Anteeksianto osa 4 Anteeksianto itselle

Itselleen anteeksi antaminen voi olla yhtä vaikeaa kuin toiselle anteeksi antaminen. Se voi olla jopa  paljon vaikeampaakin. Olemme usein hyvin tuomitsevia ja ankaria itsellemme. Voi olla myös vaikea tunnistaa omia vihantunteita itseään kohtaan, mistä ne tulevat, mikä ne aiheuttaa.

Mielessä voi velloa määrittelemätön pahaolo ja jatkuva tunne että on epäonnistunut, tuntuu että elämä on sarja vääriä päätöksiä ja tekoja. Tunne voi kalvaa sisintä tiedostamatta. Voimme myös olla ihan tietoisesti koko ajan itsellemme vihaisia, arvostella, mitätöidä, soimata ja ruoskia jatkuvasti. Tyytymättömyys itseen voi johtua monista eri asioista.

Tulisi osata olla itselle armollinen, sillä vääriä päätöksiä ei ole olemassa, on vain erilaisia valintoja. Epäonnistumisia ei ole, on vain erilaisia tuloksia, kuin odotimme. Tarkastelemalla neutraalisti asioita jotka ovat menneet omasta mielestä päin honkia, voi löytää niistä ehkä jonkinlaisen myönteisen lopputuloksen. Aina se ei ole ihan heti selvää, mutta myöhemmin  ehkä havaittavissa.

Itselleen voi olla hyvin vihainen myös siitä, että on antanut toisen ihmisen kohdella itseään huonosti, ehkä kärsinyt useita vuosia henkistä alistamista mitätöintiä, ohi elämistä tai ruumiillista väkivaltaa. Alistunut työpaikkakiusaamiseen jne. Jossain sisimmässä voi kuulua pieni vihainen ääni "Miksi et tehnyt mitään, miksi annoit tämän tapahtua? Miksi sallit kaikki nämä julmuudet?

Silloin kun olemme aihauttaneet toiselle pahaa mieltä ja loukanneet, tunnemme luonnollisesti syyllisyyttä. Sen lisäksi, että pyydämme loukatulta anteeksi, meidän pitää antaa myös itsellemme anteeksi. Näin voimme toipua tilanteen aiheuttamista syyllisyyden tunteista.

Jos osaisimme ajatella niin, että kaikissa teoissa, sanoissa, valinnoissa ja elämäntilanteisa joita ehkä kadumme olemme kuitenkin tehneet parhaamme sillä ymmärryksellä ja niillä voimavaroilla ja resursseilla jotka olemme osanneet ottaa juuri silloin käyttöön. Hyväksyntä ja armollisuus ovat tärkeitä, jotta voi antaa itselleen anteeksi ja jatkaa eheämpänä elämää eteenpäin. 

Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme :)

-Asta-
 

Anteeksianto osa 3 Miten voisimme helpottaa anteeksi antamista?

Olen ajatellut aina, että lepyn helposti ja annan myös anteeksi helposti. Kuitenkin olen huomannut, että joitain asioita en ole antanutkaan anteeksi, vaikka olen niin itselleni uskotellut. Olen saattanut sanoa loukkaajalle, että hän on saanut anteeksi, mutta.. asia kaihertaa kuitenkin mielessä välillä ja saa ikäviä katkeruuden ja kaunan tunteita pintaan. Olen luultavasti vain painanut asian taka-alalle, jonne se on jäänyt kummittelemaan. 

Tänään pohdin, mitä keinoja voisimme käyttää, jotta anteeksi antaminen olisi meille helpompaa?.Alla joitain asioita, jotka olen kokenut itselle hyviksi, mukana on myös muiden viistaita ajatuksia.

Alussa kannattaa käydä läpi tunteet mitä tapahtumaan liittyy. Usein tilanne aiheuttaa surua, vihaa, pettymystä, häpeää ja tunnetta, että on tullut nöyryytetyksi. Puhuminen auttaa aina, puhua voi läheisille tai luotetulle ihmiselle. Asiaa voi käydä läpi myös loukanneen henkilön kanssa, jos se on mahdollista, ilman, että tulee lisää negatiivista tunnetaakkaa. Älä yritä antaa anteeksi, ennenkuin olet käsitellyt asian itsesi kanssa.

Meitä loukanneen asemaan asettuminen voi ehkä helpottaa asian käsittelya ja voimme yrittää ymmärtää hänen motiivejaan. Ihminen on erehtyväinen, kaikki toimivat joskus väärin. Aina ei kuitenkaan ole helppo ymmärtää toisen motiiveja ja voi kokea loukkaukset suoranaiseksi ilkeydeksi ja pahansuopaisuudeksi. Alussa ei ehkä edes voi ymmärtää toista, se voi tuntua silloin liian vaikealta asialta.

Taustalla on hyvin usein ymmärtämättömyyttä, voimattomuutta, kateutta ja muita alhaisia tunteita, kuten myös ajattelemattomuutta ja väärinymmärryksiä. Loukkaajalla on aina joku tarve jota hän yrittää täyttää satuttamalla. Oma paha olo, riitämttömyyden tunteet jne.

