Unimaailman kuvia

Unieni maailma on muuttunut himmeäksi ja sekavaksi.

Harmaita saavuttamattomia pätkiä koko yö.

Olen ajatellut sytostaattien kärventäneen koko kupolini sisustan uusiin puihin.

Uni, satu ja runomaailma on näivettynyt rusinaksi.

Olo on zombiemainen, olen outo itsellenikin.

Luulen sen kuitenkin olevan väliaikainen olotila. USKON niin.

Kerronkin unipäiväkirjastani unen jonka näin jo -08,

ennen kuin aloitin hopeakoruharrastukseni.

Unessa joku mies oli peruuttanut lavallisen auton autotallimme talonpuoleiseen päätyyn.

Jouduin hakemaan sisältä jotain, sillä aikaa mies oli kipannut koko lavallisen

mustikoita autotallin luiskaan. Sanoin hänelle närkästyneenä

"Olisi kannattanut ensin kysyä, onko meillä jo marjoja"

Mies alkoi lapata mustikoita takaisin lavalle, mietin mahtavatko marjat mennä pilalle.

Menin sivummalle, ajatellen häärätköön rauhassa.

Kävelin ruohikolla paljain jaloin, viileä vihreä ruoho tuntui kivalta jalkojen alla.

Löysin yllättäen vanhojen kuusien juurelta ruohikosta ison kasan koruja,

kumarruin katsomaan, niitä löytyi aina vain enemmä.

Mietin mielessäni mistä kummasta ne olivat sinne tulleet.

Korut olivat hieman kalevala korujen tapaisia, sormuksia rintaneuloja.

Ajattelin, olivatkohan korut jotain laitonta ryöstösaalista, mistä ne ovat peräisin.

Olivatko korut  muinainen aarrekätkö, joka putkahti nyt esiin.

Osa koruista oli pusseissa, osaa kaivoin syvältä mullasta.

Menin vielä uudemmankin kerran katsomaan samaan paikkaan,

koruja löytyi aina vain lisää. Sormuksia, rannekoruja, 

sekä korun jossa oli neliskanttisia koristeellisia laattoja ketjussa.

 Yllättäen istuinkin autotallin katolla, roikuin katon reunalla.

Alhaalla seisoi nuorin poikani ja joku minulle outo mies.

Huusin miehelle, "Otathan sitten varmasti kiinni jos nyt hyppään?"

Mies lupasi, hyppäsin vaikka minulla on hirmuinen korkeanpaikan kammo.

Huiskahdin ihan hassusti alas, mutta en loukkaantunut.

Kaaduimme hujan hajan maahan ja nauroimme katketaksemme.

Siihen se sitten tyssäsi, uni sillä kertaa.

Juu kyllä, vähän päätöntä ja sekavaa menoa.

Muistan korujen koukerot oikein hyvin, 

olen piirtänyt ne muistiin, ehkä tarvitsen niitä viellä ;).

Iloista loppuviikkoa!

-Valokki-

Kuka? Mitä ? Missä ? Milloin? Mitä mielessä?

Sain tällaisen kivan haasteen Runotalon Sarilta , sekä Seijastiinalta.

 Jokainen täällä kävijä voi napata haasteen mukaansa.

 

Kuka?

Äiti, mummi, monen lapsen kummi.

Vaimo ja sisko, suuttuessa hirmulisko.

Korujen vääntäjä, sanojen kääntäjä.

Työksensä hoivaa, jakaa hyvää voimaa.

Ikuinen lapsi, hieman harmaahapsi.

Mitä?

Hyvää, leppoisaa oloa, posken hymykoloa. 

Kivaa pientä puuhailua, linssin läpi luurailua.

Kuvia, tuokioita talvien ja kesien.

Ihastelua luonnon ja pikkulinnun pesien. 

 

Missä ?

Keltaisessa talossa, kultaisessa valossa.

Metsissä, kallioilla, vesien, virtojen rannoilla.

Sateessa syksyn lehtien, tuikkeessa taivaan tähtien.

Sinisen taivaan alla, viljavilla pelloilla.

Istumassa korvessa kelottuneilla rungoilla.

Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Lapissa, kaikkialla.

 

Milloin?

Nyt, tänään, huomenna, tulevaisuudessa tähtisumuna,

rakkaiden hiuksissa, lempeänä tuulen humuna.

 

Mitä mielessä?

Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti,

Heitetään harteilta huolien, murheiden turha lasti.

Riemua ja Valoisaa voimaa viikkonne!

-Valokki-

Pelko

Olen hengissä! Avaan varovasti silmäni, kyllä raajat liikkuvat,

sydän lyö, henki kulkee. Olen päivän päässä pelostani.

Eilen pelko istui olkapäällä, kuiskutteli kauhukuvia korvaan.

Miksi annoin sen pahalaisen taas tulla siihen?

Katselin huolestuneena "lääkemyrkyn" virtaamista suoneeni.

Lääkkeen tarkoituksena olisi latistaa innokkaita puolustusmekanismejani,

jotka tekemisen puutteessa ovat hyökänneet omiin niveliini ja kudoksiin.

Samalla lääke avaa ovet kutsumattomille vieraille, bakteereille ja viruksille

jotka jo varmasti hiovat innokkaina käsiään yhteen. 

Suunnitellen massahyökkäystä heikkoa roppaani kohtaan.

Tuntuuko huimausta, tykyttääkö sydän, saanko ryrmihäiriöitä?. Mitähän tästä oikein seuraa?

Laskeeko alhainen verenpaineeni nollalukemiin ja menen tainnoksiin?

Jospa hoitaja ei huomaa ja virun siinä kanttuvei monta aikaa vammautuen?

Tulenkohan kuinka kipeäksi? vai jopa paranen?

Kuuden tunnin lääkeinfuusion jälkeen pääsin kotiin.

Peilistä katsoi naama, joka oli valkoisempi kuin yksikään lakana kaapissani.

Ilta meni nukkuessa, horroksessa, nukkuessa.

 Tänään olen hengissä, posket mukavasti punaisena kortisonipaukusta jonka sain myös eilen.

Luultavasti olen hengissä huomenna ja ylihuomennakin.

Miksi pelätä outoa ja tulevaa, josta ei tiedä?. Pelko ei auta väistämään tulevia vaikeuksia.

Se joka tulevaa tautia sairastaa, sairastaa kahteen kertaan.

Lisäksi vielä nekin sairaudet ja vastoinkäymiset jotka eivät koskaan tulleetkaan.

Tänään paistaa aurinko, laitan takkaan tulen.

Lepään ja katselen tulta, luottaen, kaikki tulee mikä on minulle tarkoitettu.
http://valokinrunokontti.blogspot.com/2010/03/pelon-peikko.html 

 Iloa päiväänne!

-Valokki-

Tänään olen kiitollinen

Tänään olen kiitollinen auringosta, eväs leivistä ja rakkaista.

Olen kiitollinen kauneudesta jota voin nähdä ympärilläni, minne katseeni käännänkin.

Jaloistani olen kiitollinen, ne suostuvat kuljettamaan minua eteenpäin, vaikkakin hitaasti.

Vastoinkäymisistäkin olen kiitollinen, sillä minulla on tilaisuus oppia niistä jotain.

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, se leikkii kuusenoksien jääpuikoissa ja lumihangen kiteissä.

Nuotiossa ritisee iloisesti tervaskanto, tuuli tuo sen huumaavan tuoksun nenään.

  Lautaan on kiinnitetty lohifile joka mukavasti ruskistuu nuotion loimussa. 

Kahvipannun uumenista nousee lupaava höyry,

aromit yrittävät karata pannun nokasta ilmoille. 

Puheensorina nuotion ympärillä muuttuu tausta huminaksi korvissa.

Katselen kirkkautta kuusenoksilla, tuhansien valo prismojen leikkiä sateenkaaren väreissä.

Varjot juoksevat auringon säteitä pakoon hangella, puiden taakse ja oksistoihin.

Aika voisi pysähtyä tähän.

Iloa viikonloppuunne!

-Valokki-

Onnea !

Seison keskellä pihaa huumaantuneena, ilma tiheänä linnunlaulua.

Iloista monisäikeistä, joka kulkee sielun sopukoihin ja jää sinne soimaan.

Variksen karhea bassokin sointuu kauniisti, pikkulintujen moniäänisiin sävelkuvioihin.

Fasaanin kevätkiljaisu, osuu juuri konsertin huumaavimpaan kohtaan.

Räystäiltä vesipisat laskettelevat kilpaa alas, kuka ehtii ensin.

Aurinko kiipeilee korkeimman kuusen latvassa, leikkisä tuuli yrittää sitä kovasti ravistella alas.

Kevät nukkuu vielä puiden silmuissa ja kukkien juurakoissa. 

Se näkee jo unta, lämpöisistä aurigolta maistuvista tuulista.

Voi tätä onnea! kevät on tulossa.

Ja Onnea myös siskolle 4.3

Lämmin synttärihalaus :)

Muille lämmin ilohalaus, hyvää tulevaa viikonloppua!

