Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




Näytetään tekstit, joissa on tunniste reuma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste reuma. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. syyskuuta 2021

Hathajooga


Ensi viikolla käynnistyvät jälleen odotetut syksynVaasaopiston kurssit. Valinnanvaraa on jokaiseen makuun aika kivasti. Itse olen aikaisempina vuosina osallistunut esim. hathajooga tunneille. Olen pitänyt tästä joogamuodosta sen lempeyden ja rauhallisuuden vuoksi. 


Tänä vuonna odotan kuitenkin ensimmäistä tuntia pienin kauhunsekaisin tuntein. Fyysinen kuntoni on nollarajan alapuolella, kulunut kesä on ollut haasteellinen, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Siitähän reumasairauteni on riemastunut ja kipittänyt aivan uusiin atmosfääreihin eri niveliin tehden minusta "robottikävelijän". Liikkumiseni on jäykkää ja katkonaista, liikeradat ovat pienentyneet ja ne ovat puutteelliset. 

En aio antaa sen kuitenkaan "lyödä kapuloita rattaisiin", vaan aion osallistua tunneille, vointini sallimissa rajoissa. Venyn niihin asentoihin ja asanoihin, kuin kehoni antaa kullakin kerralla periksi. 


Tämän syksyn ohjaaja on minulle entuudestaan tuntematon, mutta luotan siihen että hän osaa asiansa ja huomioi erilaiset osallistujat.  

Hathajooga on yksi tunnetummista joogamuodoista ja se on ollut lähtökohtana monille myöhemmille joogasuuntauksille. Hathajoogassa liikkeet ovat pehmeitä ja fyysiset asennot (asanat) tehdään hitaammin kuin muissa joogalajeissa. Liikkeisiin yhdistetään hengitysharjoitukset (paranayama). Liikkeiden, meditaation  ja hengitystekniikoiden avulla pyritään löytämäänä kehon ja mielen tasapaino.

Sana hatha on sanskritia, ha tarkoittaa aurinkoa ja tha kuuta. Ajatuksena on löytää sisäinen rauha tasapainottamalla näitä kahta energiaa kehossamme.

Sanotaan, että lempeä hathajooga sopii kaikille ikään tai kuntoon katsomatta ja erinomaisesti niille, joilla on ongelmia selän tai nivelten kanssa.



Hathajoogan harjoittamisella on useita positiivisia vaikutuksia, sekä kehoon, että mieleen. Kun mieli ja keho tasapainottuvat, stressi ja siihen liittyvä väsymys ja muut oireet helpottavat. Elämänilo ja energisyys lisääntyvä. Harjoitukset saavat aikaan hyvänolon tunteen ja psyykkiset voimvarat lisääntyvät.

Kehollisesti hathajooga notkeuttaa ja venyttää lihaksia, sekä nivelsiteitä, jonka seurauksena  nivelet pysvät paremmin joustavina.


Hathajooga myös edistää ruuansulatusta, sekä verenkiertoa ja auttaa oikeanlaisen hengitystekniikan löytymisessä Erilaiset kehon virheasennot, jännitys-ja kiputilat vähenevät. Hyvän harjoituksen seurauksena keho on rentoutunut ja latautunut sekä psyykkisesti, että fyysisesti.


Iloisin ja odottavaisin mielin ensi viikon ensimmäisille tunneille.

-Asta-

 

perjantai 30. heinäkuuta 2021

Aamu ja pätkäpaasto


Tänä aamuna heräsin jälleen tuttuihin kyyhkysten ääniin. Ne rupattelevat toisilleen pihapuissa. Olen usein ajtellut, että kuinka ihmeellistä on, että nuo linnut lentävät tänne tuhansia kilometrejä joka kevät ja aina juuri noihin minun pihapuihini. Sama pariskunta on asustellut kesäisin isoissa kuusissa jo usean vuoden ajan. 


