PELKO
Älä murehdi!
Mitä sinä pelkäät?!
Ihan turhaan pelkäät!
Oletko hassu kun kaikkea kanssa pelkäät?!
Jokainen meistä pelkää elämänsä aikana mitä ihmeellisimpiä asioista.
Olen pelännyt luonnonkatastrofeja, sotaa ja maailmanloppua.
Olen pelännyt lasteni sairastumista. Onettomuuksia joihin he voisivat joutua,
kipua ja tuskaa jota he voisivat joutua kokemaan.
Epäonnistumisia joita he voisivat kohdata.
Lapsien siirtyessä onnellisesti aikuiisuuteen, ovat
katalat pelkoni siirtyneet lastenlapsiin.
Noihin pieniin ja viattomiin enkeleihin.
Kaikkia maailman mahdollisia katastrofeja olen ehtinyt pelätä!
Olen kuitenkin hallinnut pelkoni, enkä ole antanut niiden hallita itseäni.
Olen opetellut ajattelemaan, että en pelolla voi ehkäistä onnettomuuksia.
Pelolla en voi välttää, enkä hallita mitään.
Pelkäämällä suren ja murehdin sellaisia asioita jotka eivät koskaan toteudu.
Kun mietin kuinka monet asiat peloistani ovat toteutuneet vastaus on:
Eivät monetkaan, eivätkä yhdetkään sellaisina kuin olen pelännyt.
Kun sairastuin reumaan näin itseni pyörätuolissa kaikki raajat vänkkyrällä.
En tosissani ajatellut heti niin käyvän, mutta se oli pahin uhkakuva.
Reumasta on tullut nyt joka päiväistä elämääni ja tulen sen kanssa toimeen
joskus paremmin ja joskus taas en. Hyväksyminen vei aikaa
tottuminen siihen, etten koskaan enää ole terve.
Tänään jatkuvasta kivustani on tullut niin joka päiväistä,
että en tunnista/ en halua tunnistaa kipujani ennen kuin ne tulevat sietämättömiksi .
Olen myös todennut, että terveyden ja sairauden kokeminen on suhteellista.
Eräänä päivänä tokaisin miehelleni kun katselimme TVstä ohjelmaa vaikeasti sairaasta ihmisestä.
"Ajattele kuinka onnekkaita me olemme kun olemme terveitä"?!
Tänään päälleni on jälleen heitetty pelon musta vaate.
Ne sanovat, että minulla on selviä neurologisia oireita!
Makaan tietokonetomografiassa ja kuuntelen koneen monotonista sinfoniaa.
Mitä se soittaa minulle? Heviä vai kirkonkelloja? Mitä se näkee?
Onko aivoissani patteja? mustia alueita? Vai onko aivoja lainkaan?,
olisi edes vaikka ihan pienet aivot, mutta terveet.
Edessä on vielä aivojen dopamiinireseptorien gammakuvaus.
Verikokeita ja kokeita ja kokeita.
Parkinsonintauti, tuo kamala nimihirviö kummittelee mielessäni.
Tietämäni lisäksi, haen netistä lisätietoa parkinsonin taudista ja löydän kaikkea vielä kamalampaa.
Hetken luettuani totean, että olen onnekas jos sairastankin vain pereinteistä parkinsonin tautia,
enkä jotain niistä lukuisista muista, niistä jossa henki ja järki pakenee paljon nopeammin.
Toisaalta ei hengellä paljoa mitään tee jos järki pakenee joten menköön sekin siinä samassa sitten heti, eikä hetken kuluttua.
Neurologin vastaanotto on joulukuun alussa.
Mitä saan joululahjaksi?
"Terveen" paperit sivuhuomautuksella nivelreuma, osteoporoosi, fibromyalgia ja
outo pääntauti. Perinteinen parkinsonintauti vai kaikki edelliset ja
määrittelemättön terveys/sairaus oireyhtymän oikeanvasemmanpuoleisenhaaranmutaation muunnos muutamalla lisämuunnoksella. Joihin voisimme kokeilla seuraavanlaisia lääkkeitä... joilla kyllä
on seuraavanalisia vakavia, valitettavia ja hyvin ikäviä sivuvaikutuksia......IIIIIK
Herättäkää minut tästä pahasta unesta!
Kun sairastuin reumaan näin itseni pyörätuolissa kaikki raajat vänkkyrällä.
En tosissani ajatellut heti niin käyvän, mutta se oli pahin uhkakuva.
Reumasta on tullut nyt joka päiväistä elämääni ja tulen sen kanssa toimeen
joskus paremmin ja joskus taas en. Hyväksyminen vei aikaa
tottuminen siihen, etten koskaan enää ole terve.
Tänään jatkuvasta kivustani on tullut niin joka päiväistä,
että en tunnista/ en halua tunnistaa kipujani ennen kuin ne tulevat sietämättömiksi .
Olen myös todennut, että terveyden ja sairauden kokeminen on suhteellista.
Eräänä päivänä tokaisin miehelleni kun katselimme TVstä ohjelmaa vaikeasti sairaasta ihmisestä.
"Ajattele kuinka onnekkaita me olemme kun olemme terveitä"?!
Tänään päälleni on jälleen heitetty pelon musta vaate.
Ne sanovat, että minulla on selviä neurologisia oireita!
Makaan tietokonetomografiassa ja kuuntelen koneen monotonista sinfoniaa.
Mitä se soittaa minulle? Heviä vai kirkonkelloja? Mitä se näkee?
