Syksyn viileät helmat hipovat puiden oksia.
Maisema on värjäytynyt kesän jäähyväis juhlaan.
Pian on luopumisen ja levon aika.
Maisema on värjäytynyt kesän jäähyväis juhlaan.
Pian on luopumisen ja levon aika.
Blogiväsymys ja muukin väsymys nykii takin liepeissä.
Niveleni kipuilevat ja joudun käyttämään kyynärsauvoja ajoittain, päästäkseni eteenpäin.
Alakuloa en suostu kuuntelemaan, se on asettunut oikein valmius asemiin.
Istuu pöydänreunalla, kattilan kannella ja olkapäällä.
Sanon sille, ettei sillä nyt ole tilaa mielessäni, siellä on paljon muuta mukavaa.
Silti se keikkuu kyynärsauvan varressa ja nauraa ilkikurisesti,
kun kömpelöistä käsistäni kimpoaa piirakkavuoka hajoten, tuhansiksi sirpaleiksi.
Otan tyynesti toisen kaapista ja jatkan leipomista.
Niveleni kipuilevat ja joudun käyttämään kyynärsauvoja ajoittain, päästäkseni eteenpäin.
Alakuloa en suostu kuuntelemaan, se on asettunut oikein valmius asemiin.
Istuu pöydänreunalla, kattilan kannella ja olkapäällä.
Sanon sille, ettei sillä nyt ole tilaa mielessäni, siellä on paljon muuta mukavaa.
Silti se keikkuu kyynärsauvan varressa ja nauraa ilkikurisesti,
kun kömpelöistä käsistäni kimpoaa piirakkavuoka hajoten, tuhansiksi sirpaleiksi.
Otan tyynesti toisen kaapista ja jatkan leipomista.
Aurinko kultasi kauniisti syksyiset puunlatvat mökkirannassa.
Värjäsi suon heinikkoa ja mättäitä, okralla ja kullalla.
Heitti taivaan pumpuleihin lilaa väriä.
Kurjet menivät, lauloivat kirkkain raikkain äänin.
Niiden siluetit piirtyivat pilviin jotka loistivat sateenkaaren väreissä.
Lähdön katseleminen sai
jälleen kyyneleen kirahtamaan silmäkulmaan. Niin haikeaa ja lopullista.
Illat ovat jo viileitä.
Auringon villi värileikki muuttuu nopeasti taivaalla samettiseksi pimeydeksi.
Niiden siluetit piirtyivat pilviin jotka loistivat sateenkaaren väreissä.
Lähdön katseleminen sai
jälleen kyyneleen kirahtamaan silmäkulmaan. Niin haikeaa ja lopullista.
Auringon villi värileikki muuttuu nopeasti taivaalla samettiseksi pimeydeksi.
Syyskuun kuu kulkee alhaalla, suurena keltaisena juustona.
Puolikkaana se näytti kyllä vehnäpullalta. Katselin sen kulkua kauan.
Huuhkajan huhuilu kiiri kirpeässä tyynessä illassa.
Toivon kaikille iloista, viikkoa!
Onneksi olen ollut välillä vähän paremmassa kunnossa kesällä,
päässyt ihan pohjoiseen ihailemaan luontoa.
Kuusamon lomalta, otettuja kuvia voit katsella Alfheim valokuvablogissani
-Valokki-
Onneksi olen ollut välillä vähän paremmassa kunnossa kesällä,
päässyt ihan pohjoiseen ihailemaan luontoa.
Kuusamon lomalta, otettuja kuvia voit katsella Alfheim valokuvablogissani
-Valokki-
tässä postauksessa oli varmasti miljoonia sanoja.. ihania kuvia.. kiitollisena ojennan tunnustuksen. sivullani pieniä sanoja. sen eteenpäin jakaminen on täysin jokaisen oma asia.en ainakaan tressiä tahdo lisätä. ihania syys iltoja ja kuulaita päiviä sen sijaan.
VastaaPoistaMiten yhdellä ihmisellä voikaan olla noin paljon uskomattoman upeita kuvia, sekä tässä blogissa että Alfheimin puolella! Huokaus....
VastaaPoistaUskomattoman ihania kuvia Sinulla taas, mutta tuo lintukuva oli kaiken huippu!!!Kiitän valokki ja toivon sydämestäni jaksamista Sinulle, vaikka itseäkin väsyttää armottomasti, välillä hela livet.. Silti voi toivoa toiselle sitä, mitä ei itse jaksa.
VastaaPoistaKauniita kuvia, toivottavasti olosi paranee, tsemppiä toivottelen..
VastaaPoistaUskomattoman kauniita kuvia,olet taitava kuvaaja ja luonnon ihminen, mielikuvitus tarinoita, värit kuin satu metsästä.
VastaaPoistaKyllä syksy on parasta aikaa, todistit sen taas näillä kuvillasi:)
VastaaPoistaTodella kauniita tunnelmia! Ihan erityisesti vene kaislikossa ja kuva lintuaurasta.
Taattua laatua kamerastasi.
VastaaPoistaIhailen näkemyksiäsi ja kuvaksi laittamita.
Kovasti on kaikki kohdallaan...!
Voi kun on kaunis syksy näissä kuvissasi! Oranssin hehkua, taivaan kaikki värit, heijastukset vedessä... kaunista! Ei anneta väsyn voittaa. Hyvää vointia sinulle!
VastaaPoistaMahtava kurkiaurakuva! Ja tuo kuutamo, joka heijastuu vedestä.
VastaaPoista***
Minäkin olen kärsinyt polvestani ja kun söin Zinaxin Fortea se auttoi. Pääsin liikkumaan ja kun liikkuu vaan, se alkaa helpottaa. Pahimpaan aikaan kävin liikkumassa Buranalla. Jos paikalleen jää, ei hyvä. Tsemppiä ja sisua ja ota ilo irti mistä vaan. Minä viimeksi juuri haavan lehdistä. Niiden värit ovat niin upeat ja haapa on hieno puu, joka soittaa vaikka iltaisin uneen.
Blogiin voi pitää taukoakin, jos pystyy;-)
PS. Ja kaikkea hyvää syksyysi♥
VastaaPoistaOi, miten kaunista olet kuvannnut, kuukuvasi ovat huippuja! Voimia sinulle ja hyvää mieltä:)
VastaaPoistaVaikka syksy onkin kaunis, peikko tykkää paljon enempi valosta ja auringosta ja vihreästä.
VastaaPoistaUpeita kuvia!
VastaaPoistaNiin todella kauniita ja upeita kuvia täällä tas jälleen kerran!
VastaaPoistaAivan mahtava kurkiaurakuva ja kaikki muutkin kuvat ihan todella ihania!
Toivon sulla joka päivälle parempia päiviä, että pääsisit vielä ilman keppejäkin käveleen, tiedän sen, miten kipu tuntuu.
Parempia päiviä sulle toivon ja rukoilen!
Hyvin samantapaisin miettein olen ollut itse kuluneella viikolla, kun tunnen, että itse määrään oman elämäni kulun ja tunnelman, mutta aina ei vaan onnistu. Sitten yritän vain hyväksyä, kun vastaan taisteleminen vain lisää takkuja. Voimahalaus sinulle Valokki.
VastaaPoistaHienoja maisemakuvia ja mietteitä. Sitten kun ehdit ja jaksat niin lähde kiemuraiselle polulle, joka johtaa Runotalon portille. Astu sisään portista ja katso sisään kuistin ikkunasta niin näet jotain sinulle minulta. Poikkea siis talossa. Stressiä ei saa tästä ottaa vaan tehdä sitten kun siltä tuntuu.
Mukavaa viikonloppua ja auringon kultaisia säteitä kasvoillesi :)
aikatherine,
VastaaPoistakaunis kiitos sinulle, en ole stressaantunut vain väsynyt välillä näihin kipuihin. Nyt kun kirjoitan tätä vastausta on oloni taas parempi, kivut taka-alalla ja mieli iloinen ja voimakas.
Kiki,
VastaaPoistaOlen oikein moottoriroottori valokuvaturbo, kamera on ylimääräinen jäsen, jolla sojottelen joka suuntaan. Kun jalat eivät jaksa juosta, kameran linssi yltää kauas:)
Mustaleski,
VastaaPoistaOlin onnessani kurkikuvasta, se oli vähän niinkuin sellainen "valokuvaajan tapaturma", tai sitten ehkä osaankin pikkasen näprätä kameraani jo. Pahin vaihe on taas toistaiseksi ohi, voi tulla jo huomenna takaisin, mutta olen onnellinen näistä hyvistä päivistä.
Helinä,
VastaaPoistaPepita,
Vikki,
Tämä valokuvaaminen on sellaista terapiaa, korujen teko on välillä vaikeaa. Voin onneksi kuvata vielä vaikka olisin aika pahassa jamassa nivelistäni.
Eko,
VastaaPoistaAnja,
Leena,
Kurkikuva on kyllä näistä oma lempparini. Siinä on semmoista haikeutta, mutta samalla iloista värikkyyttäkin. Pieni lupaus ensi keväästä.
Manteli,
VastaaPoistaKiitos voimista, taisivat tulla tänne asti, koska voin nyt jo taas paremmin. Iloista viikkoa sinulle :)
isopeikkö,
VastaaPoistaPidän myös keväästä ja kesästä enemmän, vihreys ja lömpö. Syksy on ihanaa kun päivät ovat kirkkaita ja värikkäitä, kylmästä en tykkää. Haluaisin hypätä harmaiden ja pimeiden päivien yli huiskis!.
Tapsu,
VastaaPoistatervetuloa tänne uusi lukija, olet tervetullut :)
Harakka,
VastaaPoistakiitos ihanasta kommentistasi. Olo on jo taas voiton puolella. Kepit lensi nurkkaan heti kun vain jalat alkoi kantamaan. Olen päättänyt, ettei minua yksi reuma kaada, ei sitten millään, en suostu!. Vaikka terveydentilan rajut vaihtelut ovat harmillisia, olen silti iloinen kun tiedän, että hyvät päivät tulevat onneksi huonojen jälkeen.
Runotalon Sari
VastaaPoistaKiitos voimahaluksesta, se tuli kyllä perille :)
Säteet jotka lähetit tulivat heti lauantai aamulla ikkunasta kun heräsin. Kutsuivat ulos luontoon, seuraava postukseni onkin seurausta siitä. Kiitos :)
Kiitos myös mielenkiintoisesta haasteesta, jonka otan ilolla vastaan. Teen vastauksesta kyllä omanlaisen, niin kuin olen myös itse...
Iloa ja voimaa viikkoosi :)
Minusta on aivan ihanaa nähdä juuri omanlaisia vastauksia - nautin ilolla ja innostuksella...ihana oli säderetken postaus :)
VastaaPoistaKaikkea hyvää sinulle. Upeat värikylläiset kuvat meille tarjoilit, kiitos.
VastaaPoista