Ulkona sataa vettä joka rapisee ikkunalaudalle, talo on muuten hiljainen. Ilma joka tuulahtelee avoimesta ikkunasta on raikas. Helteet ovt onneksi nyt takana päin, vaikka rakastan lämpöä ja aurinkoa, niin helle uuvuttaa. Rakastan myös levollisia aamuja, kun ei ole kiire minnekkään, vaan saan herätä hiljalleen ja nousta rauhassa. Tänään ikuinen ystäväni reuma yrittää muistutella jälleen itsestään, mutta en suostu huomioimaan sitä, pysyköön taka-alalla.



Kahvi tuoksuu tänä aamunakin syntisen hyvältä. Nautin sitä kupin, maidon kanssa. Olen aloittanut jälleen pätkäpaasto kokeilun, joten syön varsinaisen aterian vasta noin puolenpäivän aikaan. Aiemmin ajattelin, että en sellaiseen pysty, vaan olen jo niin nälissäni, että silmät sumenee. 


Kaikki on ollut yllättävän helppoa. Syön paljon kasviksia ja hedelmiä, mutta myös paljon kanaa, hirvenlihaa, kalaa, kananmunia ja naudanlihaa. Possunlihaa en voi käyttää, kun se pahentaa niveloireitani. Rasvaa voi käyttää aika vapaasti, käytän sitä kohtuudella. Ainoastaan hiilihydraatteja sisältäviä ruokia vältän ja rajoitan. Pidän aterioiden välillä reilut välit ja yritän välttää napostelua väliajoilla, koska ne herättävät näläntunteen. Viimeisen aterian syön klo noin 20-21. 

Ihanaa on ollut, kun saa syödä ihan kuinka paljon vain, kun katsoo mitä ja milloin.

Iloa tähän päivään kaikille!

-Asta-

perjantai 18. lokakuuta 2013

Pelon iso musta vaate


PELKO
Älä murehdi!
Mitä sinä pelkäät?!
Ihan turhaan pelkäät!
Oletko hassu kun kaikkea kanssa pelkäät?!


Jokainen meistä pelkää elämänsä aikana mitä ihmeellisimpiä asioista.
Olen pelännyt luonnonkatastrofeja, sotaa ja maailmanloppua.
Olen pelännyt lasteni sairastumista. Onettomuuksia joihin he voisivat joutua,
kipua ja tuskaa jota he voisivat joutua kokemaan.
Epäonnistumisia joita he voisivat kohdata.
Lapsien siirtyessä onnellisesti aikuiisuuteen, ovat
katalat pelkoni siirtyneet lastenlapsiin. 
 Noihin pieniin ja viattomiin enkeleihin.

Kaikkia maailman mahdollisia katastrofeja olen ehtinyt pelätä!
Olen kuitenkin hallinnut pelkoni, enkä ole antanut niiden hallita itseäni.
 Olen opetellut ajattelemaan, että en pelolla voi ehkäistä onnettomuuksia.
Pelolla en voi välttää, enkä hallita mitään. 

Pelkäämällä suren ja murehdin sellaisia asioita jotka eivät koskaan toteudu.
Kun mietin kuinka monet asiat peloistani ovat toteutuneet vastaus on: 
Eivät monetkaan, eivätkä yhdetkään sellaisina kuin olen pelännyt.

Kun sairastuin reumaan näin itseni pyörätuolissa kaikki raajat vänkkyrällä.
En tosissani ajatellut heti niin käyvän, mutta se oli pahin uhkakuva.
Reumasta on tullut nyt joka päiväistä elämääni ja tulen sen kanssa toimeen
joskus paremmin ja joskus taas en. Hyväksyminen vei aikaa
tottuminen siihen, etten koskaan enää ole terve.

Tänään jatkuvasta kivustani on tullut niin joka päiväistä,
että en tunnista/ en halua tunnistaa kipujani ennen kuin ne tulevat sietämättömiksi .
 Olen myös todennut, että terveyden ja sairauden kokeminen on suhteellista.
Eräänä päivänä tokaisin miehelleni kun katselimme TVstä ohjelmaa vaikeasti sairaasta ihmisestä.
"Ajattele kuinka onnekkaita me olemme kun olemme terveitä"?!


Tänään päälleni on jälleen heitetty pelon musta vaate.
Ne sanovat, että minulla on selviä neurologisia oireita!
Makaan tietokonetomografiassa ja kuuntelen koneen monotonista sinfoniaa.
Mitä se soittaa minulle? Heviä vai kirkonkelloja? Mitä se näkee?
Onko aivoissani patteja? mustia alueita? Vai onko aivoja lainkaan?,
olisi edes vaikka ihan pienet aivot, mutta terveet.
 Edessä on vielä aivojen dopamiinireseptorien gammakuvaus.
Verikokeita ja kokeita ja kokeita.
Parkinsonintauti, tuo kamala nimihirviö kummittelee mielessäni.
Tietämäni lisäksi, haen netistä lisätietoa parkinsonin taudista ja löydän kaikkea vielä kamalampaa.
Hetken luettuani totean, että olen onnekas jos sairastankin vain pereinteistä parkinsonin tautia,
enkä jotain niistä lukuisista muista, niistä jossa henki ja järki pakenee paljon nopeammin.
Toisaalta ei hengellä paljoa mitään tee jos järki pakenee joten menköön sekin siinä samassa sitten heti, eikä hetken kuluttua.

Neurologin vastaanotto on joulukuun alussa.
Mitä saan joululahjaksi?
"Terveen" paperit sivuhuomautuksella nivelreuma, osteoporoosi, fibromyalgia ja
outo pääntauti. Perinteinen parkinsonintauti vai kaikki edelliset ja
määrittelemättön terveys/sairaus oireyhtymän oikeanvasemmanpuoleisenhaaranmutaation muunnos muutamalla lisämuunnoksella. Joihin voisimme kokeilla seuraavanlaisia lääkkeitä... joilla kyllä
on seuraavanalisia vakavia, valitettavia ja hyvin ikäviä sivuvaikutuksia......IIIIIK
Herättäkää minut tästä pahasta unesta!
 En tahdo menettää itseni hallintaa, muistia liikuntakykyäni ja elämääni.

Toisaalta nyt ei taideta kysyä mitä minä haluan.
Toisaalta jos jotain oikein kovasti haluaa, sen voi myös saada.
On jälleen vain luotettava siihen, että kaikki menee hyvin.
 Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu.

-Valokki-

torstai 17. maaliskuuta 2011

Pelko

Olen hengissä! Avaan varovasti silmäni, kyllä raajat liikkuvat,
sydän lyö, henki kulkee. Olen päivän päässä pelostani.
Eilen pelko istui olkapäällä, kuiskutteli kauhukuvia korvaan.
Miksi annoin sen pahalaisen taas tulla siihen?
Katselin huolestuneena "lääkemyrkyn" virtaamista suoneeni.
Lääkkeen tarkoituksena olisi latistaa innokkaita puolustusmekanismejani,
jotka tekemisen puutteessa ovat hyökänneet omiin niveliini ja kudoksiin.
Samalla lääke avaa ovet kutsumattomille vieraille, bakteereille ja viruksille
jotka jo varmasti hiovat innokkaina käsiään yhteen. 
Suunnitellen massahyökkäystä heikkoa roppaani kohtaan.
Tuntuuko huimausta, tykyttääkö sydän, saanko ryrmihäiriöitä?. Mitähän tästä oikein seuraa?
Laskeeko alhainen verenpaineeni nollalukemiin ja menen tainnoksiin?
Jospa hoitaja ei huomaa ja virun siinä kanttuvei monta aikaa vammautuen?
Tulenkohan kuinka kipeäksi? vai jopa paranen?
Kuuden tunnin lääkeinfuusion jälkeen pääsin kotiin.
Peilistä katsoi naama, joka oli valkoisempi kuin yksikään lakana kaapissani.
Ilta meni nukkuessa, horroksessa, nukkuessa.
 Tänään olen hengissä, posket mukavasti punaisena kortisonipaukusta jonka sain myös eilen.
Luultavasti olen hengissä huomenna ja ylihuomennakin.
Miksi pelätä outoa ja tulevaa, josta ei tiedä?. Pelko ei auta väistämään tulevia vaikeuksia.
Se joka tulevaa tautia sairastaa, sairastaa kahteen kertaan.
Lisäksi vielä nekin sairaudet ja vastoinkäymiset jotka eivät koskaan tulleetkaan.
Tänään paistaa aurinko, laitan takkaan tulen.
Lepään ja katselen tulta, luottaen, kaikki tulee mikä on minulle tarkoitettu.
http://valokinrunokontti.blogspot.com/2010/03/pelon-peikko.html 
 Iloa päiväänne!
-Valokki-