Onko aivoissani patteja? mustia alueita? Vai onko aivoja lainkaan?,
olisi edes vaikka ihan pienet aivot, mutta terveet.
Edessä on vielä aivojen dopamiinireseptorien gammakuvaus.
Verikokeita ja kokeita ja kokeita.
Parkinsonintauti, tuo kamala nimihirviö kummittelee mielessäni.
Tietämäni lisäksi, haen netistä lisätietoa parkinsonin taudista ja löydän kaikkea vielä kamalampaa.
Hetken luettuani totean, että olen onnekas jos sairastankin vain pereinteistä parkinsonin tautia,
enkä jotain niistä lukuisista muista, niistä jossa henki ja järki pakenee paljon nopeammin.
Toisaalta ei hengellä paljoa mitään tee jos järki pakenee joten menköön sekin siinä samassa sitten heti, eikä hetken kuluttua.
Neurologin vastaanotto on joulukuun alussa.
Mitä saan joululahjaksi?
"Terveen" paperit sivuhuomautuksella nivelreuma, osteoporoosi, fibromyalgia ja
outo pääntauti. Perinteinen parkinsonintauti vai kaikki edelliset ja
määrittelemättön terveys/sairaus oireyhtymän oikeanvasemmanpuoleisenhaaranmutaation muunnos muutamalla lisämuunnoksella. Joihin voisimme kokeilla seuraavanlaisia lääkkeitä... joilla kyllä
on seuraavanalisia vakavia, valitettavia ja hyvin ikäviä sivuvaikutuksia......IIIIIK
Herättäkää minut tästä pahasta unesta!
En tahdo menettää itseni hallintaa, muistia liikuntakykyäni ja elämääni.
Toisaalta nyt ei taideta kysyä mitä minä haluan.
Toisaalta jos jotain oikein kovasti haluaa, sen voi myös saada.
On jälleen vain luotettava siihen, että kaikki menee hyvin.
Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu.
Toisaalta nyt ei taideta kysyä mitä minä haluan.
Toisaalta jos jotain oikein kovasti haluaa, sen voi myös saada.
On jälleen vain luotettava siihen, että kaikki menee hyvin.
Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu.
Löysin paljon omia hulluja pelkojani.tästä jutustasi. Kuinka paljon ja turhaan pelkäämmekään asioita edeltä käsin, jotka eivät ehkä koskaan toteudu, senkin energian voisi käyttää hyödyllisesti johonkin järkevämpään, mutta sanoppa se tunteille ja tyhmälle sydämelle. Lapsenlapsia olen joutunut suremaan kun ovat joutuneet OYS:iin tai sairaalaan, mutta jotenkin on tullut siltikin luottavainen olo, että kyllä kaikki järjestyy ja usko siirtää vuoria. Lapsilla on ihmeellinen kyky selviytyä ja iloita jo seuraavassa tuokiossa. Kiukuttelu ja ilo kulkevat heillä käsikädessä. Valoisaa ja pelotonta talven odotusta Valokille.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Mustis ;) Pelkojensa kanssa joutuu kamppailemaan joskus tosi pahasti, välillä ne jäävät kokonaan taka-alalle. Eniten olen pelännyt juuri rakkaideni puolesta, en niinkään itseni. Nyt kyllä vähän ahistaa. Mietin kauan kannattaako tänne blogiin kirjoittaa mitään koko asiasta, ehkä se vähän helpottaa oloa. Ehkä sitten jos minusta tulee tosi tylsä ja kirjoitan mitä sattuu niin tiedetään miksi.
VastaaPoistaHöpsistä Valokki, rohkeasti vain, ikinä et voi olla tylsä. Täällä on aina niin kaunista ja sydämellistä.
PoistaKiitos Mustis ;)
PoistaMinäkin olen pelännyt enemmän ihanan tyttärentyttäreni puolesta, kuin omasta puolestani koskaan. Mangneettikuvauksessa olen kuunnellut tyksytystä toisenkin kerran, mutta tässä taas kirjoittelen. Nilkkojen refleksit olivat ihan pielessä ja keskushermostoa painoi pari pahaa pullistumaa niskassa. Oireet säteilivät kaikkialle, mutta aika ja usko parantaa.
VastaaPoistaVoimia sinulle ja uskoa huomiseen!
Kyllä se niin on, että aluksi pahaltakin kuullostavista oireista voi selvitä paljon helpommin kuin osaa ajatellakkaan. Kaikkein eniten tässä asiassa kait pelkään sitä, että menettäisin muistini ja persoonallisuuteni muuttuisi ihan joksikin muuksi kuin olen.
VastaaPoistaTäällä myös yksi läheistensä puolesta pelkääjä. Sitten kääntyikin juttu niin, että läheiset pelkäsivät puolestani ja minä vähättelin uhkakuvia, leikin urheaa. Onneksi nyt tilanne on hallinnassa ja olo on OK.
VastaaPoistaTutulta tuntuvat pohdiskelusi. Luota vain tulevaan ja suojelusenkeliisi. Kaikkea hyvää sinulle.
Onneksi sinulla kaikki nyt Ok. Kiitos viestistäsi ja lohduttavista sanoista :)
VastaaPoistaPelko tuntemattomasta on kuluttava tunnetila. Toivon paljon valoa elämääsi ja ennen kaikkea, että joulukuun alussa kuulemasi tulokset osoittautuvat pelättyä lievemmiksi...:)
VastaaPoista