Se joka tulee ja puhdistaa mielen

Aavalla ulapalla, paksun jään alla laulaa vesi hiljaista lauluaan.

Huokauksia jään kuuntelen päivän valotähdet ovat hangella sammuneet.

Kuullotettu, kirkas ilma on kuuralla ja helinällä jonka jäiset oksat soittavat.

Silmät ummistaen voin nähdä sen joka tulee ja puhdistaa mielen

-Valo Ki-

Palapelin osanen

Tummuvassa illassa valo muuttuu siniseksi kankaaksi tähtikarttojen taakse. Muutamat valonsäteet juoksevat eksyneenä sinne tänne pimenevällä taivaalla. Kaikki näyttää hekeksi pysähtyvän, juuri kun pimeys ottaa valon viittansa alle. Puiden lehtinen kahinassa, yölinnun laulussa, aallon liikkeessä tyhjä hetki, jonka väliin ikuisuus kutoo jo nauhaa ja liittää tätä hetkeä, sekunteja loputtomaan kudelmaan.

Kaikki on pehmeää, tyyntä ja hiljaista, ajatuksenikin unohtavat loputtoman tarpeensa kertoa lisää kaikesta menneestä, tulevasta ja tulemattomasta. Ajatukset halauavat kertoa loputtomasti asioita. Ne rakastavat kertoa kaikkea noloa, epäonnistunutta ja pelottavaa, jota minulle on tapahtunut tai voi tapahtua hetkellä millä hyvänsä ja ellei minulle niin varmaankin jollekkin läheiselleni. Siksi siirrän ajatukset tarpeettomana läheisen puun oksalle puliskoon siellä.

Tyhjä hetki tuntuu jatkuvan loputtomiin, ikuisuuden puikkojen kilinä on tauonnut ja kudelma pysähtynyt. Tyyneydessä ja ajattomuudessa leijuen voin nähdä itseni ja koko elämänvirran kokonaisena, kauniina, eheänä ja täydellisenä. Osana tätä kokonaisuutta, elämällä tätä pientä elämääni, olen pisara, josta elämänvirta koostuu. 

Olen palapelin osanen joka täyttää kokonaisuuden,

 vaikka koko kuvaa näe en,

 ymmärrän sen suuruuden.

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Jos tuijotat vain tummia pilviä

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Mitähän minä sitten tekisin jos?

Kuluva kevät ja kesä on ollut haasteellinen, stressaava, kuluttava painajaismainen ja paljon muuta ei niin ihanaa ja seesteistä. Auringon valon leikkiä kasvoilla ja unenomaista lepotilaa, sitä se ei ole ollut. Kaipaisin nyt jo niin paljon ihan tavallista tasaista ja tylsänkin tapahtumatonta elämää.
Rakkaan ihmisen vakava sairastuminen mullistaa maailman, saa pois raiteiltaan imaisee mukaan pyörteeseen jossa kadottaa helposti oman itsensä ja elämänsä. Päällimäisenä ja vallalla ovat ajatukset " Jos vain jaksan annan kaikkeni ja yritän niin paljon kuin vain voin kaikki muuttuu vielä hyväksi.. muuttuuko?" Milloin väsymys iskee niin lujaa, ettei enää jaksa taistella, välittää, huolehtia, murehtia ja pelätä kaikkea mahdollista tulevaa ja tulematonta.? Voinko lievittää kipujen kanssa riutuvaa, omalla tuskallani? Millon tulee hyväksyntä siitä, että en voi tehdä enempää?

Jatkuva piiritanssi ja piruetit viikatemiehen kanssa muuttavat ihmistä, ilo jää taka-alalle ja ahdistus sumentaa ajatuksia. Lapsenomainen ajattelu saa vallan, että voisin kannatella rakasta ihmistä ja estää edessä olevan, jotenkin muuttaa maailmankaikkeuden käsikirjoitusta. Silloinkin kun ei tarvitsisi huolehtia, rientää jo järjestelemään tulevaa mahdollisien ongelmien varalle. Oma elämä jää elämättä, "ei sen niin väliä minä jaksan kyllä".. jaksanko, tunnistanko oman väsymykseni? Osaanko ottaa etäisyyttä silloin kun tarvitaan?

Mitä minulle kuuluu? kysyn peilin naiselta jonka tukka hassotaa sinne sun tänne ja silmien alla varjot ovat saaneet syvemmän värin. Unettomat yöt, väliin jäänet ateriat ja jatkuva kuristava pelontunne vatsassa murentavat hiljalleen. Pitkään jatkunut huolitilanne on ohjannut toimintani automaattiohjaukselle jossa ei ole järjellä paljoa sanottavaa. Olen muuttunut outojen olojen orjaksi, holtittomien pelkojen hottentotiksi.

Mitähän minä sitten tekisin jos ei tarvitsisi murehtia ja huolehtia? Mitähän minä sitten tekisin jos en eläisi toisen tuskassa ja kivussa, surisi sumentunutta mieltä ja mennyttä ilonpilkettä silmissä.?
Mitähän minä sitten tekisin jos..?
Loputtomien jossittelujen jälkeen jäljelle jää vain hyväksyntä ja luottamus siihen, että kaikki tapahtuu lopulta niin kuin on tarkoitus.

-Valo Ki-

Koteloituneet ajatuskaavat

Koteloituneet ajatuskaavat ovat takertuneet tajunnan pinnalle. Hukkasinko jotain matkalla itseeni? Kadotinko langan punaisen?. Ongelmana on ajatus iso ja mutainen. Hyppivä mieli ja loputon sanojen ajatuskieli, rakentaa pitkiä lonkeroita esteeksi eteen, etten voi uida kirkkaaseen avaraan mieleni veteen.
 Epäilevä ajatuskin lymyilee jossain lähistöllä, "olenko jo tässä pelissä häviöllä?"
Muutos kulkeee nousevan auringon kehrällä ja viimeisellä illan valon säteellä? Joka silmänräpäyksellä, sydämen lyönnillä.
Kaikki liikkuu ei paikoilleen jää, vaikka pysyvyyttä suunnittelee ihmisen pää.

Etukäteen eletyt kauhut ja koukeroiset pelon polut, on kuljettu ristiin rastiin, poljettu alleen samalla koko elämä. Näkemättä hetkeä, joka juuri nyt on käsillä. Kirkkaan mielen lasin läpi voin nähdä itseni tuolle puolen, ymmärrän en häviä koskaan kokonaan kun kuolen. Leijua voin pelottomassa virrassa hiljaa, aika niittää vasta kypsää viljaa.

Olen paljon pohtinut, mielen hälyä, opittuja ajatusmalleja, takertumisesta pysyvyyteen, pelkoja, sekä kaiken hetkellisyyttä. 

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Ikuisuuden kuiskaus

Kuiskaus, niin hiljainen kuin vaimea tuuli. Nainen sen kuuli seisoessaan tyynellä rannalla, varpaat hautautuneena syvälle valkoiseen hiekkaan. Se sivelee hiljaa äänettömyyttä, kiitäen pimeästä esiin kuin nuoli. Jokainen hetki piirtyy ruutuihin, joista ikuisuus kerrostuu. Huolettomalta näyttää hän seistessään siinä pellavaisen hameen olkain pudoneena alas, hiukset päivän tuulen pörröttämänä. Kuulaan järven pinnalla kiiltävät tähtien hijastukset, jotka uppoavat sen pohjattomaan tummaan sineen. Pyöreät rantakivet lepäävät kiltisti kylki kyljessä veden rajassa, niistä huokuu vielä auringon lämpö.

