Olen hengissä! Avaan varovasti silmäni, kyllä raajat liikkuvat,
sydän lyö, henki kulkee. Olen päivän päässä pelostani.
Eilen pelko istui olkapäällä, kuiskutteli kauhukuvia korvaan.
Miksi annoin sen pahalaisen taas tulla siihen?
Katselin huolestuneena "lääkemyrkyn" virtaamista suoneeni.
Lääkkeen tarkoituksena olisi latistaa innokkaita puolustusmekanismejani,
jotka tekemisen puutteessa ovat hyökänneet omiin niveliini ja kudoksiin.
Samalla lääke avaa ovet kutsumattomille vieraille, bakteereille ja viruksille
jotka jo varmasti hiovat innokkaina käsiään yhteen.
Suunnitellen massahyökkäystä heikkoa roppaani kohtaan.
Tuntuuko huimausta, tykyttääkö sydän, saanko ryrmihäiriöitä?. Mitähän tästä oikein seuraa?
Laskeeko alhainen verenpaineeni nollalukemiin ja menen tainnoksiin?
Jospa hoitaja ei huomaa ja virun siinä kanttuvei monta aikaa vammautuen?
Tulenkohan kuinka kipeäksi? vai jopa paranen?
Kuuden tunnin lääkeinfuusion jälkeen pääsin kotiin.
Peilistä katsoi naama, joka oli valkoisempi kuin yksikään lakana kaapissani.
Ilta meni nukkuessa, horroksessa, nukkuessa.
Tänään olen hengissä, posket mukavasti punaisena kortisonipaukusta jonka sain myös eilen.
Luultavasti olen hengissä huomenna ja ylihuomennakin.
Miksi pelätä outoa ja tulevaa, josta ei tiedä?. Pelko ei auta väistämään tulevia vaikeuksia.
Se joka tulevaa tautia sairastaa, sairastaa kahteen kertaan.
Lisäksi vielä nekin sairaudet ja vastoinkäymiset jotka eivät koskaan tulleetkaan.
Tänään paistaa aurinko, laitan takkaan tulen.
Lepään ja katselen tulta, luottaen, kaikki tulee mikä on minulle tarkoitettu.
http://valokinrunokontti.blogspot.com/2010/03/pelon-peikko.html
http://valokinrunokontti.blogspot.com/2010/03/pelon-peikko.html
Iloa päiväänne!
-Valokki-
Hei Valokki! Paljon kiitoksia ilahduttavasta viestistäsi blogissani!
VastaaPoista(Voit jättää tämän viestin julkaisematta, jos Sinusta siltä tuntuu.) Pelko ja erilaiset terveysongelmat ovat myös minulle ollet se isoin peikko erityisesti näinä aikoina, kivun ja elämän arvaamattomuuden pelko.
Mutta se, mistä varsinaisesti tahtoisin Sinulle tässä viestittää, on käsitystäni sairauksista ja mielen vaikutuksista niihin. Pikkuhiljaa käsityksekseni on muodostunut, että sairaudet johtuvat elämän energioiden tukkeutumisesta, esim. jatkuvasti jännittyneessä kehon osassa eivät energiat pääse virtaamaan kunnolla, tai kehoon kuulumattomien epäterveellisten ravinto- yms. aineiden vuosikausia kertyessä kehoon aiheuttaen yhä pahenevia tukoksia. Ja lopulta ne kehittyvät sairauksiksi asti. Tervehtymiseksi pitäisi sitten saada ne energiat taas liikkeelle, avaamalla ne jännitys- tai kuonakeräytymäpisteet tavalla tai toisella. Esimerkiksi placebo on tieteellisestikin todettu hyvin auttavaksi lääkkeeksi, riittää että todella uskoo sen auttavan (eikä sillä ole myrkyllisiä haittavaikutuksia). Eli uskon, luettuani aiheesta suuren määrän kirjoja, että esim. hyvin usein toistetuilla affirmaatiolla ("Hetki hetkeltä joka suhteessa voin yhä paremmin ja paremmin. Kiitos!") positiivisen luottamuksen kera voi avata niitä tukkeumia, kun ne rentouttavat ja vapauttavat kehoa. Ja naurunhan sanotaan olevan paras lääke, siitäkin aiheesta on monia kirjoja kirjoitettu. Nauraminen avaa myös jännittyneitä tukkeumia, varmasti myös mahdollisia tunneperäisiäkin sellaisia. Tällä hetkellä olen lukemassa Annastina Vethammarin kirjaa Ajattele elämäsi hyväksi, joka vaikuttaa olevan yksi parhaimmista lukemistani affirmaatio-oppaista.
En tiedä, sopivatko nämä ajatukset mitenkään Sinun maailmankuvaasi, mutta halusin ne kuitenkin lähettää, jos niistä olisi apua Sinulle. Eivät ne ainakaan minkäänlaista myrkkyä sisällä... :)
Sylikaupalla kaikkea hyvää Sinulle!
Voi kiitos paljon!
VastaaPoistaKyllä uskon aivan samoin kuin sinäkin. Olen varma, että vuosia kertynyt paha olo sairastuttaa pään tai kropan. Tai molemmat, ihminen menee ihan tukkoon ja energiavirrat lukkoon. Itselläni on kokemusta molemmista, kun sain mieleni jotenkin tasapainoon, pukkasi suru ja muu elämän painolasti ruumiillisena sairautena ulos. Käytin itse paljon visualisointia, myönteisiä toistoja mielessäni, että pääsin pikkuhiljaa nousemaan mustista syövereistä valoon.
Pelko ja ahdistus ovat ihnottavia, yllättävät aina aika ajoin. Olen opetellut niidenkin hallintaa ja sujuu suurimman osan ajasta ihan kiitettävästi.
Toivon iloa ja valoista oloa sinulle!
Ps. taidan tutustua lukemaasi kirjaan :)
Parantavia ja kannustavia ajatuksia lähetän täältä kaiken aikaa. Kun ilmatkin kevään myötä tasaantuvat olokin helpottuu. Paljon myönteisiä ajatuksia lähettää isosisko.
VastaaPoistaMä toivon sulle kaikkea hyvää ja parantavaa vaikutusta elämääsi.
VastaaPoistaToivon, että paranet ja voit koota itsesi ja saat voimaa siihen.
Ja niinkuin itsekkin sanoit, kaikki on varmaan tarkoitettu tapahtuvaksi jo ennenkuin olemme syntyneetkään.
Voimahali sulle ja enkeleitä paljon tiellesi ja vierellesi!
Hyvä kirja tuo Vrethammarin, löytyy minulta ja luen sitä aika ajoin kun tarvitsen uskonvahvistusta. Olen samaa mieltä Kikin kanssa.
VastaaPoistaMinä pelkään kipuja, kipu on positiivisella tavalla opettanut minulle nöyryyttä. Katson maailmaa toisin silmin ja ajatuksin. Uskon että minulle annettiin kivun ja pelon kokemukset, jotta voisin ymmärtää paremmin ihmisiä, joilla kipuja on, ei niin ettenkö olisi empatiaani heitä kohtaan osoittanut jo ennenkin, mutta nyt se on syvällisempää empatiaa, tietoa kivusta, mitä se voi pahimmillaan olla, enkä varmasti ole vielä sitä edes itse kokenut.
Eikö ole niin, että kun kipupäivistä selviää, huomaa kuinka ihanaa elämä ja maailma ympärillä on? Ja niinhän se on, kuten sanoit Valokki, että kaksinkertainen kipuilu kun sitä jo murehtii mitä milloinkin, mutta ihmisluonto kun nyt on vaan tällainen.
Toinen hyvä kirja on Joseph Murphyn itsekasvatuksen klassikko, Alitajuntasi voima.
Lähetän sinulle parantavia ajatuksia Valokki!
Peikko on kuullut sanottavan "Älä pelkää".
VastaaPoistaHyvä että puna palasi poskillesi ja olo on jo parempi. Kauniita kuvia, pian aurinko sulattaa jään ja vedet pääsevät vapaammin virtaamaan, kesä ja lämmin on tulossa... Hyvää vointia sinulle!
VastaaPoistaAnnastina Vrethammarin kirjan luin ensimmäisen kerran joskus 90-luvun alkupuolella. Suosittelen.
VastaaPoistaKaikkea hyvää sinulle, Valokki!
Valoa ja uskallusta maailmaasi valokki, itsekin peikkojen ja pelkojen kanssa taistelleena luulen tietäväni jotakin tästä jutusta:)
VastaaPoistaOletpa Sinä muuten ahkera, juttuja on monessa paikassa, itsekin tein ne sivusivustot, mutta ne ovat ehkä vähän hukassa tai ihmiset eivät viitsi tai ehdi avata niitä:(
Valokki, luulen, että meidän ihmisten ei ole helppoa päästä ulos kokemuksesta jossa olemme. Ihan kuin pitäisi hypätä ulos junasta joka liikkuu liian kovalla vauhdilla. Ehkä ymmärrät mitä yritän sanoa.
VastaaPoistaTänään katsoin Louise Hayn elokuvan, jossa oli paljon asiaa myös paranemisesta. Ehditköhän jo huomata linkin Aarrekarttamaailmassa? Yllä kommentoinut Musta Leski jätti sinulle myös kommentin sinne :)
Olen iloinen kun laitoit linkin paremman maapallon puolesta. Yhdessä voimme paljon enemmän. Lähetän sinulle tervehdyttäviä ja vahvistavia valopalloja ison kopallisen, ole hyvä :)
SeijaMarjatta,
VastaaPoistakiitos rakas siskoseni :) Kyllä uskon, että mennään parempaa kohti tässäkin asiassa. Kevät tuo lisää voimia ja kaikkea ihanaa, joka helpottaa oloa ja vie ajatusta kivusta ja kiristyksestä.
Harakka,
VastaaPoistaon kuin saisi lisää voimia, kauniista sanoista ja ajatuksistasi kiitos niistä :)
Laventeli,
VastaaPoistaolen myös sitä mieltä, että kaikesta tästäkin voin saada jotain positiivista elämääni eteenpäin. Olen aina niin onnellinen paremmista päivistäni, unohdan melkein heti ne kurjat ja kivuliaat. Kuin niitä ei olisi ollutkaan :) Tämä on opettanut ainkin kiitollisuutta ja nöyryyttä niinkuin sanoit.
isopeikko,
VastaaPoistaniin se on, ei kannata pelätä :)
Anja,
VastaaPoistaVoimat alkavat palailla pikkuhiljaa ja varmasti lääkekin alkaa puremaan, uskon niin :)
irma,
VastaaPoistaTuo kirja on varmastikkin hyvä, aion tutustua siihen.
Kiitos sinulle, iloa viikkoosi :)
Mustaleski,
VastaaPoistaKiitos voimasta ja uskalluksesta:) Pelot ja peikot, tekevät meistä vahvempia, ymmärtäväisempiä ja viisaampia. Suurempi sydämisiä, luulen niin :)
Olen monesta asiasta kiinnostunut, paljon harrastuksia, jotka ovat pelastaneet monesta tiukasta jutusta. Näitä omia blogeja on neljä, lisäksi olen mukana Runotalon Sarin Aarrekarttamaailmassa. Oma aarrekarttani valmistuu kitumalla, olen jotenkin jumittunut. Mutta uskon että siitäkin tulee huippu, kun sitä olen näin tarkoin ja kauan hionut.
Runotalon Sari,
VastaaPoistaymmärrän mitä tarkoitat :) Kokemuksiamme ja tapahtumia jotka tulevat eteen emme aina voi valita. Suhtautumisellamme niihin on suuri merkitys. Kun väsyy ja on paljon painavaa asiaa päällä, pelko ja ahdistus luikertelevat mieleen huomaamatta. Kiitos valopalloista, niiden avulla pääsen pitkälle :)
Linkitin vähän hassusti tuon Paremman maapallon puolesta. Yritän jos osaisin vielä laittaa siitä postauksen toisella tavalla. Iloa viikkoosi, onnellisuutta ja hyvää mieltä :)
Olen lähettänyt sinulle paljon valoenergiaa ja illalla mielikuvissani vienyt sinut veneellä leppeän virran kuljettamana kauniisiin, vihreisiin, saniaisten ja sammaleen reunustamiin joen uomiin. Karkeiden kallioiden reunoilta pisrkahtelee vilvoittavat vesiputoukset ja linnut livertelevät haikeasti. Toivon nopeaa paranemista!
VastaaPoistaTulentekijäTuikku,
VastaaPoistaKauniit ajatuksesi tulivat perille, olin tuona iltana niin väsynyt ja hieman tuskainenkin. Menin aikaisin vuoteeseen, yllättäen tuli oikein hyvä olo, vähän euforinen :) Olo oli niin onnellinen, kuin vain voisi kuvitella olevan kuvaamassasi maisemassa. Maisema on juuri sellainen johon haluaisin silloin kun on paha olo. Kiitos paljon valoenergiasta ja ihanasta matkasta, vilvoittavien vesien ja vihreiden kasvien siimekseen :)
Valokki kutsun sinut katsomaan houkuttavaa leikkiä blogiini...lähtisitkö mukaan?
VastaaPoistaRunotalon Sari,
VastaaPoistakiitos lähden mielelläni mukaan :)