Tunnelmointia jouluun, hopeaa

Olen ottanut esille laatikoista joulukoristeita.

Se on aina yhtä hauskaa puuhaa. Osan koristeista olen jo asetellut esille,

 ne ehtivät vaihtaa vielä paikkaa monet kerrat ennen joulua. 

Vuosien varrella varastoon on

kertynyt erivärisiä joulupalloja sun muuta sälää.

Pidän kovasti asetelmien suunnittelusta ja niiden valokuvaamisesta.

Tänään asettelin hopeisia palloja ja valkoisia neilikoita.

Hopeisissa palloissa hehkuu  lumenja jään  henki.

Kynttilöiden lämmin hehku häivyttää hieman viileyden tunnetta.

Iloista viikonloppua kaikille !

-Valokki-

Avainkaulanauhat helmistä

Ajattelin yhdistää tämän valokin kiteet blogin ja

koruvakka blogin, koska koruja tulee valmiiksi enää harvemmin.

Jatkossa laitan korunäpertelyni tällee sivulle, ellen tule toisiin aatoksiin.

Tässä kaksi erilaista avainkaulanauhaa, joita olen valmistanut.

Olen punonut niitä pikku hiljaa. Kumikin koruista on niin

pitkä, että sen voi "pukea " pään yli.

Ensimmäinen kirkasvärinen "karkkinen" on tilaustyö

joka tuli lukon korjaukseen takaisin minulle. 

Päätin napata siitä samalla kuvia muistoksi.

Olen käyttänyt koruun akaatteja ja jadehelmiä.

Toinen avainkaulanauha on punottu myös akaateista ja jadehelmistä,

siinä on lisänä myös kirkkaita särölasihelmiä.

-Valokki-

Aamu

Unisena koetan tavoittaa katkennutta unta, mutta turhaan. Lopukin unesta murhaan.

Suu on kuiva nassakka, silmät täynnä yön kuvien jäänteitä ja tuhrua.

Vartalo tahtoisi yhä nukkua se yrittää pysyä vaakatasossa , vaikka

vääntäydyn ähisten sängyn laidalle.

Lopulta pääsen käsien ja jalkojen kanssa jonkinlaiseen yhteis ymmärrykseen.

Ne haraavat kyllä viellä vastaan, natsevat ja heittäytyvät tönköiksi.

Tissuttelen hiljalleen keittiöön. Lattia tuntuu viileältä paljaiden jalkojen alla.

 Ulkona on ollut yöllä pakkasta.

Vedän jalkoihin useaan kertaan väärin pestyt villasukat, jotka ovat filttaantuneet

napakoiksi huopatossuiksi.

Raikas vesi saa silmät heräämään ja kuivan kielen kääntymään suussa.

Katselen ikkunasta ulos. Luonto nukkuu viellä tumman peiton alla. 

Uusi päivä on vasta lupaavana kultaisena nauhana taivaan rannassa.

 Kuura on kulkenut yöllä pihallani. Sen kiteet kiiltävät pensaiden ja puiden oksilla.

 

Sytytän kynttilät keittiön pöydälle. Niiden lempeä valo kulkee seinillä ja

saa huoneen heti tuntumaan lämpimämmältä.

Keitän kupin kahvia ja kaurapuuroa.  Nostelen puuron päälle

muutaman lusikallisen hilloa. Kauniit mansikat ja mustikat ovat

uiskennellet kesästä saakka sokeriliemessä lasipurkeissa.

Niiden maku juhlistaa laimean värisen kaurapuuroni.

Yllättäen löydän puuron ja marjojen sekaan

piiloutuneen kesäisen runon.

Runossa on mansikoita, aurinkoa ja

paljon lämmintä.

Iloista päivää kaikille!

-Valokki-

Unen kehrääjä

Leijun keskellä syvää sineä, olo on niin hyvä, keveä. Jostain kulkee editseni värein loistava kaari leveä.Tiukuja, tiukuja olen uneen liukuja.

Kaarella istuu pieni valkotukkainen hahmo rukki edessään. Hentojen sormien lomitse tanssii utuinen hopeinen nauha. Se on niin kaunis.”Unen kehrääjä” kuiskaa pieni valohahmo olkapäälläni.Voin nähdä nauhan kauniit sävyt kun se kiertyy välkehtiväksi vyyhdiksi. Osa nauhasta muuttuu tummaksi, lähes mustaksi.Unen kehrääjä nappaa nopeasti pienet kiiltävät sakset jotka kilahtavat vain kerran ja tumma osa nauhasta leijailee siniseen tyhjyyteen.”Painajaisia, huolia” Kuiskaa valohahmo.

Unen kehrääjä katsahtaa minuun pienillä lähes mustilla silmillään, joissa pilkahtaa hetken hyväntahtoisuus. Hän ojentaa minulle hopeisen välkehtivän vyyhdin, sanoen.”Ole hyvä, opi lukemaan sitä niin voit tehdä ehkä toisenlaisia valintoja” Tarkastelen vyyhtiä ymmälläni, kun katson nauhaa tarkemmin voin nähdä siinä pieniä valoruutuja, joissa jokaisessa on kuvia.”Ne ovat uusia koottavia unia”, kuulen sanottavan.

 

Suljen silmäni ja kuljetan nauhaa sormieni lomitse. Kuvat siirtyvät kirkkaina mieleeni. Ensin ne ovat epäjärjestyksessä. Kuvien tarina katkeilee välillä ja muuttuu sekavaksi. Lopulta vyyhdin luku alkaa onnistua ja pääsen mukaan uneen. Leijun, leijun, näen pienen keijun…….

Kauniita unia kaikille!

-Vako Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ps. valokuvat ovat hieman rakeisia, ne ovat ihka ensimmäiset revontuli valokuvani ja uudella kuvankäsittelyohjelmalla käsitellyt. 

Hieman hankalaa, mutta niin hauskaa

Olemme tehneet ihan omaksi iloksemme sisarien kanssa

erilaisia videoita.

Joskus onnistuminen on hieman hankalaa, otoksien määrä ja laatu

ovat suuresti vaihtelevia.

Ylettömän hauskaa meillä on kyllä ollut joka kerralla.

Kuten seuraavasta videosta voinee havaita.
Silmälasit unohtuivat päähän, vaikka videossa oli tarkoitus "esiintyä" ilman niitä.
Kamera ei nauhoittanut tai nauhoitti, mutta emme tienneet sitä ym. pientä ongelmaa.
Jos kupletin juoni jää epäselväksi, videossa olisi tarkoitus esiintyä
iloisia maahisia/menninkäisiä, jotka soittavat metsässä kaunista musiikkia.

-Valokki-

Kadonneiden sanojen jäljillä

Olen ollut huolissani, olen pohtinut ja mietttinyt.

Minne ovat joutuneet uudet tarinani?,

mielen täyttävät vain joutavat marinani.

Minne menneet syntymättömät runoni?,

kauniit soljuvat sana jononi.

Sitten muistan sen utuisen illan...

Illan hämärissä kulki stressaantunut nukkumatti

pimeällä kujalla juoksi kirjava katti.

Matkalla oli runoon myös runo ukko.

Siitä alkoi koko soppa. Oli runo ukolla runokoppa,

oli nukkumatti ja sitten se kirjava katti....

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tylsääkö?

Olen tylsistynyt......

Voisin vaikka volttia heittää.

Jotain herkkua hellalla keittää.

Voisin uusia tauluja piirtää,

tai kaikki huonekalut siirtää.

Voisin vaikka kiivetä katolle

ja kakkia naapurin uudelle matolle....

Tästä tulikin häjy juttu,

taitaisi suuttua naapuri tuttu.

No ihan oikeasti en ole tylsistynyt,

mutta jos olisin voisin jotain noista  tehdä.

Iloista loppuviikkoa kaikille!

-Valokki-

Pelon iso musta vaate

PELKO

Älä murehdi!

Mitä sinä pelkäät?!

Ihan turhaan pelkäät!

Oletko hassu kun kaikkea kanssa pelkäät?!

Jokainen meistä pelkää elämänsä aikana mitä ihmeellisimpiä asioista.

Olen pelännyt luonnonkatastrofeja, sotaa ja maailmanloppua.

Olen pelännyt lasteni sairastumista. Onettomuuksia joihin he voisivat joutua,

kipua ja tuskaa jota he voisivat joutua kokemaan.

Epäonnistumisia joita he voisivat kohdata.

Lapsien siirtyessä onnellisesti aikuiisuuteen, ovat

katalat pelkoni siirtyneet lastenlapsiin. 

 Noihin pieniin ja viattomiin enkeleihin.

Kaikkia maailman mahdollisia katastrofeja olen ehtinyt pelätä!

Olen kuitenkin hallinnut pelkoni, enkä ole antanut niiden hallita itseäni.

 Olen opetellut ajattelemaan, että en pelolla voi ehkäistä onnettomuuksia.

Pelolla en voi välttää, enkä hallita mitään. 

Pelkäämällä suren ja murehdin sellaisia asioita jotka eivät koskaan toteudu.

Kun mietin kuinka monet asiat peloistani ovat toteutuneet vastaus on: 

Eivät monetkaan, eivätkä yhdetkään sellaisina kuin olen pelännyt.

Kun sairastuin reumaan näin itseni pyörätuolissa kaikki raajat vänkkyrällä.
En tosissani ajatellut heti niin käyvän, mutta se oli pahin uhkakuva.
Reumasta on tullut nyt joka päiväistä elämääni ja tulen sen kanssa toimeen
joskus paremmin ja joskus taas en. Hyväksyminen vei aikaa
tottuminen siihen, etten koskaan enää ole terve.

Tänään jatkuvasta kivustani on tullut niin joka päiväistä,
että en tunnista/ en halua tunnistaa kipujani ennen kuin ne tulevat sietämättömiksi .
 Olen myös todennut, että terveyden ja sairauden kokeminen on suhteellista.
Eräänä päivänä tokaisin miehelleni kun katselimme TVstä ohjelmaa vaikeasti sairaasta ihmisestä.
"Ajattele kuinka onnekkaita me olemme kun olemme terveitä"?!

Tänään päälleni on jälleen heitetty pelon musta vaate.
Ne sanovat, että minulla on selviä neurologisia oireita!
Makaan tietokonetomografiassa ja kuuntelen koneen monotonista sinfoniaa.
Mitä se soittaa minulle? Heviä vai kirkonkelloja? Mitä se näkee?
Onko aivoissani patteja? mustia alueita? Vai onko aivoja lainkaan?,
olisi edes vaikka ihan pienet aivot, mutta terveet.
 Edessä on vielä aivojen dopamiinireseptorien gammakuvaus.
Verikokeita ja kokeita ja kokeita.
Parkinsonintauti, tuo kamala nimihirviö kummittelee mielessäni.
Tietämäni lisäksi, haen netistä lisätietoa parkinsonin taudista ja löydän kaikkea vielä kamalampaa.
Hetken luettuani totean, että olen onnekas jos sairastankin vain pereinteistä parkinsonin tautia,
enkä jotain niistä lukuisista muista, niistä jossa henki ja järki pakenee paljon nopeammin.
Toisaalta ei hengellä paljoa mitään tee jos järki pakenee joten menköön sekin siinä samassa sitten heti, eikä hetken kuluttua.

Neurologin vastaanotto on joulukuun alussa.
Mitä saan joululahjaksi?
"Terveen" paperit sivuhuomautuksella nivelreuma, osteoporoosi, fibromyalgia ja
outo pääntauti. Perinteinen parkinsonintauti vai kaikki edelliset ja
määrittelemättön terveys/sairaus oireyhtymän oikeanvasemmanpuoleisenhaaranmutaation muunnos muutamalla lisämuunnoksella. Joihin voisimme kokeilla seuraavanlaisia lääkkeitä... joilla kyllä
on seuraavanalisia vakavia, valitettavia ja hyvin ikäviä sivuvaikutuksia......IIIIIK
Herättäkää minut tästä pahasta unesta!

 En tahdo menettää itseni hallintaa, muistia liikuntakykyäni ja elämääni.

Toisaalta nyt ei taideta kysyä mitä minä haluan.
Toisaalta jos jotain oikein kovasti haluaa, sen voi myös saada.
On jälleen vain luotettava siihen, että kaikki menee hyvin.
 Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu.

-Valokki-

Unet / unien tulkinta Lilac-breasted roller bird

Näin viime yönä unen jossa luokseni lensi violetti/turkoosi/ keltainen lintu

jota en ole aimmein koskaan nähnyt. 

Unessa huusin seruassani olleelle ihmiselle " Tuossa se harvinainen lintu on!"

