Pääsin vihdoin yhteisymmärrykseen skannerini kanssa.
Olen uppoutunut vanhoihin valokuviin ja menneeseen elämään.
Paljon kuvia on siirtynyt tietokoneen ulkoiselle levyasemalle.
Seuraavat kuvat ovat 35 vuoden takaa. Olen kuvassa 18 vuotiaana äitinä.
Vanhin lapseni Juha on kuvassa muutaman kuukauden ikäinen.
Alkuperäiset valokuvat on ottanut vanhin sisareni Seijamarjatta.
Kuvia katsellessa olen ajatellut minne kaikki tuo aika on kadonnut.
Onko se kulkenut eletyn ajan aikapankkiin, jonne voisin pujahtaa halutessani.
Pankin holviovi on vain minulta hukassa toistaiseksi.
Vai onko aika muuttunut vain muistoiksi?. Vanhoiksi valokuviksi, menneiksi päiviksi.
Onneksi kuvan nuori äiti ei voinut nähdä tulevia päiviä ennalta.
Kun vaikeudet tulevat päivä kerralla, ne on helpompi elää muistoiksi.
Mennyttä aikaa ei voi muuttaa, vain tulevaisuuttaan voi muokata
halutessaan ehkä joiltain osin sellaiseksi kuin toivoisi sen olevan.
-Valokki-
Hohh.. hoijaa...
VastaaPoistaSopii vain kysyä - mihin ne vuodet oikein katosivat...?
Sinunlla on jossanin kovasti vähän vuosia - kun vertaa minulta kadonneisiin vuosiin.
Olen myös skannannut vanhat m-v otokset.
Kyllä sieltä paljon löytyy.
Kinofilmi-skannerilla - Minolta - aloittelin.
Canoninlla lopettelin.
Nyt vein senkin eläkepäivien viettoon varastoon.
En saanut toimimaan Windows 7 järjestelmässä.
En ajatellut enään filmeihin sekaantua...?
On muuten hidasta ja haastavaa puuhaa - 45000 ruutua - meni useita vuosia...!
Työn iloa...!
Oi on sinulla kuva poikineen, huh sentään. En tiedä paljonko minulla on noita vanhoja valokuvia. Ei kuitenkaan lähellekkään noita lukuja.
PoistaAika vain katoaa, tuntuu että kun vanhenee niin ajankulku vain kiihtyy. Päivät menee yhdessä hujauksessa, en tiedä.
VastaaPoistaSe on totta, aika ottaa jotenkin loppukiriä iän lisääntyessä. Elämästä ei saa kiinni, se vain valuu eiliseen holtittoman kovalla vauhdilla.
PoistaSuloinen näky. Aika ja sen matkaaminen on kyllä outo juttu. Se vaan menee ja menee vaikka itse tahtoisi olla paikallaan. Yhtäkkiä eilistä ei enää ole. Huomisesta ei tiedä. On vain nyt. Tässä ja nyt. Ja useimmiten ainakin itseltäni sekin katoaa eiliseksi...
VastaaPoistaPäivät hupsahtavat jonnekkin, illalla vuoteessa ihmettelee "Juurihan tästä nousin, mitä tässä välissä tapahtui?"
PoistaUpeita, herkkiä kuvia! Joskus sitä tosiaan alkaa ihmetellä, miten kaikesta on ainakin kymmenen vuotta ja usein enemmänkin.
VastaaPoistaSinulla on hyvä skanneri, olet saanut pehmeitä hyviä kuvia. Minulla tulee sellaisia kummia raitoja kuvaan. On pakko uusia skanneri, koska tekisi mieli myös tehdä sama temppu.
Skannerini/ tulostimeni on aika uusi, en ole saanut siitä suoraa yhteyttä tietokoneelleni. Poikanikin ovat käyneet sitä pällistelemässä. Ilokseni löysin masiinasta muistikorttipaikan, johon kamerani muistikortti sopii. Skannasin kuvat muistikortille ja siitä koneelle. Hieman monimutkaista ja aikaa vievää, mutta onnistuu. Olen ajatellut tehdä lasteni kuvista vanhoihin ikkunan kehyksiin seinäkoristeet. Jokaiselle oma kaksiruutuinen ikkunakehys. Saas nähdä mitä niistä tulee, meinaan käsitellä kuvat vanhahtavan näköisiksi. Laitan niistä kuvat tänne blogiin jos saan niistä kauniit.
PoistaKiva kun olet skannaillut näitä vanhoja kuvia talteen, niitä on varmaan lisää jossain loodassa Soratiellä. Niin ja osa on dioina vain noin 3000- 5000 kpl Kyllä niissä puuhaa riittäisi. Hoh hoijaa....
VastaaPoistaAjattelin pyytää äidiltä lainaksi vanhoja valokuvia, voin siirtää myös ne koneelleni. Kaikki kaljupäiset lapsuudenkuvat :)
PoistaKaunis ihana äiti, olet ollut sitä jo nuorena ja olet vieläkin. Hyvä ettemme silloin tienneet mitä elämä tuo tullessaan, sitä oli jotenkin niin viaton eikä tullut edes mieleen että elämä voisi olla muutakin kuin.. niin, mitä se silloin oli, uppoan muistoihin itsekin. Uneni ovat ainakin karanneet.
VastaaPoistaJoskus leikittelee ajatuksella kuinka hauskaa olisi nähdä tulevaa, onneksi sitä ei voi nähdä. Voi elää tämän hetken ja päivän onnen murehtimatta. Nykyään osaa jo varautua kaikkeen, tuolloin oli ihan untuvikko ja kaikki pläsähti päin näköä raakana ja julmana.
PoistaKauniita kuvia ja huomaan, että olet ikinuori :)
VastaaPoistaPoikkesin kertomaan, että olet voittanut mielipidekyselyn arvonnassa. Käväise RunoTalossa tutustumassa tarkemmin :) Laitathan minulle osoitteesi sähköpostiini (talo@runotalo.net). Oikein paljon Onnea!!
Kiitos paljon Sari :) IIhanaa kun voittaa jotain mukavaa arpajaisissa. Siili on suloinen ja pääsee rakastavaan kotiin :)
Poista