halki ja säröille. Samalla kajahtavat laukaukset, toinen toisensa jälkeen. Mitä per....? pääsee kuvaajien huulilta. Haulikot aikoinaan kameroihin vaihtaneet kuvaaja sisarukset ovat metsästyskortin haltijoita. He ymmärtävät heti, että  pikakiitäjällä suheltavat rambot syyllistyvät metsästysrikokseen apmuessaan räpytteleviä
sorsia liikkuvasta moottoriveneestä. Se on ehdottomasti kiellettyä ja lisäksi erittäin vaarallista.

Nyrkkiä puidaan puolin ja toisin.
Huudetaankin siinä vähän hyvää tarkoittavia neuvoja suurin kirjaimin.Tuloksetta, naisten on todettava etteivät voi asialle mitään. Hetken mietitään virkavallalle ilmoittamista, josta kuitenkin luovutaan, koska pelätään mökin joutuvan mahdollisesti kostoiskun kohteeksi myöhemmin. Raivoissaan jupisten päätetään painua mökkiin aamupalalle, jos olo ja mieli siitä edes vähän paranisi. 

Seuraavana päivänä kuvausreissu suuntautuu järven toiselle puolelle, josko sielä olisi kivoja jäämuodostelmia ja maisemia kuvattavaksi. Ehkäpä kaunis auringonlasku. Sisarukset löytävät jälleen ihania yksityiskohtia joista nappaillaan otoksia. Sisarukset löytävät myös veneen joka on vedetty lumessa rannalle. Veneen pohjalla pyörivät tyhjät haulikon panokset. Veneen pohja ja lumi rannalla ovat värjäytyneet verenpunaiseksi.


Suuttumus syöskyy jälleen mieliin ja kirosanat kirpoaa kieliin.Viattomien pikku uhrien veren näkeminen saa naiset raivoihinsa. 
"Vene ei ole missään kiinni, nyt kyllä kieritetään se veteen!"ehdottaa ensimmäinen sisarista, joka jo hyppii tasakäppää ja nykii veneen laitaa. 
-"Ei me niin voida tehdä" sanoo toinen rauhoittelevasti, vaikka häntäkin kovasti juttu kiehuttaa.
-"No, heitetään edes airot veteen!" sanoo ensimmäinen hamuillen jo airoja.
"Ei me voida sitäkään tehdä, on liian valoisaa" rauhoittelee toinen jälleen.
-"No helkkari, paskotaan edes penkille jos ei  muuta, harmi että kävin juuri vessassa,
sinä et ole vielä käyny" ensimmäinen vaahtoaa.
-"Joo, mun tuurilla justiinsa kun olisin kyykkimässä luiskahtaisin varmaan kumolleni
ja liukuisin pitkin veneen pohjaa, koko "juttu" olis persiistä pipoon asti. Joten eiköhän luovuta siitäkin suunnitelmasta" pohtii toinen. Naurun remakka seuraa keskustelua ja saa suuttumuksen haihtumaan mielistä. Yhdessä tuumin pohtien sisaret tulevat tulokseen, että rambot oppivat ehkä läksynsä tavalla tai toisella, ilman heidän attentaatiaan.
Paikalta poistuttaessa vilkaistaan vielä rumasti venettä. Joskus vihanhallinta on vaikeaa, mutta se kannattaa aina.
 -Asta-



maanantai 16. elokuuta 2021

Meditointi portti sisäiseen rauhaan


Tänä aamuna istuin terassilla aikomuksena meditoida. Portti sisäiseen rauhaan, on välillä lukossa tai tie portille on pahasti tukossa ajatusmelun keskellä. Olen aikaisemmin hiljentynyt ja meditoinut vaihtelevalla menestyksellä. Välillä olen saavuttanut rauhallisen ja tyynen olotilan, jossa viipyminen ei ole tuntunut vaikealta. Päinvastoin leijuva rauha on tuntunut niin hyvältä, ettei olisi halunnut lopettaa. Tässäkin asiassa pitkäjänteisyys palkitaan ja jo viikon päivittäisen harjoittelun jälkeen puliseva mieli on taustalla hieman rauhoittunut.


Suljen silmäni ja keskityn hengityksen rauhalliseen kulkuun, siihen kuinka ilma kulkee sisään ja ulos, sisään ja ulos. Esiin pyrkivä ajatus vaatii kuitenkin huomiota, tiedostan sen, hetken se yrittää yliotetta, mutta en kiinnity siihen, vaan annan sen mennä. Se saa liukua eteenpäin. Hengitän sisään ja ulos... sisään..äääk asento on huono ja niskassa tuntuu jännitystä ajattelen.. Asennon korjaus ja keskittyminen jälleen hengitykseen. Useat korjausliikkeet eri kehon asennoissa ja mielessä vaanivien ajatuskoukkujen ohitusten jälkeen putoan jonnekin pehmoiseen, olo kevenee hiljalleen.



Kuulen ympäröivän luonnon selkeämmin, puiden lehtien kahinan heikossa ilmanvirrassa, linnun siipisulkien suhinan sen lentäessä ohi. Tuuli käy poskillani ja tutkii kasvojani, käy hiuksissani ja siirtyy sitten pitkästyneenä helisyttämään läheistä tuulikelloa.

Kuukausien huolitila on asettunut lihaksiini ja vatsanpohjaani. Se on saanut pääni ampiaispesäksi, josta sinkoilee irrallisia ajatuksia, haahuilen ja unohtelen asioita. Nyt  kaikki tuntuu siirtyvän kauemmaksi ja tunnen syvää rauhaa ja kiitollisuutta kaikesta hyvästä mitä näidenkin päivien keskelle on sopinut. Aivan kuin harteille laskettaisiin Arkkienkeli Mikaelin suojeleva ja parantava viitta. Asiat asettuvat nätisti paikoilleen ja tunnen, että minä ja rakkaani olemme turvassa. 


Elämä voi kuljettaa meitä välillä hurjalla "kärrykyydillä" jossa tulemme satutetuiksi, matkalla opimme kuitenkin jotain arvokasta. Opimme luottamaan omiin voimiimme, sisäiseen ääneen ja tyyneyteen. 

Meditointi on oivallinen tapa katkaista ajatusten kehä, joka pyrkii kasvamaan ja sotkeutumaan itseensä. Mieli ja keho rentoutuvat ja ikuinen "puliseva höpöttäjä" pään sisällä rauhoittuu. Itsellä pään sisällä tuntuu olevan useampi höpöttäjä, siellä on tarinankertoja, "huolirulla Ulla", kriittinen tuomitsija, iloinen onnistuja, asioiden etukäteen järjestäjä, vihainen taistelija ja usea muu. Ei siis ihme, että joskus tunnen uupumusta pääni sisäisestä sekamelskasta.

Silloin kun mieli tuntuu oikein levottomalta, eikä meditointi lähde onnistuakseen käytän rauhallista musiikkia, lausun mielessä positiivista rauhoittavaa mantraa tai käytän apuna ohjattua meditaatio nauhoitetta. 


Vaihtelu ja erilaisten menetelmien käyttö voi olla myös hyvä keino pitää kiinni harjoittelusta. Toisille taas sopii säännöllinen rutiiniluontoinen tapa meditoida, myös erillinen meditointiin tarkoitettu tila /huone tai huoneen nurkkaus kauniisti koristeltuna, voi auttaa pääsemään helpommin rauhalliseen olotilaan.

Meditoinnin jälkeen voin jatkaa levollisena ja tyynenä alkanutta päivää.

Tyyneyttä ja rauhaa mieliinne :)

-Asta-

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Anteeksianto osa 4 Anteeksianto itselle


Itselleen anteeksi antaminen voi olla yhtä vaikeaa kuin toiselle anteeksi antaminen. Se voi olla jopa  paljon vaikeampaakin. Olemme usein hyvin tuomitsevia ja ankaria itsellemme. Voi olla myös vaikea tunnistaa omia vihantunteita itseään kohtaan, mistä ne tulevat, mikä ne aiheuttaa.


Mielessä voi velloa määrittelemätön pahaolo ja jatkuva tunne että on epäonnistunut, tuntuu että elämä on sarja vääriä päätöksiä ja tekoja. Tunne voi kalvaa sisintä tiedostamatta. Voimme myös olla ihan tietoisesti koko ajan itsellemme vihaisia, arvostella, mitätöidä, soimata ja ruoskia jatkuvasti. Tyytymättömyys itseen voi johtua monista eri asioista.


Tulisi osata olla itselle armollinen, sillä vääriä päätöksiä ei ole olemassa, on vain erilaisia valintoja. Epäonnistumisia ei ole, on vain erilaisia tuloksia, kuin odotimme. Tarkastelemalla neutraalisti asioita jotka ovat menneet omasta mielestä päin honkia, voi löytää niistä ehkä jonkinlaisen myönteisen lopputuloksen. Aina se ei ole ihan heti selvää, mutta myöhemmin  ehkä havaittavissa.

Itselleen voi olla hyvin vihainen myös siitä, että on antanut toisen ihmisen kohdella itseään huonosti, ehkä kärsinyt useita vuosia henkistä alistamista mitätöintiä, ohi elämistä tai ruumiillista väkivaltaa. Alistunut työpaikkakiusaamiseen jne. Jossain sisimmässä voi kuulua pieni vihainen ääni "Miksi et tehnyt mitään, miksi annoit tämän tapahtua? Miksi sallit kaikki nämä julmuudet?

Silloin kun olemme aihauttaneet toiselle pahaa mieltä ja loukanneet, tunnemme luonnollisesti syyllisyyttä. Sen lisäksi, että pyydämme loukatulta anteeksi, meidän pitää antaa myös itsellemme anteeksi. Näin voimme toipua tilanteen aiheuttamista syyllisyyden tunteista.


Jos osaisimme ajatella niin, että kaikissa teoissa, sanoissa, valinnoissa ja elämäntilanteisa joita ehkä kadumme olemme kuitenkin tehneet parhaamme sillä ymmärryksellä ja niillä voimavaroilla ja resursseilla jotka olemme osanneet ottaa juuri silloin käyttöön. Hyväksyntä ja armollisuus ovat tärkeitä, jotta voi antaa itselleen anteeksi ja jatkaa eheämpänä elämää eteenpäin. 

Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme :)

-Asta-
 


perjantai 13. elokuuta 2021

Anteeksianto osa 3 Miten voisimme helpottaa anteeksi antamista?


Olen ajatellut aina, että lepyn helposti ja annan myös anteeksi helposti. Kuitenkin olen huomannut, että joitain asioita en ole antanutkaan anteeksi, vaikka olen niin itselleni uskotellut. Olen saattanut sanoa loukkaajalle, että hän on saanut anteeksi, mutta.. asia kaihertaa kuitenkin mielessä välillä ja saa ikäviä katkeruuden ja kaunan tunteita pintaan. Olen luultavasti vain painanut asian taka-alalle, jonne se on jäänyt kummittelemaan. 

Tänään pohdin, mitä keinoja voisimme käyttää, jotta anteeksi antaminen olisi meille helpompaa?.Alla joitain asioita, jotka olen kokenut itselle hyviksi, mukana on myös muiden viistaita ajatuksia.

Alussa kannattaa käydä läpi tunteet mitä tapahtumaan liittyy. Usein tilanne aiheuttaa surua, vihaa, pettymystä, häpeää ja tunnetta, että on tullut nöyryytetyksi. Puhuminen auttaa aina, puhua voi läheisille tai luotetulle ihmiselle. Asiaa voi käydä läpi myös loukanneen henkilön kanssa, jos se on mahdollista, ilman, että tulee lisää negatiivista tunnetaakkaa. Älä yritä antaa anteeksi, ennenkuin olet käsitellyt asian itsesi kanssa.


Meitä loukanneen asemaan asettuminen voi ehkä helpottaa asian käsittelya ja voimme yrittää ymmärtää hänen motiivejaan. Ihminen on erehtyväinen, kaikki toimivat joskus väärin. Aina ei kuitenkaan ole helppo ymmärtää toisen motiiveja ja voi kokea loukkaukset suoranaiseksi ilkeydeksi ja pahansuopaisuudeksi. Alussa ei ehkä edes voi ymmärtää toista, se voi tuntua silloin liian vaikealta asialta.

Taustalla on hyvin usein ymmärtämättömyyttä, voimattomuutta, kateutta ja muita alhaisia tunteita, kuten myös ajattelemattomuutta ja väärinymmärryksiä. Loukkaajalla on aina joku tarve jota hän yrittää täyttää satuttamalla. Oma paha olo, riitämttömyyden tunteet jne.


Anteeksianto prosessiin kannattaa sitoutua, että se voi onnistua. Aika ajoin pintaan tulevat vihan ja katkeruuden tunteet ovat luonnollisia, mutta niitä ei kannata jäädä jauhamaan, vaan suunnata ajatukset johonkin muuhun. On myös olemassa asioita, joita ei voin kertakaikkiaan antaa anteeksi. Sekin on hyvä tiedostaa, mutta ei antaa sen hallita tunteita ja elämää.


Helpottavana voi kokea myös mielikuva harjoitukset. Kirjoita ajatukset tunteista, irtipäästöstä ja anteeksi annosta paperille. Paperin voi säilyttää ja lukea uudelleen tarpeen tullen, tai sen voi polttaa ja ajatella samalla, kuinka asia palaa tulessa pois. Tämän voi tehdä useaan kertaan. Samoin asian voi sanoittaa itselle, sanoa ääneen "Minä annan tämän asian anteeksi sinulle X sillä ei ole enää valtaa minuun" jolloin sen voima pienenee. Tämänkin voi tehdä useaan kertaan.