Anteeksianto prosessiin kannattaa sitoutua, että se voi onnistua. Aika ajoin pintaan tulevat vihan ja katkeruuden tunteet ovat luonnollisia, mutta niitä ei kannata jäädä jauhamaan, vaan suunnata ajatukset johonkin muuhun. On myös olemassa asioita, joita ei voin kertakaikkiaan antaa anteeksi. Sekin on hyvä tiedostaa, mutta ei antaa sen hallita tunteita ja elämää.

Helpottavana voi kokea myös mielikuva harjoitukset. Kirjoita ajatukset tunteista, irtipäästöstä ja anteeksi annosta paperille. Paperin voi säilyttää ja lukea uudelleen tarpeen tullen, tai sen voi polttaa ja ajatella samalla, kuinka asia palaa tulessa pois. Tämän voi tehdä useaan kertaan. Samoin asian voi sanoittaa itselle, sanoa ääneen "Minä annan tämän asian anteeksi sinulle X sillä ei ole enää valtaa minuun" jolloin sen voima pienenee. Tämänkin voi tehdä useaan kertaan.

On hyvä tiedostaa:

että anteeksi ei tarvitse antaa velvollisuuden tunteesta

eikä siksi, että niin kuuluu tehdä

ei siksi, että toisella olisi parempi olo

Anteeksi annetaan lähinnä meidän oman itsemme ja hyvinvointimme vuoksi.

 

-Asta-

 

Anteeksianto osa 2 Anteeksi pyytäminen

Anteeksi pyytäminen voi olla joskus vaikeaa, toisilta ihmisiltä se ei meinaa onnistua sitten millään. Silloinhan pitää kohdata omat kiusalliset tunteet, kun joutuu myöntää tehneensä väärin. Voi tuntua helpommalta vain jotenkin luistaa asiasta, siirtää se maton alle ja unohtaa. Vähätellä asiaa ja yrittää toimia kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

 

Helpommin anteeksipyynöstä selviää ihminen, joka osaa vilpittömästi olla pahoillaan, asettua toisen asemaan ja ymmätää miltä toisesta tuntuu, hän haluaa kuunnella toista aidosti. Anteeksi pyytäminen vaatii myös kykyä nöyrtyä, sekä empatiakykyä ja tervettä itsetuntoa. Jos ne puuttuvat anteeksipyytäminen on vaikeaa.

Pelkkä nopeasti ja keveästi heitetty"Sori" tai "Olen pahoillani" ei riitä? Ne eivät ole anteeksi pyytämistä.

Anteeksipyytämistä ei kannata lykätä kovin pitkään, mutta anteeksi saamista pitää varautua odottamaan, koska se ei tapahdu ehkä ihan hetkessä, varsinkin jos moka on iso. Anteeksi antaminen voi viedä aikaa ja toisinaan voi joutua pyytämään anteeksi useampaan kertaan. Jotta loukattu voi antaa anteeksi, hänen on tunnettava olevansa turvassa ja että voi luottaa taas toiseen ihmiseen.

Anteeksi pyytäminen on selkeiden sanojen lisäksi myös toisen kuuntelemista, aitoa katumista, eleitä ja tekoja. Halua korjata syntynyt tilanne. 

Jos ja mutta..?Vielä anteeksipyyntö vaiheessakin voimme sortua selittelyyn ja jotenkin saada asia kääntymään toisen aiheuttamaksi. "Anteeksi, että sanoin, mutta kun sinä... " Anteeksi että toimin niin, en olisi tehnyt niin, jos sinä et... (eli sinä sait minut toimimaan niin.)Älä yritä vierittää syytä toisen niskoille. Selittely, vähättely eivät kuulu anteeksipyyntöön.

Niin karuta kuin se kuullostaa, me olemme kaikki vastuussa omista sanoistamme ja teoistamme. Emme voi käyttäytyä huonosti ja sitten vain vierittää sitä muiden aiheuttamaksi. Silloin kun tiedämme toimineemme väärin toista ihmistä kohtaan, on katsottava rehellisesti sisimpäänsä ja otettava vastuu teoistaan. Emme voi alkaa syyttelemään, muita tyyliin "kun sinä olit sellainen, niin minä toimin näin" Näin yritetään etsiä oikeutusta omille teoille.

Kun haluaa nähdä ja myöntää omat virheensä, on helppo pyytää anteeksi. Ikävä kyllä on olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan osaa nähdä omaa osuuttaan ikävissä asioissa, vaan ne ovat aina jonkun toisen syytä. Tällaiset ihmiset osaavat helposti kääntää asian aivan päälaelleen taitavalla manipuloinnilla. Saattaa käydä niin, että henkilö jota on loukattu pyytää lopulta anteeksi ja loukkaaja voi todeta jälleen, ettei vika ollut hänessä alkujaankaan.

