Rannassa puut uinuvat jo.
Tuuli heiluttaa niitä, vain ihan vähän, tuudittamalla.Vesi lepää sielänä ja tummana peilinä hennot väreet pinnallaan.Viileys kulkee auringon väsyttämään maisemaan.
Utu hapuilee varoen uinuvien heinien päitä ja nuokkuvien horsmien kukkia.
Juuri ennen sydänyön hetkeä
aurinko värjää viimeisillä säteillään
punaisen lohikäärmeen taivaankannelle.Tummeneva yö käärii maiseman hiljaa uneliaaseen pehmeään harsoon.
-Valo Ki-
