1700-luvun markkinahumu on onnellisesti ohitse.
Pääsimme markkinatunnelmaan mukavasti, rummun
päristyksin ja tykin jysäysten säestyksellä.
Sepän vasaran kilinä ja ahkion kohina kuullostivat myös kivalta,
eikä selän takaa kuuluva viikatteenteroitus kirskuntakaan ollut epämiellyttävää.
Lauantain sadekuuro joka leijui vain ja juuri markkinapaikan yllä karkoitti vierailijoita pois tapahtumasta hetkellisesti. Tupaten täynnä ollut markkinakatu tyhjeni lähes täysin.
Jalkoja särkee nyt x 10 tavallista enemmän, olo on ihan rättiväsynyt, mutta onnellinen.
Kiireen ja touhun määrästä kertonee se etten ehtinyt valokuvata lainkaan tapahtumaa.
Huomasimme jo paljon asioita jotka teemme jatkossa aivan toisin.
Iloksemme ihmiset olivat kiinnostuneita kaikista myytävinä olleista tuotteistamme.
Korut ja unisiepparit olivat suosituimpia. Iloinen asia oli myös
että taulumme ilahduttivat ja ihastuttivat. Uuteen kotiin pääsi niitäkin muutamia.
Ensi vuodeksi on jo suunnitteilla uusia kivoja juttuja valtava määrä.
Rahan ropina ei kuitenkaan ollut sitä kaikkein tärkeintä jota tapahtumasta haimme.
Näimme iloisia kasvoja, mukavia ihmisiä. Tapasimme kiinnostavia persoonia.
Näimme myös mieleen painuvia asusteita ja ihania itse tehtyjä tuotteita.
Iloksemme saimme nähdä myös Runotalon Sarin ihan livenä.
Harmillista vain että meillä kaikilla oli niin kiire omissa kojuissamme,
ettemme ehtineet juuri juttelemaan. Terveisiä Sarille :)
Kokosin yllä olevaan kollaasiin ainoat nappaamani kuvat.
Kivaa viikkoa kaikille!
-Valokki-