-Valokki-

Hei! vielä ehdit allekirjottamaan vetoomuksen

Tässä linkki jossa voit allekirjoittaa vetoomuksen Selkämeren kansallispuiston puolesta

http://www.adressit.com/kansallispuisto
Kiitos!

Vielä ehdit :)

Kuumehouretta?

Aaltomaiset ajatukst kulkevat ylitseni, huojun niiden mukana, tietoisuuteen ja pehmeään hiljaisuuteen,  vuoroltellen. Jostain kuulen kaukaisen koiran haukunnan ja ohi ajavan auton äänen. Muistan vain tovin, mitä olin aikonut tehdä tällä viikolla.Kiedon villahuopaa tiukemmin ympärilleni, silti kuumeen horkkatanssin askeleet tempaavat mukaansa. 

Kun lämpö viimein suostuu palaamaan, makaan tyytyväisenä peittokäärössä. Katselen kirkasta taivasta ikkunasta, lumikiteet vilkuttavat valomerkkejä kuusien oksilta. Ne peilaavat auringonvaloa kauniista kuvioistaan,yritän terästäytyä, morsettavatko ne minulle?

Vaivun kuitenkin jälleen jonnekkin. Oven pinnan kuviot muuttuvat, näen joukon komeita sarvipäisiä kauriita, sekä kaksi huputettua naista, jotka ovat toistensa peilikuvia. He ovat kuin siamilaiset kaksoset, omat päät, osittain yhteiset vartalot. Sanovat olevansa sieluni suojelijat, sekä peilaajat. Naiset ojentavat minulle korun, joka on valmistettu hopeasta. Korun kivi on sydämen muotoinen, sen ylitse risteielvät hopeiset langat. Sydän on kuin häkissä."Ole hyvä ota tämä Ukurin sydän, se kuuluu sinulle"

Säpsähdän hereille, sanat kaikuvat vielä mielessä kun nousen ylös.Taidan lämmittää viinimarjamehua, jos kuume laskisi. Ehkä katson netistä mikä on Ukurin sydän? Tai ehkä valmistan sellaisen korun kun paranen.

-Hyvää loppuviikkoa, pysykää terveinä!

-Valokki-

Hyvää ystävänpäivää! 14.2

Tasan vuosi sitten kirjoittelin ensimmäisen juttuni  tänne blogimaailmaan

ja huomenna ystävänpäivä, joten juhlaan on aihetta!

Iloista ystävänpäivää ihanille blogiystäville, sekä muille ystävilleni!

-Valokki-

Mamman tauluja 2

Laitan vielä muutaman noista mamman maalauksien kuvista tänne.

 Argentiinalainen tango

 Maitotinki

Taidamme siskoissa laittaa äidin tauluista ja elämästä ihan oman blogin,

jonne kaikki sisarukset voivat laittaa kuvia ja tekstejä.

Tällainen idea tuli Kaarnikalta.

 

Leppoisaa viikonloppua kaikille !

 -Valokki-

Eläämellistä rakkautta

Olin eilen illalla iloisessa runokirjan julkistamistilaisuudessa.

Kädessäni on uunituore Arto Juurakon ja Benjam Pöntisen
yhteistyönä valmistunut runokirja Eläämellistä rakkautta.

Kirjan kuvat ovat lakeuden luontoa paljon kuvanneen Benjam Pöntisen ottamia.

Kirjan runot on kirjoitettu rehevällä pohjanmaan murteella.

Ne ovat elämänmakuisia ja nauruhermoja kutkuttavia.

Pöntisen kuvien kanssa, kirja on nautittava katselu ja lukuelämys.

http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=679

 Runoja ja valokuvausta itse harrastavana  nautin illasta täysin siemauksin.

 Laitan tähän vielä kollaasin, viime sunnuntaiselta kuvausreissulta.

Se sisälsi paljon jääkellojen kilinää ja auringon leikkiä, sekä veden iloista juoksua.

Lisää hyisiä hieman jäisiä kuvia voit katsella valokuvasivuillani.

Tästä

 http://valokinvalokuvat.blogspot.com/2011/02/vetta-ja-jaata.html

sekä

http://valokinvalokuvat.blogspot.com/2011/02/vetta-ja-jaata-2.html

-Valokki-

Mamman tauluja

Vieraillessani äitini luona kuvasin muutamia hänen maalaamiaan tauluja.

Tässä vain kolme, niitä on satoja eri teemoista maalattuja.

 Kissa ja mummo

Tämä taulu on nimeltään Mittumaari
Taulujen väritys, ei ole luonnollinen, niistä tuli hieman kellertävämpiä
kuin todellisuudessa.

Iloista loppuviikkoa kaikille !

