Yhden yön aikana unessa tähdet tulivat lähemmäksi, pääsin niiden valossa kulkemaan ylös ja taivaille. Kaikelle sille en osaa löytää sanoja mitä näin, janoja kauniiden valojen ja tähtikansojen asuinsijojen.
Ehkäpä matkat öiset voisivat jatkua ja saisin nähdä kaiken sen joka on takana pilvien ja monien aikamatkojen kerrosten. Uni horrosten aikana on helpompi kulkea, lukea koodikielen, joka avaa alitajunnan takana piilevän voiman.
Jotain
toivon muistavani aamuisin, haamuisin katsein kun yritän päivää
etsiä.
©Asta Gyldén-Lahtinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti