Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kesän muistorasia

Kylmä tuuli piirtää hankeen
talven laulunsanoja,
taivaalle  pimeän pitkijä aikajanoja.
Avaan kohmeisin sormin
kesän muistorasian, suljen silmäni.
 Aurinko keinuu aaltojen sylissä kultaisena pallona,
rannan kivet timanteiksi muuttuvat,
sora suloisiksi helmiksi ja taivas laulaa.
Olen täynnä kesää, kesää ja lämpöä.
Onnellisuus on minussa,
se kuplii ja pulppuaa,
jalkoja hieman heikottaa
pohkeiden kohdalta.
mutta ei se haittaa.

Lämmintä iloa kaikille!
-Valokki-

lauantai 17. marraskuuta 2012

Kuutamolla

Hopeisessa kuunvalossa kuulen hiljaisuuden,
näen näkymättömän varjot,
äänettömyyden kuiskaukset jotka
piirtävät huurteisia henkäyksiä ikkunaruutuun.

Syvässä tummassa taivaansinessä
upottavan huikaiseva äärettömyys,
 johon tähdin kirjotut ikuisuuden kartat.

Huomisen pilvillä näen kultaiset reunat.
-Valokki-

torstai 15. marraskuuta 2012

Minne kaikki tuo aika on kadonnut?

Pääsin vihdoin yhteisymmärrykseen skannerini kanssa.
Olen uppoutunut vanhoihin valokuviin ja menneeseen elämään. 
Paljon kuvia on siirtynyt tietokoneen ulkoiselle levyasemalle.
Seuraavat kuvat ovat 35 vuoden takaa.  Olen kuvassa 18 vuotiaana äitinä. 
Vanhin lapseni Juha on kuvassa muutaman kuukauden ikäinen.
Alkuperäiset valokuvat on ottanut vanhin sisareni Seijamarjatta.

Kuvia katsellessa olen ajatellut minne kaikki tuo aika on kadonnut.
Onko se kulkenut eletyn ajan aikapankkiin, jonne voisin pujahtaa halutessani. 
Pankin holviovi on vain minulta hukassa toistaiseksi.
Vai onko aika muuttunut vain muistoiksi?. Vanhoiksi valokuviksi, menneiksi päiviksi.
 Onneksi kuvan nuori äiti ei voinut nähdä tulevia päiviä ennalta.
Kun vaikeudet tulevat päivä kerralla, ne on helpompi elää muistoiksi.
Mennyttä aikaa ei voi muuttaa, vain tulevaisuuttaan voi muokata
 halutessaan ehkä joiltain osin sellaiseksi kuin toivoisi sen olevan.

-Valokki-

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Ihana arvonta Kotilieden blogissa

Vaalean ja hempeän sisustustyylin ihmisenä, hihkuin innosta kun
löysin tämän ihanan arvonnan. Kotilieden kaunis blogi on tutustumisen
arvoinen .
-Valokki-

lauantai 10. marraskuuta 2012

Tunnelmia

Laitan täänään muutaman tunnelmakollaasin viime viikoista.
Syksyn ja pimeiden iltojen saapuessa sisustusinto nostaa jälleen päätään.
 Suunitelmissa on  uusia tapetteja, sekä keittiökaappien ovien tuunaamista.
Kuka sen tekee, tai miten kustannukset hoituvat ei ole vielä tiedossa.
En anna kyseisen pikkuseikan jarruttaa suunnitelmiani.
Olen onnesta väärällään uusista lepotuoleistani jotka asettuivat
kuoseiltaan ja väreiltään kivasti olohuoneeseen.
Olen ylpeä itsestäni, että jaksoin ja pystyin säästämään  rahaa niihin kauan aikaa.
Erilaisia valosarjoja ja kynttilöitä  olen jo viritellyt muutamaan paikkaan kotona.
Ne antavat mukavasti tunnelmaa ja valoa.

Sain vaihdettua myös ulos purkkeihin kuihtuneiden kesäkukkien tilalle
 kanervia eerikoita ja ulkomuratteja.
Kesän kasvaneet vihreät isot muhevat muratit raahasin sisälle
 ja sijoitin sinne tänne isoihin ruukkuihin.
Toivottavasti toipuvat paikan muutokesta ja jatkavat kasvuaan sisätiloissa.
Olin myös Valoru sisareni luona vierailulla ja sain jälleen ihailla hänen oivaa
sommittelutaitoaan erilaisissa asetelmissa joilla hän oli kotiaan somistellut.
 Sisareni kotona viihtyvät vahvat värit, joita on mukavasti yhdistelty. Ylempi kollaasi
on hänen työ-/harrastehuoneen koristelusta koottu.
Hankin harmautta karkoittamaan muutaman valkoisen orkidean ikkunalleni,
 niiden kauneus saa ilon pulpahtelemaan mieleen aina katseeni osuessa niihin.
Toivottavasti ne kukkivat yhtä kauan kuin edelliset. Edellisten orkideoiden kukinta kesti yli 6 kk.
Yritin saada niitä kukkimaan uudelleen onnistumatta.

Toivotan kaikille rauhallista sunnuntaita ja kivaa Isäinpäivää!
-Valokki-


torstai 1. marraskuuta 2012

Tänään nainen on surullinen

Tänään nainen on surullinen, 
 hän ei haluaisi nähdä kaikkea tätä.
Kuinka väri katoaa hiljaa puiden lehdiltä
kuin hiipuva elämä kuolevan kasvoilta.
Se mistuttaa niin kipeästi ajan rajallisuudesta.
Hän katsoo syyshortensiaa joka heiluu tuulessa.
Kukkatertussa koko elämänkirjo.
Osa kukista kuolleet, jo ruskeaksi muuttuneet.
Osa vielä loistaen, upeina ja valkoisina
elämää hohtaen.
 On myös nuppuja puhkeamattomia,
kuin toteutumattomia unelmia.
Ne jäävät talven alle,
kuin unelmat mielen tyhjälle areenalle.
Nuput odottavat kevättä joka ei niille tule,
jotain niistä siirtyy kuitenkin uuteen kukkaloistoon.
Uuteen kevääseen.


Tänään nainen on surullinen, yksinäinen.
Hän toivoisi niin olevansa rakastettu, voivansa
käpertyä turvalliseen syliin. Nainen katsoo
pimeään iltaan, hän odottaa, odottaa.
Hän on odottanut niin kauan, koko elämänsä.
Se mitä hän odottaa, ei ehkä tule tässä elämässä,
ehkä seuraavassa....
 
-Rakkautta kaikille lähettää Valokki-