On hyvä tiedostaa:

että anteeksi ei tarvitse antaa velvollisuuden tunteesta

eikä siksi, että niin kuuluu tehdä

ei siksi, että toisella olisi parempi olo

Anteeksi annetaan lähinnä meidän oman itsemme ja hyvinvointimme vuoksi.

 

-Asta-

 

torstai 12. elokuuta 2021

Anteeksianto osa 2 Anteeksi pyytäminen

Anteeksi pyytäminen voi olla joskus vaikeaa, toisilta ihmisiltä se ei meinaa onnistua sitten millään. Silloinhan pitää kohdata omat kiusalliset tunteet, kun joutuu myöntää tehneensä väärin. Voi tuntua helpommalta vain jotenkin luistaa asiasta, siirtää se maton alle ja unohtaa. Vähätellä asiaa ja yrittää toimia kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

 

Helpommin anteeksipyynöstä selviää ihminen, joka osaa vilpittömästi olla pahoillaan, asettua toisen asemaan ja ymmätää miltä toisesta tuntuu, hän haluaa kuunnella toista aidosti. Anteeksi pyytäminen vaatii myös kykyä nöyrtyä, sekä empatiakykyä ja tervettä itsetuntoa. Jos ne puuttuvat anteeksipyytäminen on vaikeaa.


Pelkkä nopeasti ja keveästi heitetty"Sori" tai "Olen pahoillani" ei riitä? Ne eivät ole anteeksi pyytämistä.

Anteeksipyytämistä ei kannata lykätä kovin pitkään, mutta anteeksi saamista pitää varautua odottamaan, koska se ei tapahdu ehkä ihan hetkessä, varsinkin jos moka on iso. Anteeksi antaminen voi viedä aikaa ja toisinaan voi joutua pyytämään anteeksi useampaan kertaan. Jotta loukattu voi antaa anteeksi, hänen on tunnettava olevansa turvassa ja että voi luottaa taas toiseen ihmiseen.


Anteeksi pyytäminen on selkeiden sanojen lisäksi myös toisen kuuntelemista, aitoa katumista, eleitä ja tekoja. Halua korjata syntynyt tilanne. 

Jos ja mutta..?Vielä anteeksipyyntö vaiheessakin voimme sortua selittelyyn ja jotenkin saada asia kääntymään toisen aiheuttamaksi. "Anteeksi, että sanoin, mutta kun sinä... " Anteeksi että toimin niin, en olisi tehnyt niin, jos sinä et... (eli sinä sait minut toimimaan niin.)Älä yritä vierittää syytä toisen niskoille. Selittely, vähättely eivät kuulu anteeksipyyntöön.


Niin karuta kuin se kuullostaa, me olemme kaikki vastuussa omista sanoistamme ja teoistamme. Emme voi käyttäytyä huonosti ja sitten vain vierittää sitä muiden aiheuttamaksi.
Silloin kun tiedämme toimineemme väärin toista ihmistä kohtaan, on katsottava rehellisesti sisimpäänsä ja otettava vastuu teoistaan. Emme voi alkaa syyttelemään, muita tyyliin "kun sinä olit sellainen, niin minä toimin näin" Näin yritetään etsiä oikeutusta omille teoille.

Kun haluaa nähdä ja myöntää omat virheensä, on helppo pyytää anteeksi. Ikävä kyllä on olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan osaa nähdä omaa osuuttaan ikävissä asioissa, vaan ne ovat aina jonkun toisen syytä. Tällaiset ihmiset osaavat helposti kääntää asian aivan päälaelleen taitavalla manipuloinnilla. Saattaa käydä niin, että henkilö jota on loukattu pyytää lopulta anteeksi ja loukkaaja voi todeta jälleen, ettei vika ollut hänessä alkujaankaan.

Jos  osaamme vilpittömästi ja aidosti pyytää anteeksi, se selventää omia ajatuksia ja tunteita, sekä elämän arvoja, anteeksipyyntöön liittyvien tunteiden tunnistamisen kautta. Armollisuus itseä ja muita kohtaan edesauttaa tasapainoisempaa henkistä kasvua.

Laitan vielä alle muutaman hyvän linkin aiheesta 

https://www.parisuhdejaperhe.fi/anteeksiantamisen-vaikeudesta/

https://www.parisuhdejaperhe.fi/anteeksi-on-joskus-vaikea-sana/

-Asta-