Kuiskaus, niin hiljainen kuin vaimea tuuli. Nainen sen kuuli seisoessaan tyynellä rannalla, varpaat hautautuneena syvälle valkoiseen hiekkaan. Se sivelee hiljaa äänettömyyttä, kiitäen pimeästä esiin kuin nuoli. Jokainen hetki piirtyy ruutuihin, joista ikuisuus kerrostuu. Huolettomalta näyttää hän seistessään siinä pellavaisen hameen olkain pudoneena alas, hiukset päivän tuulen pörröttämänä. Kuulaan järven pinnalla kiiltävät tähtien hijastukset, jotka uppoavat sen pohjattomaan tummaan sineen. Pyöreät rantakivet lepäävät kiltisti kylki kyljessä veden rajassa, niistä huokuu vielä auringon lämpö.
Aamu on jo kaukainen kuvajainen, nauha tummia ja kirkkaita sekunteja, jotka täyttyvät sydämen lyönneistä, luonnon sykkeessä liikkuen. Joukko yölintuja lehahtaa viereisen puun oksille, ne järjestäytyvät huolellisiin riveihin, kiinni toistensa lämpöisiin kupeisiin. Äärettöman aavan reunasta jo kauan sitten matkaan lähtenyt tuulenvire saavuttaa rannan. Se pyörähtää naisen hiuksissa ja yrittää oikoa rypistyneen hameen helmoja, nykien niitä joka suuntaan. Pian se kuitenkin väsähtää kuin vanhus, viimeisillä voimillaan pyöräyttää muutaman spiraalikuvion valkoiseen hiekkaan ja rojahtaa sitten uupuneena lepäämään. Aurinko on heittänyt horisonttiin kultaisen nauhuksen, joka sammuu ja häviää sekin. Tumma yö laskeutuu kaiken ylle.
-Valo Ki-
©Asta Gyldén-Lahtinen
Ihana 😍
VastaaPoistaKiitos, sisko :)
PoistaKaunis
VastaaPoistaKiitos tilda-alma :)
PoistaKaunista ja koskettavaa ♥
VastaaPoistaKiitos Sari :) flunssakuumeestakin on jotain hyötyä. On pysyttävä levossa, niin levossa, että arkiset ajatukset väistyvät ja tilalle astuu hetki, silloin tarinat pääsevät astumaan esiin.
PoistaTodella kaunista!
VastaaPoistaKiitos Sussi, toivon että mieleni täyttyy rauhallisista ja kauniista tarinoista ja olosta.
VastaaPoistaOi, miten kauniisti kirjoitettu ja kuvat korostaa vielä kauneutta... Kiitos!
VastaaPoistaKiitos Harakka :)
Poista