No niin tämäkin päivä koitti ja koville ottaa äiti-henkilölläkin.
Suuri muutos meidän kaikkien elämään.
Nuorin lapsista lähti aamulla Kajaaniin asevelvollisuus palvelukseen.
Koti tuntuu niin tyhjältä, tietysti huoli ja kaikki pelon peikot ovat täyttäneet talon.
Tiedän lapseni pärjäävän, vaan silti tuntuu niinkuin raajaa kiskottaisiin irti ropasta.
Vatsa on kuralla, oksettaa ja itkettää.
Kait tämä helpottaa ja helpottaahan se, aikaa ehkä ottaa jonkin verran.
Terveisiä vain kaikille samassa jamassa oleville vanhemmille.
Lämmin ajatus teille.
Kyllä me kaikki tästä selvitään, niin lapset kuin vanhemmatkin.
- Valokki-