maanantai 31. tammikuuta 2011

Hyvä päivä

 Aamuaurinko leipoo vaaleanpunaisia pumpulipilviä taivaalle.
Nuuhkaisen kahvin aromeja purkista, mittaan keittimeen muutaman lusikallisen.
Tuoksu on tänäkin aamuna yhtä hyvä.
Yö on ollut uneton, sormeni ovat kipeytyneet,
oikean käden etusormi on muuttumassa norsunjalaksi.
 Kaadan lautaselle jäisiä mustikoita, päälle vähän vanilijasoijajäätelöä.
Niiden kanssa tattaripuuro maistuu herkulliselta.
 Katselen ulos heräävään aamuun, näen yhden pienen lumihiutaleen leijuvan
varovasti alas lumelle. 
Tuliko se pilvistä? vai oliko nukkunut pihamännyn oksalla, jatkaen sitten matkaa?.
Huomaan, se olikin vain tiedustelijahiutale, uusia hiutaleita leijuu tiehään tahtiin maahan,
niitä liimautuu ikkunaruutuun. Pian ikkunani on koristeltu kimaltavin lumitähdin.
Päätän, että tästä päivästä tulee hyvä.

Jokainen aamu on uusi alku,
jännittävä salainen polku.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, herätään uteliain mielin uusiin aamuihin.
-Valokki-

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Diagnoosina reuma


Auringon paistetta ja lomaa tiedossa, aikaa miettiä ja tutustua uuteen "ystävään", jonka luullen seuraavan minua lopun elämäni. Joka on jo kulkenut kauan mukanani, kivistellen jähmettäen ja väsyttäen. Joudumme usein , ihmettelemään, hölmistyneenä, vihaisena ja voimattomana miksi? Luulen ettei kukaan säästy, surulta, koettelemuksilta ja erilaisilta vaikeuksilta. Voimme silti ehkä valita tavan, kuinka otamme ne vastaan, kuinka käsittelemme niitä, miten elämme niiden kanssa, kuinka pystymme jatkamaan eheämpinä eteenpäin. Olen useissa blogeissa lukenut ihanien, voimakkaiden, positiivisuutta ja hyvää oloa levittävien ihmisten ajatuksia. Olen saanut niistä voimaa, rakkaiden sisarieni, lapsieni ja ystäväni,  maailman parhaan työtoverin Tinan lisäksi.
Olen lukenut kaiken mahdollisen reumasta, sen lääkityksestä sun muusta, mitä en ammattini puitteissa jo tiennyt. Nyt ollaan tuttuja, mutta en sure niitä juttuja. En suostu ajattelemaan, mitä en ehkä enää pysty, mahdollisesti tekemään, vaan iloitsen kaikesta siitä mitä voin tehdä.

Tämä kipu, on minulle annettu,
uusi haaste, jälleen eteen kannettu.