-Valokki-

Kevään herämisen juhlaa

Aurinko on tullut pesästään. Se lepää korkean puun oksalla, lähettää sieltä leikkisästi kirkkaita

säteitä kulkemaan luonnon joka soppeen. Linnut nauttivat sen lämmöstä, istuvat kylki kyljessä puiden oksilla, tapaillen kevätlaulujen sointuja.Tuulikin on heittäytynyt herkäksi, kulkee vienona pehmeänä tuulahduksena, josta voi jo tuntea lupauksen tulevasta keväästä.Mielen täyttää ilo, pimeä aika on jälleen  voitettu.Valo kulkee kirkkaina kristalleina hangella. Ostin nipun orensseja ruusuja, sekä oransseja kynttilöitä. Aion nauttia niiden kauneudesta ja lämmöstä ja juhlistaa tätä päivää.

Iloitaan kevään heräämisen juhlasta!

-Valokki-

Hyvä päivä

 Aamuaurinko leipoo vaaleanpunaisia pumpulipilviä taivaalle.

Nuuhkaisen kahvin aromeja purkista, mittaan keittimeen muutaman lusikallisen.

Tuoksu on tänäkin aamuna yhtä hyvä.

Yö on ollut uneton, sormeni ovat kipeytyneet,

oikean käden etusormi on muuttumassa norsunjalaksi.

 Kaadan lautaselle jäisiä mustikoita, päälle vähän vanilijasoijajäätelöä.

Niiden kanssa tattaripuuro maistuu herkulliselta.

 Katselen ulos heräävään aamuun, näen yhden pienen lumihiutaleen leijuvan

varovasti alas lumelle. 

Tuliko se pilvistä? vai oliko nukkunut pihamännyn oksalla, jatkaen sitten matkaa?.

Huomaan, se olikin vain tiedustelijahiutale, uusia hiutaleita leijuu tiehään tahtiin maahan,

niitä liimautuu ikkunaruutuun. Pian ikkunani on koristeltu kimaltavin lumitähdin.

Päätän, että tästä päivästä tulee hyvä.

Jokainen aamu on uusi alku,

jännittävä salainen polku.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, herätään uteliain mielin uusiin aamuihin.

-Valokki-

Pienet asetelmataulut

Valon lisääntyminen saa mielen virkistymään.

Viikonlopulla aurinko paistoi kauniisti, samoin tänään iltapäivällä.

Laitan vielä kuvat pienistä asetelmatauluistani jotka olen maalannut öljyvärein.

Muistaakseni jonkin oppikirjan ohjeiden ja mallien mukaan.

-Valokki-

Jutustelua ja pullan mutustelua

 Keittiössä kahvinkeitin puhkuu ja pihisee, tehden töitä lujasti.

Nenään leijuu jo lupaavat kahvintuoksut.

Valkotukkainen nainen istuu keinutuolissa,

silmät loistavat ja iloinen puhetulva pulppuaa ilmoille.

Mennen ajan tarinat ja tapahtumat lähtevät elämään.

Juoksevat kuulijan korviin, loihtien tapahtumasarjoista mieleen elävät kuvat.

Samalla tuolia kiikutetaan vauhdikkaasti.

"Tämä on tytöt hyvää vatsalihasjumppaa" toteaa hän siinä nopsasti tarinan välissä,

ponkaisten keinutuolin vielä hurjempaan kaareen.

Sivustakatsojaakin siinä hirvittää.

Mielessä häilähtää ajatus, onkohan tuo ihan turvallista.

Vasta muutama viikko keuhkoveritulpasta.

Vietimme sisarien kanssa mukavia juttuhetkiä viikonloppuna mamman luona.
Kuvailin ikkunan takana parveilevia lintuja jotka uteliaina kurkistelivat sisälle.

Olen niin kiitollinen ja onnellinen,
että samme vielä pitää äidin luonamme.

Sunnuntaisen kävelylenkin ihmeellistä värileikkiä voit ihailla täällä.

-Valokki-

Lempeää

Lempeä kiireettömyys kulkee talossa, kello mittaa ajatonta aikaa. 

Valkea hiljaisuus laskeutuu hileinä pihamaalle, kietoutuu puihin ja pensaisiin.

Auringolla on tänäänkin vapaapäivä, se köllöttää isolla pilvellä, jalat ristissä.

Pudottelee hiljaa lumihilettä maahan, sen mielestä se on hauskaa.

Ostin kimpun terttuneilikoita, ihailen niiden kauneutta maljakossa.

Istun ikkunan edessä, katselen lintuja lintulaudalla.