Aamu on jo kaukainen kuvajainen, nauha tummia ja kirkkaita sekunteja, jotka täyttyvät sydämen lyönneistä, luonnon sykkeessä liikkuen. Joukko yölintuja lehahtaa viereisen puun oksille, ne järjestäytyvät huolellisiin riveihin, kiinni toistensa lämpöisiin kupeisiin. Äärettöman aavan reunasta jo kauan sitten matkaan lähtenyt tuulenvire saavuttaa rannan. Se pyörähtää naisen hiuksissa ja yrittää oikoa rypistyneen hameen helmoja, nykien niitä joka suuntaan. Pian se kuitenkin väsähtää kuin vanhus, viimeisillä voimillaan pyöräyttää muutaman spiraalikuvion valkoiseen hiekkaan ja rojahtaa sitten uupuneena lepäämään.  Aurinko on heittänyt horisonttiin kultaisen nauhuksen, joka sammuu ja häviää sekin. Tumma yö laskeutuu kaiken ylle.

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Maisemaan kadonnut

Istun rannalla ja katselen veden keinuntaa. Taivas on syvän sininen, muutama pilvi kulkee eksyneenä sinessä. Valo juoksee aalloilla ja piirtää siihen kirkkaita juovia. Vesi liikkuu hitaasti edestakaisin, se kiipeää rantakiville ja liukuu sitten laiskasti kivien väleihin. Ilma on täynnä lintujen ääniä. Laulurastaan sävelessä on nousevia ja laskevia nuotteja, sekä muutama kertosäe jossa sävel nousee korkeille kirkkaille koukeroille.

Suljen silmäni ja annan auringolle luvan leikkiä kasvoillani. Sen kosketus on  lämmin ja ystävällinen.  Ajatukset hidastuvat ja taukoavat lopulta kokonaan. Pienen hetken viivyn ajatuksettomassa tilassa, oloni on kevyt ja rauhallinen. Voisin kadota tähän hetkeen ja maisemaan, joka on niin kirkas ja levollinen. Jättäisin rannalle lapun, jossa kertoisin tulevani takaisin kun sopivalta tuntuu. Laittaisin pienen kiven painoksi lapun päälle, ettei ilkikurinen tuuli lukisi sitä riepottelu aakkosin. Sulkisin silmät, liukuisin maisemaan, hetkeen jossa olisin  valo, laineiden liike, linnun laulu ja syvän sininen taivas.

-Valoa ja iloa viikkoosi-

-Valo ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Täysikuu Tammikuu

 

Fullmoon Tammikuu

Nimi : Suden kuu, vanhakuu, kultakuu, kuu jälkeen joulun.

Pakkanen ja lumi tiukentavat otettaan nukkuvassa maisemassa. Yöt ovat pitkiä ja ravinnon lähteet luonnossa ovat niukat. Menneinä aikoina susia olisi metsästetty, koska ne hakeutuivat kylien reunamille etsimään ruokaa. Tammikuun täysikuu on suojelun kuu. Työskentelyä parempien rajojen asettamiseksi. Se on aika tarkastella tottumuksia ja rajoja. Luopua niistä asioista, jotka eivät palvele meitä enää. Aika keskittyä sisimpään, sekä kehittää sitä.

Nyt on aika tarkastella tavoitteesi. Tämän täydenkuu aikaan on suojaavaa tehdä suojelu annospusseja, sekä puhdistaa vettä Imbolc juhlaa varten. Värejä: musta valkoinen hopea. Yrttejä: basilika, meirami (ilo, rauha, rakkaus ja suojelu). Kiviä: hematiitti, kvartsi, lumihiutale obsidiaan.

Hematiitin sanotaan olevan maadoittava ja tervettä talonpoikaisjärkeä sekä eloonjäämisviettiä edistävä kivi, se antaa myös keholle voimaa. Hematiitti stimuloi keskittymistä, poistaa itse asetettuja rajoituksia.

Kvartsin esim. ruusukvartsi, sitriini ja ametisti. Kvartsin avulla voi päästä huonoista tavoista tai tottumuksista, se on myös ajatusten ja selkeyden kivi. 

Obsidiaanilla on suojelvia ominasuuksia. 

Suojelu pussukka

Voit valmistaa suojelupussukan, oranssista kankaasta, oranssi on tasapainon väri. Laita pussukkaan jokin jänistä kuvaava esine, kuva tms. Jänis edustaa valppautta. Yrttinä/öljynä voit käyttää laventelia joka tuo voimaa ja vahvuutta. Laita pussukkaan myös obsidiaani suojelemaan. Voit "ladata" pussukan täydellä kuulla. Käänny etelän suuntaan, joka edustaa suojelua.

Voit lausua vaikka seuraavat sanat tai omasi jotka tuntuvat hyvältä:

"Tässä puhtaan energian kirkkaudessa kutsun ja hyväsyn universaalin suojelun ja turvan, itselleni sekä rakkaimmilleni, rarauksetta ja rajoituksetta. Tämä tai jotain parempaa ilmaantuu nyt minulle. Ja niin se on. "

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Valveunta

Tumman metsän viileys muuttuu hetkessä paahteeksi astuessani aukean reunaan. Etäämmällä näen rannan huojuvat kaislikot, joita merituuli silittelee ja tanssittaa. Rannalle johtavan polun pyöreät, sileät kiveta antavat astella verkkaisesti, ilman ponnistelua. Suuntaan kulkuni rannalla nököttävälle vanhalle venevajalle. Istun vajassa paksulle lankulle jonka aurinko on lämmittänyt minulle.

Kuljetan sormiani hiljaa lankun rosoissa ja puun kuvioissa. Aavalta puhaltava puhuri ravistelee vajan harmaita seinälautoja. Vaja ei kuitenkaan päästä sitä kolistelusta huolimatta sisälle. Vain pienet tuulenväreet pääsevät karkaamaan sisään lautojen raoista. Tyyneys säilyy veden pinnalla jossa vanha ruuhi lepää, kolistellen laiskasti kolhiintuneita parruja vasten.

Katselen kuinka vedestä heijasuva valo leikkii vajan seinällä ja keinuu vanhoissa kalaverkoissa.  Kalansuomut heräävät niissä henkiin. Ne loistavat sateenkaaren väreissä timantteina, tanssien ja kimmeltäen. Valo värjäilee veden alla lepäävät kivet kirkkaiksi, liikuttelee värejä niiden pinnalla. Aiemman tyrskyn kastelemasta airosta putoilevat vesipisarat, hiljaa yksitellen alas piirtäen veden pintaan rengaskuvioita, tip...tip..tip, jään uneliaaseen huojuvaan hetkeen. Kuulen veden äänen, aistin meren tuoksun, hiljaa ne kaikkoavat etääntyvät.

Olohuoneen katossa, aurinko leikkii valoruudulla, 

katson sitä hämmentyneenä, en tiedä nukkuneeni?

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Kiitoslaulua

Luumupuu huojuu tuulessa yltäkylläisyys oksillaan. Soikeiden täydellisten hedelmien pinta on saanut jo kauniin värin. Aurinko sivelee lehtien lomasta suuria hedelmänippuja, ladaten niihin lämpöä.

Saapastelen sinisen sangon kanssa puun juurelle.

Juttelen puulle onnessani kuinka kiitollinen olen tästä valtavasta sadosta.

Puu huokailee painavan taakan alla, oksat laahaavat jo lähes maata.Se sanoo kyllä olevansa kiitollinen, että laitoimme sille tukiteippejä ja lautoja. Nyt puu kertoo kyllä olevansa hieman väsynyt. Lupaan helpottaa sen taakkaa tänään ainakin sinisen sangollisen verran.

Kypsät hedelmät napsahtelevat kannoistaan helposti irti, ne ovat täydellisen kauniita.Yksi toisensa jälkeen ne pomppivat iloisesti sinisen sangon pohjalle.Olen niin kiitollinen ja iloinen, että laulun luritus pyrkii ilmoille huuliltani. Jostain läheltä lehvistöjen seasta kuuluu punarinnan sirkutusta. Sekin tuntuu laulavan onnesta, monisävelinen kaunis sirkutus täyttää ilman.