Lintu oli tavattoma kaunis.

Samalla yritimme katsoa  lintukirjasta linnun nimeä. Olin laittanut

vasemmalle kädelleni jotain ruokaa jota lintu tuli syömään.

Olin aivan haltioissani, mutta samalla käteeni sattui kovasti

kun lintu söi.

 Etsin netistä värikästä lintua joka vastaisi uneni lintua

seuraava kuva on aika lähellä sitä. Rinnassa oleva väri oli enemmän lila

ja selässä oleva väri keltainen. Katselin tästä samasta linnusta muita

valokuvia joissa värit olivat enemmän unen linnun kaltaisia.

Photo by Hans Hillewaert

Tämä kuva on linkistähttp://en.wikipedia.org/wiki/File:Lilac-breasted_Roller,_Coracias_caudatus,_Zambia,_2012.jpg

Missä uneni lintu asuu ja minkä viestin se ehkä haluaa minulle välittää?.

Kyseinen lintu tulee Africasta Botswanasta, Zambiasta.

Mitä ihmettä se teki unessani?

Keskityn uneni tulkinnassa ja pohtimisessa lintuun ja linnnun väreihin lilaan ja keltaiseen

koska ne jäivät mieleeni päällimmäiseksi.

Vasempaan käteen ja siinä tuntuvaan kipuun.

Violetti unessa edustaa viisautta ja mystisyyttä. Keltainen taas valoisuutta ja oivallusta,

sekä vaistoa ihmissuhteissa. Keltainen on myös rauhallisuutta ja toivoa edustava väri.

Lintu edustaa ajatusta ja henkeä, se on viestintuoja

se kuvastaa ideoita, unelmia ja tulevaisuuden toiveita.

Linnun lento symbolisoi mielikuvituksen lentoa, hengen vapautta ja yksilöllisyyttä.

Kipu edustaa kipeitä tunteita

Oma käsi unessa symboloi suhdetta muihin ihmisiin, vasen käsi kuvastaa feminiinisyyttä.

Oma vapaa nopeahko tulkintani unesta, joka on melko pinnallinen silaus:

Uneni lintu tuo ehkä lohdullisen viestin Suurelta-Hengeltä

joka kertoo että elämääni tulee jälleen valoisuutta, rauhallisuutta ja toivoa,
viisauden ja mystiikan kautta.

Unelmat, ideat ja tulevaisuuden toiveet voivat käydä toteen.

Mielikuvituksen lento, hengen vapaus ja yksilöllisyys kuuluvat arvoihini ja 

voin toteuttaa niitä tulevaisuudessa.

Jokaiseen valintaan ja elämään kuuluu kipu joka tulee valintojen mukana.

Kipu voi myös edustaa taustalla olevia sairauksiani, mutta en halua, että ne 

tunkevat unimaailaanikin. Minulle riittää, että ne sotkevat täysin päivittäisen elämäni.

Osaatko sinä tulkita unia?

Otan vastaan mielelläni toisenlaisia tulkintoja tästä unestani.
Voit myös kertoa ihan omia ajatuksiasi tästä unesta :)

Kauniita unimaailmoja kaikille

-Valokki-

Hetkiä ja haikeutta

Puut ovat tanssittaneet oksillaan kullankeltaisia lehtiä, joiden lomitse auringon

kirkastama taivaansini on loistanut huumaavana. Katson hieman surumielisenä kuinka värit katoavat hiljalleen maisemasta.  Rinnassa vihlaisee luopumisen tuska. Jälleen yksi kesä katoaa mustaan multaan.

 Eilen tuulella oli vapaapäivä, se antoi kirkkaiden lehtien tanssia rauhassa. Jokainen niistä leijui alas maahan omalla tavallaan. Toiset tekivät hienoja kieppejä ja piruetteja liidon aikana. Toiset laskeutuivat alas arvokkaasti ja hillitysti hiljaa lipuen.

 

Tänään puut seisovat jo lähes alastomina. Vihreän nurmen peittää paksu kirjava matto, joka kahisee jalkojen alla.Tanssin hetken lehtimatolla ja heittelen kuivia lehtiä ilmaan.Minun on keskeytettävä ilakointi, koska kesken pyörimisen pyllähdän kumoon ja jalkaankin sattuu niin julmasti.

Istun lehtipeitteen pälle ja paiskaan itseni selälleen. Ollaan sitten näin ihan rauhassa. Viimeisiä lehtiä sataa hiljalleen  kasvoilleni.

 Mietin kauankohan tässä pitäisi maata, että maatuisi, muuttuisi osaksi luontoa.Varmaan se ei veisi pitkää aikaa, koska välillä on jo niin puolimaatunut olo. Nousen ylös ja näen naapurin papparaisen huolestuneen naamataulun aidan raosta. "Ei tässä mitään hätää"mutisen mennessäni.

Toivon, että armollinen pehmeä lumipeite kapaloisi maiseman puhtaan valkoiseen vaippaan nopeasti ja pakkanen kuorruttaisi puut kauniilla kide kuvioillaan. Olisi ihanaa jos voisi hypätä tummanharmaan ja värittömän vaiheen ohitse suoraan valkoiseen.

 

Illat ovat jo tummia ja salaperäisiä, viimeinen auringonkajo värjää taivaanrantaa. Ihailen hetken tähtien kuvioita tummalla taivaankannella. Sisällä sytytän monta kynttilää ja tulen takkaan. Kierrän lämpimän shaalin päälleni ja pötkähdän sohvan nurkkaan. Kuuntelen mitä minulle kuuluu ja ajattelen vain mukavia asioita.

-Valo ki-

©Asta GyldénLahtinen

Enkeleitä, etiäisiä, intuitio vai kuudes aisti?

Aistimaailmamme on laajempi kuin osaamme heti ajatella. Saamme useita viestejä ja kehoituksia, jotka suojelevat ja neuvovat meitä. Aina emme niitä kuitenkaan tiedosta tai huomaa. Ovatko viestit enkeleiltä, vai ovatko ne etiäisiä, intuitiota vai kuudes aisti ?Kerron muutaman sattuman tai sattumatta jäämisen, jotka ovat jääneet mieleeni.

Eräänä paivänä ajan yksin autolla kohti kotiani. Pienen matkan päässä edelläni

ajaa poika mopolla tien sivua. Kuulen äkkiä mielessäni äänen "Jarruta, se kääntyy eteesi."Lyön auton jarrut täysillä pohjaan, juuri samalla hetkellä mopoa ajava poika tekee ihan yllättävän liikkeen kääntyen suoraan autoni eteen.

 Saan auton juuri pysähtymään, ennenkuin se iskeytyy poikaan ja mopoon. Sydän jyskyttäen, kädet täristen  jatkan matkaa.Vasta jälkeenpäin tajusin kuulleeni kehoituksen, jonka
vuoksi osasin painaa jarrua.

 

Eräänä kesäisenä päivänä puhun sisareni kanssa puhelimessa,
puhelut kestävät yleensä monta tovia. Kävelen paljain jaloin rantaan johtavaa pitkospolkua pitkin. Ajatuksissani puheen lätinän aikana huiskin paljaalla jalalla mustikan varvukkoja reitin varrella. " Varo käärme" iskee tajuntaani. Vedän nopeasti jalan sivuun vaikka en näe mitään uhkaavaa.

 Kipitän mökkiin hakemaan kumisaappaat jalkoihini. Palaan pitkoksille ja tömistelen niitä tarmokkaasti, juuri siitä kohtaa jossa huiskin varpaillani varpuja lähtee käärme vinhaa vauhtia metsikköön.Voi ihme päivittelen itsekseni.

Intuitiiviset viestit ja ennalta tietäminen ovat vahvistuneet vuosien varrella. Minulle on myös aina ollut selviö, etten ole yksin silloinkaan kun muita ihmisiä ei ole kanssani.
Näkymättömän olemassaolo on tuntunut käsin kosketeltavana ympärilläni. Enkelit, henkioppaat, keijut miksi heitä haluaa kutsua, kulkevat aina vierellämme. Jos osaamme kuunnella viestejä, neuvoja ja varoituksia joita saamme, voimme ihan selvästi kuulla neuvot joita meille annetaan. Kuuleminen vaatii kuitenkin herkkyyttä ja pysähtymistä kuuntelemaan.Usein meille lähetetyt merkit ja viestit jäävät huomioimatta. Joskus jälkeenpäin on huomannut kuulleensa mielessään hyvän neuvon, tehnyt sitten kuitenkin toisin ja kuinkas on käynytkään? Huonosti! 

Kuunnelkaa viestejä joita annetaan!

-ValoKi- 

Rummun vihkiäiset

Rannalla tanssii menninkäisiä ?

ovathan outoja metsäläisiä.

Vai ovatko sittenkin vanhoja naisia

joilla hiuksissa heiluu takiaisia?
ovat lapsia Isä-Taivaan ja
Äiti-maan.

Piiriin rummunhengen kutsuvat
mukaan elementtien voimat astuvat.


 

Mukana tähtiveljet ja sisaret,
sekä viisaat ja vanhat mennehet.

Ilmassa tanssivat enkelipallot,
eivät paha enteiset pääkallot.

Mukavaa loppuviikkoa, iloa ja rakkautta kaikille !

-Valokki-

Elojuhla Lughnasahd Lammas

Sade ropisee takin huppuun, saappaat kuljettavat lätäköstä toiseen.

Ilma huokuu lämpöä. Tuleentuvien viljapeltojen tuoksu on huumaavaa.

Kerään muutamia viljantähkiä, sekä kissankelloja.

Taitan matkani varrelta oksan pihlajastakin mukaani. Oksaa koristavat jo

kaunit punaiset marjat. 

Sade taukoaa ja aurinko tulee esiin pilvien raosta.

Viljapelto edessäni muuttuu kultaiseksi lainehtivaksi mereksi, jossa

kimmeltävät tuhannet kirkkaat vesipisarat. Istun pellon laitaan. 

Viljantähkät laulavat iloisesti ja huojuvat kosteassa tuulessa.

Olen kiitollinen maa-äidin lahjoista jotka ravitsevat meidät.

Tuvasta tulvahtavat vastaan muhevat leivän-, 

ja keitetyn viimarja hillon tuoksut kun astun ovesta sisään.

Juuri leipomani leivät pullistelevat leivinliinan alla.

Sipaisen höyryävän viipaleen päälle notkeaa voita ja nautin.

Sytytän kynttilöitä ja poltan hieman makeaa suitsuketta

elojuhlan kunniaksi. 

 -Valokki-

Rummun synty Ruuhinevan turvekammi Kauhajoki

Suon ja turpeen tuoksua, kanervia, tupasvillaa, lämpöä huokuvaa tuulta ja aurinkoa.

Ilma väreilee, on odotusta ja iloa täynnä.

Tummassa voimallisessa suovedessä rumpunahat virkistäytyivät ja 

lepäävät nyt rentoina värihuuhtelussa. Innokkaat kädet sivelevät rumpukehiin

hyvältä tuoksuvaa mehiläisvahaa joka taikoo puun kuviot kauniisti esiin.

Harmaata lautaa, puun kiertyneitä kuvioita Julumetun tuvan seinillä.

Isot avarat ikkunat avautuvat ympäröivään suomaisemaan.

Neljä naista työstävät omaa rumpuaan he ovat "synnyttämässä" uutta ja uniikkia.

Hiki noruu otsalta, vähän huimaa, janokin kuivaa kurkkua. Into saa punan nousemaan poskille.

Vaikka väsymys meinaa saada välillä vallan, palava into ajaa naisia jatkamaan.

Tunti tunti toisensa jälkeen katoaa  ajan pohjattomaan laariin huomaamatta.

Rumpunahka muotoutuu vähitellen kauniiksi upeaksi rummuksi. 

Kymmenes tunti naksahtaa kellon viisareihin.

Uupumus kaikkoaa, vaihtuu iloksi. Viimeinen solmu! 

Se on syntynyt! ihan omin käsin. Kaunis upea rumpuni.

 Tuhannet kiitokset Johannalle joka toimi kätilönä, meille "ensisynnyttäjille"

Hän ohjasi ja kannusti, rentoutti välillä sopivasti.

 Johanna sai vedet kihahtamaan silmille 

rumpunsa ja syvän kauniin laulunsa avulla.

Ainutkertaista ja ihanaa

Lisää kuvia voit katsoa Johannan Sielun Silmin facebook sivuilta

Laitan tähän vielä linkit sisarieni sivuille joissa lisää tunnelmia ja kuvia
Valorun tunnelmat

Kaarnikan kudelmat

-Valokki-