Aamulla kultainen valonsilta kutsui luokseen.
Ulos, luontoon valkeille hangille. Kävelin kelkkareittejä pitkin yli peltojen.
Hangella kävellessä ajattelin ottaneeni kameran turhaan mukaan.
Maisema näytti valkoiselta tasaiselta lakanalta. Siellä täällä
näkyi auringon sulattamia tummia peltoläikkiä valkoista hankea vasten.
maiseman rumaksi. Olin vihainen noille metallihirviöille.
Pellon laidassa nökötti kallellaan harmaa lato.
Haapojen oksat hohtivat sinistä taivasta vasten.
Kävelin tutun ison vanhan kuusen juurelle. Nojasin kauan sen vankkaa
runkoa vasten. Se jutteli minulle keväästä ja luonnon koodikielestä.
Jos oppisin sen, voisin ymmärtää ja nähdä paljon enemmän.
Koodikieltä on kudottuna katajan neulasille lumikiteisiin.
Niistä saatoin lukea kauniin hempeän sanoman, luonnon
kauneudesta ainutkertaisuudesta ja hauraudesta.
Kaadetun puun silmuista luin itkulaulun sanat, kesästä jota sille ei koskaan tullut.
Puhkeamattomien lehtien hiljainen suru täytti hetkeksi mieleni.
Haavan kyljessä kirkkain värein kirjaillut kiemurat kertoivat,
kevään saapuvan lämpimin tuulin.
Vanha harmaa koivu on kirjonut vuosiensa tapahtumat
muistiinsa. Niistä koostui kauniit monimutkaiset kuviot sen rosoiseen pintaan.
Menneiden kesien humina oksillaan se kylpi kirkkaassa valossa.
Vanhan ladon hirsissä toukkien koodikieli kertoi vuosikymmenten tarinaa.
Niin monimutkaista ja vaiherikasta, että upposin tutkimaan sitä
moneksi toviksi. Äänekkäästi meluava nälkäinen vatsani keskeytti aikamatkani
toukkien maailmaan. Minun oli suunnattava takaisin kotiin.
Olin iloinen siitä kuinka luonto opetti näkemään pieniä ihmeitään.
Iloisia kevätalven päiviä!
-Valokki-
Aivan hurmaavia ajatuksia ja kuvia ♥
VastaaPoistaNuo toukan riimit ovat ihastuttavia, todella kauniita.
Löysin monenlaista toukkatarinaa, useita erilaisia. Kuvasin vanhaa latoa joka suunnasta. Puiden kyljissä näin myöskin kauniit värien kirjot. Hauska päiväkävely yllättävän värikäs.
PoistaMinä käytin näitä papintappajan kovertamia hirsiä asetelmissa aikoinaan, mutta niitä ei tahdo enää olla kun ovat jo arvossa arvaamattomassa, eli purkulatoa käytin. Ihania kuvia ja tuokioita valokkimaiseen takuutyyliin:)
VastaaPoistaKatsoin jo tätä vanhaa latoa, että se on niin kallellaan. Pian romahtaa. Mahtaisiko saada hirsiä?
PoistaViimeinen kuva sai mielikuvitukseni liikkeelle ja näin kuvioissa vaikka mitä. Todellista koodikieltä. Kaunista, kuten katajan kimmeltävä oksakin ja kaikki kuvasi. Luonto kertoo omaa kieltään, jos vain malttaa pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan. Hieno postaus.
VastaaPoistaTulin taas IE:n kautta ja huomasin, että oma sivuni on sommittelultaan ihan sivussa tällä. Kuvat ovat sivupalkissa liian suuria. Ei uskoisi, että selaimissa on näin paljon eroa. Pääasia, että pääsen jollain selaimella tänne :-)
Blogissani on blogitarinaa koskeva haaste, käypäs katsomassa.
Koukerokuviot nappasivat minutkin mukaansa. Sain aikaa kulumaan niiden tutkiskeluun monet tunnit. Mielenkiintoinen haaste, oijoi mitähän keksisin.
PoistaOi ja ah,miten kauniita yksityiskohtia luonnosta olet kauniisti taltioinut!!
VastaaPoistaOlen viettänyt aurinkoisina päivinä ihania pienien ihmeiden löytöretkiä ;)
PoistaVoi juku, miten kauniita kuvia oletkin napannut kameraasi tallelle.
VastaaPoistaHieno tuo alimmainenkin kuva, se on ihan kuin joku olisi siihen kaivertanut jotain kieltä, sitä koodikiletä varmaan.
Tykkään tosi paljon näistä kuvistasi!
Kyllä luonto on ihmeellinen, hämmästyn ja ilahdun uudelleen ja uudelleen.
PoistaIhanaa koodikieltä! Upeaa päästä ulos valoisaan jo melko lämpimään kevätpäivään ja pysähdellä kuvailemaan luonnon ihmeitä.
VastaaPoistaIhmeen voi kokea kiertotietäkin: tänä aamuna 8.kerroksen ikkunasta näkyi toisen korkean talon ikkunalasin kautta heijastus nousevasta punaisesta auringosta. Tiesin, ettei ulos minnekään näköalapaikalle kerkiä, se oli tarkoitettu nautittavaksi tällä kertaa vain heijasteena, muistutuksena.
Valoisaa kevään jatkoa Sinulle!
Ulkona alkavat kevään upeat ja valoisat päivät. Ilmat lämpenevät ja luonto elää ihan kuhisemalla. Ihanaa aikaa. Kivoja keväisiä päiviä Sinulle myöskin :)
PoistaNiin se luonto opettaa ja antaa, kun pysähtyy. Ihania kuvia ja ajatuksia, paljon olet löytänyt, katsellut avoimin mielin. Tulee hymy ja hyvä mieli. Kiitollisuus - Kiitos sinulle Valokki tästä hetkestä.
VastaaPoistaKiitos Sari kommentistasi. Luonto on ihmeellinen opettaja, mieli virittyy vastaanottamaan aina vain enemmän. Kyky nähdä ja ymmärtää lisääntyy mitä enemmän luonnossa liikkuu. Liikkuminen yksin kiireettä, mietiskellen ja vain oleillen on kaikkein parasta.
Poista