Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. heinäkuuta 2013

Virkattu matto ja kesän kukkasia

Sain valmiiksi ihka ensimmäisen maton, jonka tein virkkaamalla.
Olen joskus aiemmin virkannut paljon pitsiliinoja ym. sellaisia.
Nyt ei enää pieni virkkuukoukku pysy hyppysissä kipeiden nivelieni vuoksi.
Tämän maton virkkasin isolla virkkukoukulla, jota sain pitää kiinni
"kouraotteella" joten se onnistui jotenkuten minultakin.

Maton halkaisija on 140 cm, se on valmistettu luonnonvalkoisesta ontelokuidusta.
Idean mattojen virkkaamiseen sain sisareltani Kaarnikalta, joka
on tehnyt jo monta kaunista mattoa virkkaamalla. 
Seuraava ohje ja pussillinen kuteita on jo valmiina odottamassa.
Aloittelen uutta mattoa pikkuhiljaa, virkkaan aina vähän kerrallaan.
 Uusi ruusu Rosa Poppius suviruusu, jonka istutin toissa syksynä on 
asettunut paikoilleen oikein hyvin.
Se on kasvanut jo kolminkeraiseksi ja kukkii runsaasti.
Ruusun kaunis kukinta lievitti hieman karvasta harmistustani juhannusruusuni
paleltumisen vuoksi. Juhannusruusu oli ollut samalla paikalla 21 vuotta,
se oli upea ilmestys. Korkeutta sillä oli yli 2 metriä ja leveyttä saman verran.
Se kukki viime vuoden todella runsaasti ja oli upeampi kuin koskaan.
Muistan ihmetelleeni kuinka valkoiset kukat muuttuivat osin vaaleanpunaisiksi.
Tänä keväänä ruususta oli jäljellä vain lehdettömät piikkikarat.
Pidän valkoisista kukista. Loisojasmikkeet tuoksuvat ihanasti ja nekin ovat jo 
kasvussaan hyvässä vauhdissa, niiden istutuksesta on kaksi vuotta. 
Angervot ovat olleet myös tänä keväänä upeassa kukassa.
Metsätähtien pienet hennot kukat ovat mielestäni kauneimpia luonnossa kukkivia kukkia.

 Kestävät ja sitkeät kurjenpolvet sinnittelevät perennapenkissä jonka tarha-alpi on
vallannut lähes täysin. Perennapenkki odottaa jo kovasti raivaamista ja jakamista 
uusille kasvupaikoilleen, jotka toivon mukaan saan joskusvalmiiksi.
-Valokki-