Jatkan laulelua ja päätän yrittää laulaa lintua, se on rohkeaa se. Äkkiä huomaan olevani pienten tarkkaavaisten silmien tähtäimessä. Kasvoistani kymmenen sentin päässä istuu luumupuun oksalla punarinta. Näyttää ihan siltä, että se haluaisi istua silmälasieni sangalle. Jatkan lauluani ja punarinta omaansa, siinä me laulamme. Hetken tunnen jopa osaavani laulaa lintua, minusta tuntuu ihan siltä.

Välillä lintu lentää sinisen sangon reunalle ja tarkistaa etten ole poiminut raakoja luumuja.

 Se palaa eteeni oksalle ja katsoo pienillä mustilla nappisilmillään suoraan sieluuni, kuinka kaunis ja täydellinen voikaan olla luontokappale. En tiedä kuinka kauan laulamme ja kurkkunikin on jo aivan karhea, kun punarinta päättää palata kauempana laulaneen toisen lajikumppaninsa luokse.

Putoan kuin taiasta takaisin luumupuun juurelle, enkä osaa enää laulaa lintua ja huomaan sangon olevan täynnä tummia luumuja. Saapastelen niin kiitollisena sisälle.

Olen kiitollinen elämästä. 

Olen kiitollinen luumuista.

Olen kiitollinen pienestä punarinnasta.

-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Hetkien helmet

Elämää ei voisi, eikä saisi ottaa itsestäänselvyytenä. 

 Arjessa eläessä kosketuspinta omaan itseen ja merkittäviin tapahtumiin

saattaa kuitenkin haalistua.  Elämä ja sen hetket eivät tavoita sinua.

Sattaa käydä niin, että luisuu elämän sivustakatsojaksi osaamatta tarttua hetkien helmiin. 

Kiitävän pienen tovin Tv:n hömppäohjelman ja näkkileivän välissä

seisahdun itseeni. Kristallinkirkkaana näen juuri tämän hetken ainutlaatuisuuden.

Kokonainen elämä on vain häivähdys ikuisuuden virrassa, vuosisatojen välissä.

Vain tämä hetki on olemassa nyt.
 Näen sen värisävyt ja tunnen elämän sykkeen itsessäni.

Kaikki aika on arvokasta, ei voi erottaa laatuaikaa ja vähemmän laadukasta.

Huippuhetkien ja fiilisten tavoittelu ja onnellisuuden odottelu

 hukuttaa haluamisen ja saavutusten hakemiseen, joka eksyttää hetkessä elämistä.  

Mennyt aika, eletyt tovit, vuodet muodostavat janan joka ei tunne aikaa. 

Kaikki eiliset ja vuosikymmenten takaiset tapahtumat

 tuntuvat olleen juuri tässä, aivan hetki sitten. 

Toivon osaavani poimia hetkistä esiin nekin pienet helmet jotka voivat

tuntua merkityksettömiltä juuri ollessaan käsillä. 

Tänään, tänä iltana elän pienessä hetkessä ja keskityn vain siihen.

Olen onnellinen elämästä.
-Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Pääsiäistä

Väreillä on voimakas vaikutus ihmiseen. On ihmisiä joilla samat "lempivärit" pysyvät läpi elämän. 
Itselläni värien kirjo vaihtelee, muutamat nousevat voimakkaammin esille ajoittain.
 Osittain värien käyttö liittyy vuodenkierron eri juhliin.

 

Aiemmin olen liittänyt pääsiäiseen  keltaisen ja keväänvihreän sävyt oranssin rinnalle.Tänä vuonna jätin kuitenkin nuo sävyt pois ja kokeilin jotain muuta.

Aika kivasti nämäkin toimivat.

