Kekri, Marrasyö, Samhain viettoa ja viettoperinteitä

Kaikkien pyhien juhlaa on vietetty Pohjolassa keskiajalta saakka.
 Satoa ja vuoden vaihtumista juhlisti silloin kekri.
Perinteinen kekrinvietto
 loka-marraskuun vaihteessa aloitti vanhan suomalaisen ajanlaskun mukaan uuden kalenterivuoden. Siihen liittyi yleisesti  maatalousyhteisön työvuoden päätös, sadonkorjuujuhla, palkollisten vapaaviikko ja pestipaikkojen vaihtoviikko.Kekrin aika koitti kun karja oli tuotu sisätiloihin, jyvät laarissa, juurekset maakuopassa ja syysteurastukset tehty.  

Satokauden päättymistä juhlittiin uuden sadon antimilla ja juomilla ja niitä tulevan vuoden menestyksen takeeksi uhraten. Kekri oli yhteisöllinen tapahtuma, jolla oli riitin, rituaalin ja seremonian piirteitä. Tupa siivottiin ja valmistettiin erityisiä lahti- ja sadonkorjuuaikaan liittyviä herkkuja, joita tarjottiin runsain mitoin omalle väelle, palkollisille, vieraille ja vainajille. Keitettiin viinat ja pantiin oluet ja ryypyn otti sellainenkin, joka ei muuten juonut ettei alkavan vuoden sato-onni tärvääntyisi. Ruoan loppuminen ja nälkäiseksi jääminen oli huono enne. Kekrin juhlinnassa korostui kolme seikkaa: arjesta irtiotto ja yhteisöllinen juhliminen, herkuttelu sekä tarinat ja taiat, joilla tulevaisuus yritettiin ottaa haltuun. 

 Edesmenneitä ja esi-isiä on kunnioitettu kekri perinteissä näin; Lämmitettyyn saunaan vietiin puhtaat pyyhkeet ja saippuat edesmenneille. Heitettiin löylyt ja annettiin heidän kylpeä ennen talonväkeä. Ruokapöytään katettiin myös paikka tai kaksi ruokineen ja juomineen heitä varten.
Kekripöytään kuului olennaisena osana olut, riistaruoat, lammas ja juurekset, oikeastaan kaikki sadonkorjuun kotimaiset kasvikset.

Samhain tai samain on muinaiskelttien hallowenia vastaava juhla. Nimi "samain" tulee luultavasti sanoista kesän (samrad) loppu (fain), ja se oli kesäkauden ja sadonkorjuun päättymisen juhla, jota vietettiin loka-marraskuussa.
Samain-juhla saattoi kestää pari viikkoa. Kelttien uskomusten mukaan samainin aikana tämän- ja tuonpuoleisten maailmojen väliset rajat katosivat, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi juhlan aikana poltettiin kokkotulia asutusten ympäristössä, koska tulien uskottiin antavan suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan. Myös nauriskynttilöitä koverrettiin ja poltettiin, jotta kuolleiden henget pelästyisivät ja jättäisivät ihmiset rauhaan.
Samhainina alkaa myös monien pakanallisten uskontojen uusi vuosi. Siksi samhainina pohditaan tulevaisuutta ja mennyttä sekä tehdään tulevaisuuden suunnitelmia. Samhainin perinteisiin kuului myös tulevaisuuden ennustaminen.

Vietimme tänä vuonna kahden sisareni kanssa kekriä, yrittäen noudattaa jonkin verran vanhoja perinteitä, lisäten juhlaan omat "mausteemme" samhainin ja marrasyön perinteistä. Vuokrasimme ihanan mökin joka on rakennettu v. 1900 ja myöhemmin entisöity vanhaa kunnioittaen. Villa Sjöman tarjosi mitä parhaimmat puitteet meidän juhlalle. Ruokia ja ohjelmaa oli valmisteltu etukäteen, jotta itse juhlinnalle jäisi aikaa enemmän. Minä olin paistanut punajuurista, lantuista ja porkkanoista, sekä sipulista uunijuurekset jotka maustoin hunajalla ja rosmariinilla. Samalla uuninlämmöllä paistui myös mehevä fariinisokerilla ja kanelilla maustettu omenapaistos. Siskoni Kaarnikka oli valmistanut aivan mahtavan herkullisen hirvikäristyksen, joka oli viedä kielen mennessään.Valmistimme paikanpäällä  lisäksi vain tuoresalattia ja kokosimme juustolautasta niin juhla oli valmis. Nuorin sisko Valoru vastasi koristelusta ja illan ohjelmarungosta.

Halusimme muistaa myös edesmenneitä esi-isiämme ja sukulaisiamme. Tulostin seebian värisiä valokuvia vanhoihin kehyksiin ja asetimme ne juhlapöydän sivuille. Katoimme heille oman ruokalautasen viinin ja konjakin kera.
 Saunaan veimme pellavapyyhkeet ja vanhan-ajan sunlight palasaippuaa,
josta tuli lapsuus mieleen.
Kohteliaasti annoimme heidän kylpeä ensin ;)

Aterian aikana muistelimme mummoja ja paappojamme, sekä myös muita edesmenneitä, heidän erilaisia persooniaan ja tapojaan. Illalla Samhainin juhlakehässä jokainen sytytti kynttilän edesmenneille joita halusi muistaa lämmöllä.
Lisään vielä tähän kauniin juhla-rituaalin osan esi-isille. Tämän tekstin Valoru on kääntänyt
meille. Minusta se on niin kaunis ja ajatuksia herättävä.

Jokainen askeleemme on tärkeä.
 Kun kuljemme esi-isämme ja sukumme kulkevat kanssamme.
Kun tanssimme, kaikki esi-isämme tanssivat kanssamme pyhää tanssia.
Kun puhumme, he puhuvat kauttamme, kuin monet sateenkaaren värit.
 Kuuntele ja kuulet heidän askeleensa, äänensä ja värinsä.
 Kuuntele ja kuulet oman henkesi kutsun heidän ääniensä yllä
 ja voit tuntea heidän energiansa.
Pitäkäämme jalkamme aina Äitimaassa,
 silmämme ja mielemme puiden latvojen yllä
ja henkemme suuren Universaalin hengen kanssa.
Kun kuljemme pyhää tietämme,
jota ennen meitä tulleet kulkivat ja
jota meidän jälkeemme tulevat kulkevat,
kulkekaamme aina vaatimattomina,
ystävällisinä, ihmetellen ja kunnioittaen kaikkea elävää.

Michael T. Garret – Walking on the wind Cherokee teachings for Harmony and Balance

 Kiitos siskoille ihanasta viikonlopusta
 -Valo Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen