Meditointi portti sisäiseen rauhaan

Tänä aamuna istuin terassilla aikomuksena meditoida. Portti sisäiseen rauhaan, on välillä lukossa tai tie portille on pahasti tukossa ajatusmelun keskellä. Olen aikaisemmin hiljentynyt ja meditoinut vaihtelevalla menestyksellä. Välillä olen saavuttanut rauhallisen ja tyynen olotilan, jossa viipyminen ei ole tuntunut vaikealta. Päinvastoin leijuva rauha on tuntunut niin hyvältä, ettei olisi halunnut lopettaa. Tässäkin asiassa pitkäjänteisyys palkitaan ja jo viikon päivittäisen harjoittelun jälkeen puliseva mieli on taustalla hieman rauhoittunut.

Suljen silmäni ja keskityn hengityksen rauhalliseen kulkuun, siihen kuinka ilma kulkee sisään ja ulos, sisään ja ulos. Esiin pyrkivä ajatus vaatii kuitenkin huomiota, tiedostan sen, hetken se yrittää yliotetta, mutta en kiinnity siihen, vaan annan sen mennä. Se saa liukua eteenpäin. Hengitän sisään ja ulos... sisään..äääk asento on huono ja niskassa tuntuu jännitystä ajattelen.. Asennon korjaus ja keskittyminen jälleen hengitykseen. Useat korjausliikkeet eri kehon asennoissa ja mielessä vaanivien ajatuskoukkujen ohitusten jälkeen putoan jonnekin pehmoiseen, olo kevenee hiljalleen.

Kuulen ympäröivän luonnon selkeämmin, puiden lehtien kahinan heikossa ilmanvirrassa, linnun siipisulkien suhinan sen lentäessä ohi. Tuuli käy poskillani ja tutkii kasvojani, käy hiuksissani ja siirtyy sitten pitkästyneenä helisyttämään läheistä tuulikelloa.

Kuukausien huolitila on asettunut lihaksiini ja vatsanpohjaani. Se on saanut pääni ampiaispesäksi, josta sinkoilee irrallisia ajatuksia, haahuilen ja unohtelen asioita. Nyt  kaikki tuntuu siirtyvän kauemmaksi ja tunnen syvää rauhaa ja kiitollisuutta kaikesta hyvästä mitä näidenkin päivien keskelle on sopinut. Aivan kuin harteille laskettaisiin Arkkienkeli Mikaelin suojeleva ja parantava viitta. Asiat asettuvat nätisti paikoilleen ja tunnen, että minä ja rakkaani olemme turvassa. 

Elämä voi kuljettaa meitä välillä hurjalla "kärrykyydillä" jossa tulemme satutetuiksi, matkalla opimme kuitenkin jotain arvokasta. Opimme luottamaan omiin voimiimme, sisäiseen ääneen ja tyyneyteen. 

Meditointi on oivallinen tapa katkaista ajatusten kehä, joka pyrkii kasvamaan ja sotkeutumaan itseensä. Mieli ja keho rentoutuvat ja ikuinen "puliseva höpöttäjä" pään sisällä rauhoittuu. Itsellä pään sisällä tuntuu olevan useampi höpöttäjä, siellä on tarinankertoja, "huolirulla Ulla", kriittinen tuomitsija, iloinen onnistuja, asioiden etukäteen järjestäjä, vihainen taistelija ja usea muu. Ei siis ihme, että joskus tunnen uupumusta pääni sisäisestä sekamelskasta.

Silloin kun mieli tuntuu oikein levottomalta, eikä meditointi lähde onnistuakseen käytän rauhallista musiikkia, lausun mielessä positiivista rauhoittavaa mantraa tai käytän apuna ohjattua meditaatio nauhoitetta. 

Vaihtelu ja erilaisten menetelmien käyttö voi olla myös hyvä keino pitää kiinni harjoittelusta. Toisille taas sopii säännöllinen rutiiniluontoinen tapa meditoida, myös erillinen meditointiin tarkoitettu tila /huone tai huoneen nurkkaus kauniisti koristeltuna, voi auttaa pääsemään helpommin rauhalliseen olotilaan.

Meditoinnin jälkeen voin jatkaa levollisena ja tyynenä alkanutta päivää.

Tyyneyttä ja rauhaa mieliinne :)

-Asta-

Tyynenä ja onnellisena

Tyynenä ja onnellisena istun auringon lämmittämällä kivellä. Syvällä kallion uumenissa turkoosi vesi juoksee kohti kesäisiä järviä ja jokia. Pesiä linnut ovat rakentaneet sen kivisille reunoille. Nyt useat pesät ovat hijenneet ja poikaset lentäneet maailmalle. Uudesta elämästä on näkyvillä vain muutamia höyheniä, joita tuuli kuljettaa veden mukana. Kallio huokuu päivän lämpöä ja kumea veden virtaus rummuttaa sen pohjaa. 

Levollisuus valtaa mielen, on helppo hiljentyä ja saada itsensä tyyneyden tilaan. 

Tällaiset lempeät hetket antavat voimaa ja eheyttävät. Hiljaa luontoa kuunnellen pääseen sitä lähemmäksi, tuntuu kuin sulautuisin siihen mukaan, tulisin osaksi tuulta, aurinkoa, maata ja vettä. Voimalataus hetket luonnossa auttavat arjen haasteissa. Voin aina tarpeen tullen siirtää mieleni ja ajatukseni johonkin tällaiseen levolliseen ja hyvää mieltä tuoneeseen hetkeen. Siten on helpompi kulkea sellaisten hetkien läpi jotka yrittävät painaa mielen alas. On myös helpompi pitää tunteensa hyvässä positiivisessa vireessä.

Tyyneyttä ja hyviä hetkiä päivääsi !

-Asta-

Paniikkinappula

Löysin itsestäni aivan uudenlaisen tunteita ja ajatuksia ohjaavan osasen. Automaattisesti käänteisesti laukeavan paniikkinappulan, joka heitti minut heviin kaaokseen. Sen aikaansaama tunne oli sanoin kuvaamaton. Tuloksena tila jossa järjellinen ajattelu pyyhkiytyy mielestä, aivosähkökäyrä rätisee ylikuumenemis tilassa räjähdyspisteeseen. Kädet ja jalat touhuaa jotain mistä aivoilla ei ole tietoakaan, tuloksena kaaos toiminnassa. 

Paniikkinappulan sijainti jäi osin arvoitukseksi, mutta luulen, että se on jossain sydämen ja rakkaimpien ihmisten välimaastossa.

Paniikkinappulalla on monta epämiellyttävää vaikutusta. Vuosien zen ja meditaatio harjoitukset sujahtavat hetkeksi jonnekkin atmosfääreihin, kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Se saa puhumaan, ennenkuin ajattelee ja vaikka ajattelisikin, niin siitä ei ole mitään hyötyä. Ajatukset kulkevat automaatio ohjauksella paniikkinappulan kautta, joka lisää kaikkeen mausteeksi pelkoa, ahdistusta ja kauhukuvia. 

Onneksi Tyyneys sekaantui lopulta asiaan  ja sai minut lopettamaan järjettömän hääräämisen, niin pääni sisällä kuin ulkopuolellakin. Tyyneys kertoi minulle, että luottamus on otettavissa käyttöön. Se on kuin palosammutus peitto jonka voin heittää paniikkinappulan päälle ja se katoaa. Voi kuinka yksinkertaista!. 

Ps. Nappula tykyttää kyllä jossain ja voi yrittää käynnistyä, ellen pidä tiukasti luottamuksen reunasta kiinni.

©Asta Gyldén-Lahtinen

 

Mietteitä joogamatolla

 

Makaan joogamatolla rentona harjoituksen jälkeen. Taustalla soi rauhallinen musiikki soljuen ja aaltoilen. Annan katseeni kulkea koivujen rungoille ulkona. Ne loistavat kauniina ja valkoisina aamu-auringon valossa. Ylös kurkottavat oksat ja lehvistöt piirtyvät sinistä taivasta vasten. 

Eilisestä sateesta ja myrskystä ei näy jälkeäkään. Luonto on joustava ja se eheytyy rajustakin riepottelusta aina uudelleen ja uudelleen. Siirrän huomioni nyt sisinpääni. Minusta ei tunnu, että siellä on yhtä tyyntä kuin ulkona, mutta haluaisin, että niin olisi. Ainakin suurimman osan aikaa. Mitä meidän tulisi muuttaa? Kuinka voisimme helpottaa omaa kulkuamme? Miten hallita mieltä ja tunteita?

Huoli ja pelot saavat meidät usein selviytymis moodiin, jossa tyyneys ja rauha pyyhkiytyvät tipo tiehensä ja tilalle marssivat mielen kauhukuvien piirtäjät, jotka maalailevat toinen toistaan pelottavampia asioita eteemme. Mieli on kuin tuli rutikuivassa heinikossa, jos sen antaa mellastaa vapaasti, niin olemme tahdottomia sähköjäniksiä kimpoilemassa hurjasti tunteiden kärventävässä liekissä. Luottamus itseen, tulevaisuuteen ja omaan selviytymiseen tuo turvallisuuden tunnetta joka auttaa pääsemään pelkojen kehästä. Luottamus ja turvallisuudentunne liittyvät vahvasti toisiinsa ja ne ruokkivat toisiaan. 

Peloistaan ja epävarmuudesta irtipääseminen vievät kuitenki paljon aikaa ja vaatii harjoittelua. Meidän pitää oppia sietämään epävarmuutta, koska emme voi kuitenkaan hallita tai päättää kaikkea mitä elämässämme tulee tapahtumaan. Kaikki tunteet tulee kuitenkin kokea, ei ole hyvä siirtää mitään mielen nurkkiin muhimaan.

Voimme kuitenkin oppia päättämään kuinka kauan haluamme viipyä negatiivisissa ja kurjissa tunnetiloissa. Voimme oppia keskittymään meitä palveleviin hyviin tunteisiin, kiinnittämään huomio hyviin asioihin. Vaikka kaikki ympärillämme olisi yhtä kaaosta, meillä on sisällämme rakkaus ja kiitollisuus, joihin voimme ankkuroida itesemme. Voimme myös löytää mielestämme tausta rauhan, pysyvän tyyneydentilan joka on aina sisimmässämme.

Tyyneyttä ja iloa päiväänne!

-Valo KI-

©Asta Gyldén-Lahtinen