 -Valo Ki-

©AstaGyldén-Lahtinen

Kekri, Marrasyö, Samhain viettoa ja viettoperinteitä

Kaikkien pyhien juhlaa on vietetty Pohjolassa keskiajalta saakka.
 Satoa ja vuoden vaihtumista juhlisti silloin kekri.
Perinteinen kekrinvietto
 loka-marraskuun vaihteessa aloitti vanhan suomalaisen ajanlaskun mukaan uuden kalenterivuoden. Siihen liittyi yleisesti  maatalousyhteisön työvuoden päätös, sadonkorjuujuhla, palkollisten vapaaviikko ja pestipaikkojen vaihtoviikko.Kekrin aika koitti kun karja oli tuotu sisätiloihin, jyvät laarissa, juurekset maakuopassa ja syysteurastukset tehty.  

Satokauden päättymistä juhlittiin uuden sadon antimilla ja juomilla ja niitä tulevan vuoden menestyksen takeeksi uhraten. Kekri oli yhteisöllinen tapahtuma, jolla oli riitin, rituaalin ja seremonian piirteitä. Tupa siivottiin ja valmistettiin erityisiä lahti- ja sadonkorjuuaikaan liittyviä herkkuja, joita tarjottiin runsain mitoin omalle väelle, palkollisille, vieraille ja vainajille. Keitettiin viinat ja pantiin oluet ja ryypyn otti sellainenkin, joka ei muuten juonut ettei alkavan vuoden sato-onni tärvääntyisi. Ruoan loppuminen ja nälkäiseksi jääminen oli huono enne. Kekrin juhlinnassa korostui kolme seikkaa: arjesta irtiotto ja yhteisöllinen juhliminen, herkuttelu sekä tarinat ja taiat, joilla tulevaisuus yritettiin ottaa haltuun. 

 Edesmenneitä ja esi-isiä on kunnioitettu kekri perinteissä näin; Lämmitettyyn saunaan vietiin puhtaat pyyhkeet ja saippuat edesmenneille. Heitettiin löylyt ja annettiin heidän kylpeä ennen talonväkeä. Ruokapöytään katettiin myös paikka tai kaksi ruokineen ja juomineen heitä varten.
Kekripöytään kuului olennaisena osana olut, riistaruoat, lammas ja juurekset, oikeastaan kaikki sadonkorjuun kotimaiset kasvikset.

Samhain tai samain on muinaiskelttien hallowenia vastaava juhla. Nimi "samain" tulee luultavasti sanoista kesän (samrad) loppu (fain), ja se oli kesäkauden ja sadonkorjuun päättymisen juhla, jota vietettiin loka-marraskuussa.
Samain-juhla saattoi kestää pari viikkoa. Kelttien uskomusten mukaan samainin aikana tämän- ja tuonpuoleisten maailmojen väliset rajat katosivat, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi juhlan aikana poltettiin kokkotulia asutusten ympäristössä, koska tulien uskottiin antavan suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan. Myös nauriskynttilöitä koverrettiin ja poltettiin, jotta kuolleiden henget pelästyisivät ja jättäisivät ihmiset rauhaan.
Samhainina alkaa myös monien pakanallisten uskontojen uusi vuosi. Siksi samhainina pohditaan tulevaisuutta ja mennyttä sekä tehdään tulevaisuuden suunnitelmia. Samhainin perinteisiin kuului myös tulevaisuuden ennustaminen.

Vietimme tänä vuonna kahden sisareni kanssa kekriä, yrittäen noudattaa jonkin verran vanhoja perinteitä, lisäten juhlaan omat "mausteemme" samhainin ja marrasyön perinteistä. Vuokrasimme ihanan mökin joka on rakennettu v. 1900 ja myöhemmin entisöity vanhaa kunnioittaen. Villa Sjöman tarjosi mitä parhaimmat puitteet meidän juhlalle. Ruokia ja ohjelmaa oli valmisteltu etukäteen, jotta itse juhlinnalle jäisi aikaa enemmän. Minä olin paistanut punajuurista, lantuista ja porkkanoista, sekä sipulista uunijuurekset jotka maustoin hunajalla ja rosmariinilla. Samalla uuninlämmöllä paistui myös mehevä fariinisokerilla ja kanelilla maustettu omenapaistos. Siskoni Kaarnikka oli valmistanut aivan mahtavan herkullisen hirvikäristyksen, joka oli viedä kielen mennessään.Valmistimme paikanpäällä  lisäksi vain tuoresalattia ja kokosimme juustolautasta niin juhla oli valmis. Nuorin sisko Valoru vastasi koristelusta ja illan ohjelmarungosta.

