Kadonneiden sanojen jäljillä

Olen ollut huolissani, olen pohtinut ja mietttinyt.

Minne ovat joutuneet uudet tarinani?,

mielen täyttävät vain joutavat marinani.

Minne menneet syntymättömät runoni?,

kauniit soljuvat sana jononi.

Sitten muistan sen utuisen illan...

Illan hämärissä kulki stressaantunut nukkumatti

pimeällä kujalla juoksi kirjava katti.

Matkalla oli runoon myös runo ukko.

Siitä alkoi koko soppa. Oli runo ukolla runokoppa,

oli nukkumatti ja sitten se kirjava katti....

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen