Vihreys
ja kesä kasvavat minussa,
lintujen laulut
soivat puissa.
Onnekas olen vaikka vaikeudet välillä päälle
painoja laittaa,taittaa voin ne, poistopinoon pinota
ja pois laittaa. Osa on jo mennyt, ei ehkä enempää
anneta kuin tarve on?.
Onneton mieli kalastelee helposti suurennuslasilla murheiden juoksevia
kirppuja, jotka saavat aikaan ilkeää levottomuuden tunteen.
Lehtivihreä parantaa katselen sitä ja sinistä, niin sinistä taivasta, jos en niin tee mieli patsastelee jossain ikävässä. Ratsastelee ja tikareita sisimpään pistelee. Kastelee turhaan monet tyynynliinat itkulla ja karvaalla mielen litkulla itseään kiusaa. Ei saa rauhaa ihminen, jos kuuntelee koko ajan ajatuksia jotka tauotta pauhaa.
Tyyneyttä ja rauhaa kaikkien mieliin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti