Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Rytmejä

Lisää rytmejä, olen niin innostunut nyt näistä videon pätkien tehtailusta. 
Vaikka ne eivät mitään sensaatiomaista ihastusta ehkä saavuta, täällä bogimaailmassa.
Tämä video on nauhoitettu hauskalta syysretkeltämme Björköbyn Svedjehamnin satamaan,
 jossa vietimme muutaman ratki riemukkaan päivän kalastajamökissä.
Rummuttelimme iltaisin toistemme iloksi ja kyläläisten kauhuksi.
Valjakkokoiratkin alkoivat ulvomaan kuin sudet, miksiköhän?
VAROITUS!
Seuraava materiaali saattaa laukaista virheallergikolle, anafylaktisen shokin.
Josta emme ota vastuuta.

 Löysin noin kymmenennen katselukerran jälkeen
videon teksteistä virheen.
Ihan lopussa pitäisi lukea Tuuli hyytävä, Maa multava,
mutta selä lukeepi muttava. Harmillista , en saa sitä pois.

 Tässä kolme hurahtanutta akkaa,
jotka sekoittelee elämän pakkaa.
Otamme ilon irti yhteisestä ajasta, että jaksaisimme arjen kaikkine
mustine pilkkuineen.
 Nämä asut Valoru sisko
ompeli 50 v syntymäpäiviäni varten, jotka olivat keskiaika/fantasia teemaiset.
Iloista ja rytmikästä loppuviikkoa
-Valokki-

maanantai 27. helmikuuta 2012

Tulenkehrän kodassa

Soittaa voi vaikka ei olisi koskaan aiemmin soittanut,
tai käynyt soittotunneilla.
Kehärumpu on helppo lyömäsoitin, jolla pääsee mukavasti alkuun.
Huilu on jo hieman vaikeampi Valoru taitaa sen salat.
Tulenkehrän kodassa nuotio rätisee ja kipinät kohoavat
kodan kattoa kohden.
Tässä muutama video, jotka luriteltu ihan extempore, omaksi iloksi.
Itsestään voi löytää ihan uusia puolia, kun antaa vain mennä.
Liika kontrolli ja tiettyjen sääntöjen noudattaminen tukahduttavat luovuuden.
Nuoteista emme välitä, sävelet tempaamme tuulesta ja nuotion loimusta.

 
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin tehdä videoita you tubeen,
niissä on toivomisen varaa ja muutama painovirhe paholainen.
Eipä haitannee.

Siitä vain kaikki rummuttelemaan, tanssimaan ja
ilakoimaan.
-Valokki-

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Metsässä

Valkoinen lumi verhoaa maiseman pehmeäksi. Puun oksat
painuvat alas muodostaen holvikaaria ja pieniä onkaloita,
puiden juurille ja mättäiden koloihin.
Maisema näyttää akkiä katsottuna elottomalta. Sitä 
se ei ole. Lumikaupungissa on paljon asukkeja. Sen  paljastavat
pienet polut hangessa, jotka ovat täynnä pieniä jälkiä.
Istun tovin vanhalla kannolla, vain katsellen ja kuunnellen hiljaa.
Tuokion kuluttua piipitys ja tirskahtelu täyttävät ilman.
Kuusitiaiset ja talitiaiset, sekä sinitiaiset pyrähtelevät oksistoissa.
 Syksyllä viimeisellä käynnillä mökillä, rahasimme
sisareni kanssa ison vanhan kanojen ruokinta automaatin 
puiden juurelle. Maastoutimme sen kuusen oksilla ja täytimme
ääriään myöten kauran jyvillä. Lumi on naamioinut ruokintapaikkaa lisää.
 Se on nyt hyvin piilossa. Onneksi linnut ovat kuitenkin löytäneet sen.
Kuusitiaiset ovat rohkeimpia, ne eivät välitä kannolla istuvasta
punapipoisesta kummajaisesta. Ne nakuttelevat nokillaan 
nopsaan tahtiin jyvän toisensa jälkeen.
Pitkästynyt tuuli joka on vaellellut yksin talvisessa metsässä
monet kuukaudet, ilahtuu vanhan tuttunsa tapaamisesta.
Tuuli riehaantuu ja heittää lunta oksalta paljaaseen niskaani.
Se villiintyy vallan kiljaisustani ja paiskaisee vielä
ison tollon lunta silmälasieni väliin.
-Joo joo tiedetään,
että täällä tylsää aikaa vietetään.
Silti ei ole kiva että heitetään,
kylmää lunta näin,
ihan pläsiä päin,
hihkaisen
ja lunta takaisin viskaisen.
Raikasta kevätalven viikkoa kaikille
-Valokki-