Juon kahvia ja syön suklaakakkua.

Olen onnellinen tästä päivästä.

Lähetän teille kaikille, lempeää hiljaista voimaa päiviinne :)

-Valokki-

Tauluja, sekä kevään värisuunnittelua

Joulunpunaisen jälkeen kaipaa jotain muuta tilalle. 

Olen ottanut esiin omenanvihreitä ja oransseja kynttilöitä.

Olohuone on saanut jäädä valkoisen, ruskean ja  bees sävyjen valtaan. 

Keittiöön halusin sirottella hieman omppun ja appelsiinin sävyjä piristykseksi.

Jatkoin tänään taulujeni ja piirrustusteni tutkimista. Hypistelin värituubeja,

sivelin valkoisia pohjia. Tarkistin ovatko kaikki pensselit kunnossa ja tallessa.
Varmasti jonain päivänä uskallan jälleen avata värituubit ja
annan siveltimen lentää.

 Sain kuvattua tänään  muutaman aikaisemman työni, tyytyväinen en ollut lopputulokseen.

Pastellitöissä lasi heijastaa ilkeästi, ainakin siellä näkyy ylimääräisenä

Canon merkkisen kameran varjo kenollaan. No jotain ehkä saa selvää tauluistakin.

Nämä seuraavat maalaukset ovat ihan omia ideoitani.

Taulut ovat nimeltään  Kylvyn jälkeen I ja II

sekä Talvinen aamu joella

Viimeisenä öljyvärein maalattu talvimaisema.

Jonka olen maalannut jo v -99

Ehkä saan startattua maalausharrastukseni uuteen vauhtiin?.

Tuleva viikonloppu kuluu vielä muissa merkeissä.

Lähden katsomaan poikaani Kajaaniin, hänen tyttöystävänsä kanssa. 

Matkaa noin 400 km yhteen suuntaan, oido: (

Hyvää viikonloppua kaikille!

-Valokki-

Muutama pastellimaalus harjoitus

Aiemmin maalasin ja piirsin jonkin verran.

Öljyvärien kanssa en oikein vielä päässyt vauhtiin, muutaman työn olen tehnyt niillä.

Pastelleilla maalaaminen on hauskaa, joskin vähän sotkuista puuhaa.

Nyt en ole maalannut pitkään aikaan, mutta tänään kaivoin värejä pohjia esiin.

Katselin vanhoja luonnoksiani., josko sitä taas... olisi niin kivaa.

Oijoi pitäsi olla huone ihan sitä varten, että voisi levittää  ja jättää pohjat ja värit pöydille. 

Jatkaa sitten kun on intoa ja aikaa.

Kuvasin muutaman taulun, jotka olen tehnyt pastellivärein. 

Taulujen sommittelu ei ole omani, vaan olen tehnyt ne kuvasta. 

Opettelin näissä pastellimaalauksen tekniikoita. 

Taulujen kuvaaminen oli oikein hankalaa, menivät vinolleen ja lasi heijasti valoja.

Alkuperäiset taulut on maalannut  patrick-martin. http://www.patrick-martin.com/paintings.htm

Linkistä löytyy kauniita pastellitöitä, sekä nämäkin taulut taitavan maalarin toteuttamina.

Yritän kuvat ehkä muitakin taulujani, jos onnistuvat lisäilen kuvia tänne.

-Valokki-

Vatsa kuralla, oksettaa ja itkettää

No niin tämäkin päivä koitti ja koville ottaa äiti-henkilölläkin.

Suuri muutos meidän kaikkien elämään. 

Nuorin lapsista lähti aamulla Kajaaniin asevelvollisuus palvelukseen.

Koti tuntuu niin tyhjältä, tietysti huoli ja kaikki pelon peikot ovat täyttäneet talon.

Tiedän lapseni pärjäävän, vaan silti tuntuu niinkuin raajaa kiskottaisiin irti ropasta.

Vatsa on kuralla, oksettaa ja itkettää. 

Kait tämä helpottaa ja helpottaahan se, aikaa ehkä ottaa jonkin verran.

Terveisiä vain kaikille samassa jamassa oleville vanhemmille. 

Lämmin ajatus teille.

Kyllä me kaikki tästä selvitään, niin lapset kuin vanhemmatkin.

- Valokki-

Hyvää Uutta Vuotta!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille !
Happy New Year!

Uusi Vuosi edessä, kuin puhdas paperiarkki,
piirrän sen elämän värein ja kiemuroin.
Kastelen kyynelin ja kuivatan lämpimin tuulin.
Vuoden lopussa akvarellini on valmis, kaunis, värikäs ja täysi.
-Valokki-