Jos  osaamme vilpittömästi ja aidosti pyytää anteeksi, se selventää omia ajatuksia ja tunteita, sekä elämän arvoja, anteeksipyyntöön liittyvien tunteiden tunnistamisen kautta. Armollisuus itseä ja muita kohtaan edesauttaa tasapainoisempaa henkistä kasvua.

Laitan vielä alle muutaman hyvän linkin aiheesta 

https://www.parisuhdejaperhe.fi/anteeksiantamisen-vaikeudesta/

https://www.parisuhdejaperhe.fi/anteeksi-on-joskus-vaikea-sana/

-Asta-

Anteeksianto osa 1

Minulle nyt vain tuli tarve pohtia tätäkin asiaa ja koota erilaisia ajatuksia aiheesta. Keräämme mukaamme aivan liian paljon turhaa tunnetaakkaa, joka kuluttaa energiaamme ja saa elämämme tuntumaan ajoittain kurjalta ja raskaalta.
Puhutaan paljon siitä kuinka tärkeää on antaa anteeksi. Käytännössä se voi tuntua joskus hyvinkin vaikealta ja välillä ihan ylipääsemättömältä. Omat loukatut tunteet ja kiukku vyöryvät ylitse kerta toisensa jälkeen. Käytännössä pienet vähäpätöiset asiat voi ehkä antaa nopeasti ja helpommin anteeksi, eivätkä ne kerrytä tunnetaakkaa sisällämme.

Silloin kun olemme tulleet syvästi tai jatkuvasti loukatuiksi, anteeksianto on pitkä prosessi. On myös asioita joita ei voi antaa anteeksi. Meillä on oikeus omiin tunteisiimme, kiukkuun, vihaan ja pettymykseen, jota tilanne ja tapahtumat aiheuttavat.

Anteeksiantoa ei voi kiirehtiä, vaan antaa itselleen ja tunteilleen aikaa hiipua ja toipua. Vihan ja kiukun tunteisiin ei kannata jäädä vellomaan, vaikka ne putkahtavat ajoittain pintaan. Anteeksianto on tietoinen prosessi, jossa pyritään päästämään irti noista tunteista. Viha ja katkeruus, sekä anteeksiantamattomuus sitovat meidät ja energiaamme. Anteeksiannossa samoin kuin muissakin tunteiden kokemisessa pätee sama viisaus. Se mihin keskitämme huomiomme kasvaa. Voimme helpottaa prosessia, keskittämällä tietoisesti tunteemme eteenpäin vieviin asioihin. 

Katkeruutta pahaa mieltä ja kiukkua ei tarvitse siirtää pois. Saa potuttaa, saa kiukuttaa, voi vähän kiroilla ja huutaa jos se helpottaa.. mutta sitten on hyvä siirtää huomio hyviin tunteisiin.  

Katkeruus ja kauna ovat vahingollisia sekä psyykkiselle, että fyysiselle hyvinvoinnillemme. Negatiiviset tunteet aihauttavat kehossamme fyysisen stressireaktion, jonka seurauksena adrenaliinia erittyy enemmän kehoon, lihakset jännittyvät, sydämen sykkeeseen tulee muutoksia, sekä verenpaineeseen ja kehon vastustuskykyyn. Kaunan kantaminen on rakas taakka harteillamme.

Anteeksiantaminen ei muuta menneisyyttä ja tapahtuneita asioita. Voimme antaa anteeksi, mutta meidän ei tarvitse silti hyväksyä tekoja, sanoja tai tapahtumia. Tapahtuma herättää tunteita meissä vielä jatkossakin. Meidän ei tarvitse unohtaa asioita ja painaa taka-alalle. Yritämme vapauttaa ainoastaan itsemme niiden aiheuttamista tunteista, saamme asioihin etäisyyttä ja toisenlaista näkökulmaa, ne laimenevat ja menettävät hiljalleen merkityksensä. Lopulta voimme katsoa asioita lempeästi ilman noita  tunteita, silloin olemme vapaaita!!! Olemme antaneet anteeksi. Anteeksi annetaan mieletäni viimekädessä vain oman itsen vuoksi ei toisen.

Anteeksianto auttaa eniten sitä joka pystyy antamaan anteeksi, se johtaa aina jonkinlaiseen myönteiseen muutokseen ihmisessä. Myöhemmin suhde loukkaajaan voi palata ennalleen, mutta on jokaisen oma päätös haluaako vielä pitää kyseisen ihmisen omassa elämässään.

Tämä on laaja aihe, jonka kanssa olen joutunut "painimaan" omasa elämässäni paljon ja tämä postaus on vain pienen pieni ripaus asiasta. Pohdin myöhemmin myös keinoja, joitka helpottaisivat anteeksantoprosessia, sekä anteeksi antamista omalle itselle. Jotain haluan kirjoittaa myös anteeksi pyytämisestä, joka on yhtä tärkeää kuin anteeksi antaminenkin.

-Asta-