Halusimme muistaa myös edesmenneitä esi-isiämme ja sukulaisiamme. Tulostin seebian värisiä valokuvia vanhoihin kehyksiin ja asetimme ne juhlapöydän sivuille. Katoimme heille oman ruokalautasen viinin ja konjakin kera.
 Saunaan veimme pellavapyyhkeet ja vanhan-ajan sunlight palasaippuaa,
josta tuli lapsuus mieleen.
Kohteliaasti annoimme heidän kylpeä ensin ;)

Aterian aikana muistelimme mummoja ja paappojamme, sekä myös muita edesmenneitä, heidän erilaisia persooniaan ja tapojaan. Illalla Samhainin juhlakehässä jokainen sytytti kynttilän edesmenneille joita halusi muistaa lämmöllä.
Lisään vielä tähän kauniin juhla-rituaalin osan esi-isille. Tämän tekstin Valoru on kääntänyt
meille. Minusta se on niin kaunis ja ajatuksia herättävä.

Jokainen askeleemme on tärkeä.
 Kun kuljemme esi-isämme ja sukumme kulkevat kanssamme.
Kun tanssimme, kaikki esi-isämme tanssivat kanssamme pyhää tanssia.
Kun puhumme, he puhuvat kauttamme, kuin monet sateenkaaren värit.
 Kuuntele ja kuulet heidän askeleensa, äänensä ja värinsä.
 Kuuntele ja kuulet oman henkesi kutsun heidän ääniensä yllä
 ja voit tuntea heidän energiansa.
Pitäkäämme jalkamme aina Äitimaassa,
 silmämme ja mielemme puiden latvojen yllä
ja henkemme suuren Universaalin hengen kanssa.
Kun kuljemme pyhää tietämme,
jota ennen meitä tulleet kulkivat ja
jota meidän jälkeemme tulevat kulkevat,
kulkekaamme aina vaatimattomina,
ystävällisinä, ihmetellen ja kunnioittaen kaikkea elävää.

Michael T. Garret – Walking on the wind Cherokee teachings for Harmony and Balance

 Kiitos siskoille ihanasta viikonlopusta
 -Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Syksyn värit

Ulkona pohjoistuuli kolkuttelee nurkkia.

Puiden lehdet loistavat monikirjavissa kirkkaissa väreissä,

tanssien ilman halki vihreälle nurmikolle.

Talvi taitaa pian jo ovella kurkkia.

Tahtoisin säilöä kaiken tuon värin ja kauneuden,

auringonvalon ja ilman kuulauden.

 Maistelisin marraskuun harmaina päivinä värejä.

Tuoksuttelisin syksyisen ilma tuoksuja.

-Valokki-

Vuodenkierron juhlat Syyspäiväntasaus/ Mabon

Kaunis kesä on takana päin ja syksy jo pitkällä. Päivä ja yö, valo ja pimeys ovat yhtä pitkiä.

Tänä aikaan voimme juhlia ja olla kiitollisia runsaasta sadosta, jota luonto on meille tarjonnut.

Syyspäiväntasauksen aikana voi juhlia toisen sadonkorjuun, kiitollisuuden ja harmonian juhlaa.

Kodin koristelussa ja aterioiden kattauksissa voi käyttää syksyn voimakkaita värejä.Väreinä voi käyttää oransseja, punaista, ruskeaa ja kultaa, sekä syvää indiigon sinistä. Kotia voi koristella pienillä kurpitsoilla, syksyn lehtikransseilla, tammenterhoilla ja vaikka pienillä lyhteillä. Iltojen tummetessa on hyvä täydentää kynttilä varastoa erivärisillä kynttilöillä

Juhla aterialla voi tarjota leipää, riistaa, sieniä viljaa, erilaisia yrttejä, juureksia ja perunoita. Viini siideri ja olut, sekä likööri ovat sopivia juomia. Erilaiset hedelmäpiirakat ovat makoisia jälkiruokia.
Itse valmistin omena-kaurapaistosta ja vaniljakastiketta. Ohje tuossa linkissä

http://www.k-ruoka.fi/reseptit/omena-kaurapaistos-ja-vaniljakastike/ 

Kesän lämpimät, valoisat ja tapahtumia täynnä oleva pitkät päivät ovat vielä tuoreessa muistissa.

Kuin juuri syödyn makean mansikan maku huulilla. Sato on korjattu, marjat sienet ja juurekset on säilötty. Nyt on aika valmistautua talveen ja rauhoittaa tahtia.On hyvä katsoa taaksepäin ja tarkastella elämäänsä. Keskity arvostamaan pieniä asioita elämässä, etsi seesteisyyttä ja tasapainoa.

Tunnelmallisia, iloisia, kuulaita ja kauniita syksyn päiviä kaikille!

-Valokki-

Full moon magic

Täydenkuun aika on maagista aikaa, jolloin on otollista suorittaa erilaisia loitsuja ja riittejä joilla voi vahvistaa toiveita vaikka hyvästä juurikas sadosta tai täydestä heinäladosta. Loitsia toiveita lottovoitosta, tai rakkauden täyteisestä aamunkoitosta. :)

Täydenkuun loisteessa voi ladata "hoitokivet" tai muut käytössä olevat puolijalokivet. Uudistava kuunvalo puhdistaa kivet voimallisiksi.

Voimallista täydenkuun energiaa voi käyttää myös lataamaan erilaisia kuuvesiä, joista voi lukea lisää Sielun Silmin blogista http://sielunsilmin.blogspot.fi/2014/04/taydenkuun-vesi.html

Erilaisia suitsukkeita ja yrttisekoituksia voi polttaa tuomaan hyvää onnea ja kutsumaan haltijoita ja hyviä henkiä paikalle.

Olen kerännyt rakkaasta vanhimmasta pihakuusesta kuusenpihkaa, jolla saa voimalliset ja hyvät tuoksut suitsukkeisiin. Jos kiinnostuit erilaisista suitsukepihkoista niistä lisää
täällä http://sielunsilmin.blogspot.fi/2014/05/suitsukepihkoista-ja-niiden-maagisista.html

 Juhannuksen aikana kerätyt Maarianheinä Sweetgrass letit tuoksuvat makealta ja kevyen mausteisilta kuin kesäisen keijun siivet. 

Intiaanit uskoivat, että Sweetgrass kutsuu hyviä henkiä ja energioita läsnäolevaksi. Se on kuin rukouksen lähettäisi maailmankaikkeuteen.

Hyvää voimallista energiaa kaikille !

-ValoKi-

Puutarhaunelmia ja betoni patsaita

Keväisin puutarhan suunnittelu into herää.

Selailin puutarhalehtiä,  ihastelin niissä kauniita puutarhoja.

Uusia mielenkiintoisia kukka tuttavuuksia oli paljon.

Omaan puutarhaan olisi unelmissa jokunen kukkapenkki ja

pientä kohentelua. Upea kukkameri olisi tietenkin aivan ihana.

Kävin katsomassa myös Isossakyrössä betonipatsaita. Kone Keltto Oy:n pihamyymälässä.  http://www.konekeltto.fi/232137408 Kyseisessä 

myymälässä on toinen toistaan ihanampia patsaita.

Itämaiset patsaat eivät olleet betonia, vaan jotain massaa. 

Kauniita nekin kuitenkin olivat.

Löysin monta patsasta jotka olisin voinut "kantaa" autooni.

 Olivat vain juutaksen kalliita ja painavia. 

Ehkä "raahaan" kuitenkin pitkän tähtäimen unelmamuistiin muutaman niistä :)

-Valok Ki-