Tummuvassa illassa valo muuttuu siniseksi kankaaksi tähtikarttojen taakse. Muutamat valonsäteet juoksevat eksyneenä sinne tänne pimenevällä taivaalla. Kaikki näyttää hekeksi pysähtyvän, juuri kun pimeys ottaa valon viittansa alle. Puiden lehtinen kahinassa, yölinnun laulussa, aallon liikkeessä tyhjä hetki, jonka väliin ikuisuus kutoo jo nauhaa ja liittää tätä hetkeä, sekunteja loputtomaan kudelmaan.
Kaikki on pehmeää, tyyntä ja hiljaista, ajatuksenikin unohtavat loputtoman tarpeensa kertoa lisää kaikesta menneestä, tulevasta ja tulemattomasta. Ajatukset halauavat kertoa loputtomasti asioita. Ne rakastavat kertoa kaikkea noloa, epäonnistunutta ja pelottavaa, jota minulle on tapahtunut tai voi tapahtua hetkellä millä hyvänsä ja ellei minulle niin varmaankin jollekkin läheiselleni. Siksi siirrän ajatukset tarpeettomana läheisen puun oksalle puliskoon siellä.
Tyhjä hetki tuntuu jatkuvan loputtomiin, ikuisuuden puikkojen kilinä on tauonnut ja kudelma pysähtynyt. Tyyneydessä ja ajattomuudessa leijuen voin nähdä itseni ja koko elämänvirran kokonaisena, kauniina, eheänä ja täydellisenä. Osana tätä kokonaisuutta, elämällä tätä pientä elämääni, olen pisara, josta elämänvirta koostuu.
Olen palapelin osanen joka täyttää kokonaisuuden,
vaikka koko kuvaa näe en,
ymmärrän sen suuruuden.
-Valo Ki-
©Asta Gyldén-Lahtinen
Tässäpä se on sanottuna kaikki niin hyvin.
VastaaPoistaKiitos tilda-alma, hiljaisuus ja ajatusten taukoaminen kuljettaa olennaisen äärelle.
PoistaAjatukset puun oksalla pulisemassa :) Peikko tykkää sellaisesta :)
VastaaPoistaOn terveellistä siirtää ajatukset puun oksalla aina ajoittain :)Voisi olla kiva kun olisi sellaisia pulinapuita, joiden oksilta voisi poimia sopivia ajatuspulinoita. Omassa päässä pulinat ovat liian ahtaalla ja estävät hyvien ajatusten löytymisen.
Poistaupea postaus!
VastaaPoistaKiitos Sussi :)
Poista